Kirjoituskilpailun teksti

”Tekniikka” 42 vuoden kuluttua

Heräsin aamulla radiosta tulviviin muinaisiin hitteihin. Kaija Koo kyseli yhä rakkauden keksijää. Kirosin mielessäni, kun en muistanut naisen nimeä – olihan siitä tutkimuksesta saanut sentään Nobelin. Suutelin silti nukkuvaa vaimoani, oli kuitenkin hääpäivämme, ties kuinka mones. Ajastin keittiössä aamiaisen valmistumaan ja siirryin suihkuun. Sen jälkeenkin olin yhä puolinukuksissa, mutta vaatteeni olivat sentään älykkäästi silinneet yön aikana. Otin lehden kaapista ja totesin sen jo päivittyneen. Lapset pitivät tapaani outona – kuka nyt tänä päivänä lukisi paperilta, mutta vanhat tavat kuolevat hitaasti. Onneksi enää ei sentään heitetty paperikasaa iltaisin pois. Puuro, tee ja paahtoleivät ilmoittivat valmistumisestaan, ja aloin syödä.

Näppäilin vielä jääkaapille parin päivän ruokatilauksemme ja lähdin töihin. Vuores näytti nykyään hyvältä, puutkin olivat jo nähneet kolmisenkymmentä kesää. Oli maaliskuu, ja pikaratikkapysäkille kävellessäni muistelin menneitä talvia. Tuntui oudolta, että nuoruudessani olin hiihdellyt näissä maisemissa. Hyppäsin ratikkaan, ja pohdin, että toisaalta ne ovat paremmin aikatauluissa nykyään. Nokian teknillinen yliopisto näkyi jo ikkunasta, ja painoin nappia poistuakseni. Uuteen nimeen oli vieläkin vaikea tottua, vaikka yksityistämisestä oli jo aikaa.

Tänään oli suuri päiväni töissä, mutta työhuone odotti entisellään. Avasin koneen ja tarkistelin koodiani. Työkaverit kyselivät tunnelmia verkossa, kävipä jokunen ovellakin. Annoin pari videohaastattelua, vaikka niihin oli vaikea keskittyä. Vuosikymmenten työni tulos kiinnosti selvästi muitakin, mutta varmasti eniten minua. Halusin Vastauksen suureen Kysymykseen. Käynnistin ohjelman, ja laskenta alkoi. Tehtävä ei ollut vähäinen, mutta arvioin vastauksen tulevan parin tunnin kuluttua. Lähdin lounaalle keskustaan, jossa valinnanvara oli kasvanut – kebab-paikkoja oli entistä enemmän.

Palailin töihin puolen päivän jälkeen, ja totesin ihmeissäni tulostimen jo toimivan. En yleensä ottanut tuloksia paperille, mutta tämä ei ollutkaan mikä tahansa koe. Katsoin päällimmäistä arkkia, ja pudistin päätäni. Päättelin jonkin toisen ohjelman häirinneen luomustani, ja päätin kokeilla uudestaan suljettuani koneen muut ohjelmat. Järjestelin paikkoja, vastailin toimittajien tiedusteluihin sekä mietin lomaa ja eläkepäiviä. Viime aikoina oli nimittäin tuntunut siltä, että olin saanut tarpeekseni. Hermostuneena kestin pari tuntia odotusta, kunnes lopulta kone kertoi olevansa valmis. En pitänyt koneen puheesta, koska en erottanut sitä oikeasta ihmisäänestä, mutta ainakin nyt tiesin ohjelman toimineen. Ohjelman vastaus oli yhä sama. Lähetin sen kaikille kysyneille, ja kiirehdin ulos ovesta. En halunnut vastata enää yhdellekään uteliaalle.

Masentuneena kävelin alikulkutunnelin kautta kohti ratikan pysäkkiä. Kävin kaikesta huolimatta ostamassa kukkia ja suunnittelin iltaa. Lähdin ylittämään Insinöörinkatua, mutta liukastuin – eihän kukaan enää valmistanut kunnon talvikenkiä. Auto yritti jarruttaa, mutta aivan liian myöhään. Lensin tuulilasiin ja putosin jalkakäytävälle. Viimeisenä ajatuksenani muistin ohjelman vastauksen ja ymmärsin.

Heräsin valkoisessa huoneessa. Oli hiljaista. Katsoin sängyn päädyn konetta, ja totesin parin päivän kuluneen. Samassa ajatukseni palasivat siihen, mihin olin jäänyt, ja aloin nauraa. Nauroin ensin varovasti, sitten sydämeni pohjasta. Kaikki se vuosien työ, josta maksettiin sentään reipasta palkkaakin, ja tässä on tulos. Ehkä minun olisi pitänyt itkeä, mutta en kyennyt. Hoitaja saapui paikalle, ja huolestunut ilme kertoi selvästi mielisairausepäilyistä.

En koskaan palannut töihin. Sairasloman jälkeenkään en enää halunnut koneeni ääreen, vaan halusin viettää aikaa perheen kanssa. Lomalle lähtökin oli helppoa, sillä magneettijuna vei nopeasti aina Etelä-Unioniin asti. Junayhteyden tultua lentomelu oli onneksi vähentynyt, sillä lentäminen oli paljon kalliimpaa. Jäin eläkkeelle, ja vaikka joku varmasti jatkoi työtäni, minua ei juuri kiinnostanut. Joku muu sai selvittää, mikä oli yleinen suuri Kysymys tai oliko Vastaus edes oikea, mutta minulle se riitti. Sillä nyt tiesin, kuinka monta työvuotta oli tarpeeksi ja kuinka pitkään olin ollut naimisissa. Olinhan saanut oman Vastaukseni täsmällisenä kokonaislukuna. Se luku on 42.

Voitin tällä tekstillä Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan juhlavuoden kirjoituskilpailun lokakuussa. En julkaissut sitä aikaisemmin, koska se ilmestyi ensin ylioppilaskunnan lehdessä.

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe

Olin tänään pitämässä juhlapuheen Pirkkalan yhteislukion yhdistetyssä itsenäisyyspäivä- ja ylioppilasjuhlassa. Puheeni on tässä.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.

Hyvät uudet ylioppilaat, arvoisat lukiolaiset ja muut juhlavieraat! Näin alkaa meidän kaikkien tuntema Johan Ludvig Runebergin sanoittama Maamme-laulu, se vanha Cajanderin suomennos. Totisesti on syytä juhlaan, kun Suomi täyttää 90 vuotta, ja Pirkkalan kunnallakin on juhlavuosi. En ole ennen pitänyt juhlapuhetta, ja niinpä turvauduin innoitusta etsiessäni tähän perinteiseen lähteeseen.

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Kaikki tässä runossa ei pidä enää paikkansa. Suomi ei todellakaan ole jäänyt köyhäksi, vaan Suomi on vuosikymmenten työllä nostettu yhdeksi maailman rikkaimmista ja tasa-arvoisimmista maista – ja sitä paitsi Kittilän Suurikuusikossa ollaan aloittamassa kaivostoimintaa Euroopan suurimman todetun kultaesiintymän tienoilla. Kaivosyhtiökin on ulkomainen, joten ei niillä vierailla niin kovin kova kiire hylkäämään ole.

Mutta minusta näiden säkeistöjen ydin on kuitenkin luonnonkuvauksessa. Minusta suomalainen luonto on vaikuttavampi kuin mikään ihmiskäsin tehty. Maailman korkein rakennus tai suurin moottoritie on mitätön luonnon ihmeiden rinnalla. Mitä on suurinkaan kone pienimmänkin ötökän vierellä, kun kuitenkin pieni eläin pystyy tekemään suunnattoman paljon sellaista, mikä ei koneelta onnistu? Erämaan katselu tunturin laelta, elokuisen tähtitaivaan ihmettely puhtaassa järvessä kelluen, juhannusöinen kirjan lukeminen auringon valossa – kaikki ne ovat elämyksiä, joita moni muu maa ei ihmisilleen tarjoa. Onneksi Suomessamme on säilytetty paljon luontoa, ja toivon syvästi, että sitä riittää ihmeteltäviksi vielä kaikille tuleville sukupolville.

Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

Suomessa itsenäisyyspäivänä puhutaan usein sodista. Minulla ei kuitenkaan ole sodasta juurikaan sanottavaa, ainakaan sellaista, mitä ette olisi jo kuulleet. Sääli sinänsä, että Runebergin 150 vuotta vanhat sanat voidaan aivan yhtä hyvin soveltaa myös myöhemmin meitä kohdanneisiin sotiin. Monesti mietinkin, ovatko ihmiset oppineet mitään. Ensimmäisen kiven heittäminen on aina ollut helpompaa kuin rauhan ylläpitäminen, ja eri puolilla maailmaa soditaan yhä.

Väitän kuitenkin, että jokin on muuttunut, ainakin täällä Euroopassa. Läntisessä Euroopassa ei ole sodittu vuoden 1945 jälkeen. Siitä on kulunut nyt 62 vuotta. Varsin nopeasti voi historiasta tarkistaa, että 62 vuotta rauhaa esimerkiksi Ranskan ja Saksan välillä on Euroopan historiassa todella pitkä aika. Minä uskon, että tässä Euroopan yhdentymisellä on ollut suuri vaikutus. Olemme ehkä sen myötä menettäneet hieman päätäntävaltaa joissakin asioissa, mutta minä uskon, että se on täysin sen arvoista, jos meidän tai lastemme ei sen ansiosta tarvitse ryhtyä taisteluihin. On varmasti yhteinen toiveemme, ettei Runebergin sanoja tarvitse taas nähdä käytännössä.

Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?

Och här och här är detta land.
Vårt öga ser det här,
Vi kunna sträcka ut vår hand
Och visa glatt på sjö och strand
Och säga: se det landet där.
Vårt fosterland det är.

Niin, yksi säkeistö myös ruotsiksi, ruotsiksihan nämä on alun perin kirjoitettu. Tekisi mieleni sanoa lukiolaisille: katsokaa nyt, onhan tästä ruotsin opiskelusta hyötyä, juurihan pidän tässä tätä juhlapuhetta. Vähän vakavammin ilmaistunta sanoisin asian näin. Tässä vaiheessa elämää, nuorena, ei kannata sulkea yhtään ovea edestään, ja tänäkin päivänä myös ruotsin kielen osaamista tarvitaan. Jos sitä on opiskellut, ei tuota opiskelua kannata heittää hukkaan, vaan ruotsikin kannattaa kirjoittaa, vaikkei se enää pakollista olekaan.

Kielen käsittely tuo mieleeni jälleen yhden minulle rakkaan asian Suomessa. Se on suomen kieli, pienellä kirjaimella ja erikseen. Tällä kielellä puhun, tällä kielellä ajattelen, sitä kieltä kannattaa varjella. Minun on jo nyt helppo todeta, että oma äidinkieli on ainoa kouluaine, jonka merkitys on suuri täysin alasta riippumatta. Kehotan siis teitä: Miettikää sanojanne! Ja silloinkin, kun sanotte jotakin lainasanoin, kannattaa pohtia, miten saman voisi ilmaista suomeksi. Suomenkieliset sanat ymmärretään yleensä paljon paremmin, enkä usko, että on ainakaan haitaksi, jos teitä ymmärretään.

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.

Minusta tämän runon hienoimpia ajatuksia on, että onni ei ole sitä, kun saa kaiken. Ei, vaan sitä, että tyytyy siihen, kun saa riittävästi. On hienoa, että suomalaiseen perinteiseen isänmaallisuuteen liittyy myös vaatimattomuus, sillä isänmaallisuus on vaikea taito. Aivan liian monessa maassa, myös Suomessa, se on mennyt ja menee yhä toisinaan kiihkoiluksi. Vaikka arvostaa ja puolustaa omia perinteitään, on silti tärkeää kunnioittaa myös muiden arvoja, ja nähdä myös oman maansa ongelmat.

Säkeistön lopussa mainitaan yksi itsenäisyyden avainsana: vapaus. Aivan näinä päivinä meillä kaikilla on ollut mahdollisuus arvioida vertailemalla, mitä vapaus tarkoittaa. 99 % äänistä yhdelle puolueelle, toimittajien murhat, vaalitarkkailun estäminen, eri mieltä olevien pidättäminen ja heidän toimintansa kieltäminen näyttävät jälleen olevan arkipäivää eräässä naapurimaassa. Vaikka politiikka ei kiinnostaisikaan, kannattaa silti miettiä, kuinka tärkeä on oikeus olla eri mieltä, ja vapaus vaikuttaa haluamallaan tavalla. Näihin oikeuksiin ei ole syytä suhtautua kevyesti, sillä ne ovat länsimaisen demokratian perusarvoja. Minusta meillä kaikilla on velvollisuus puolustaa niitä, jos niitä joskus Suomessakin uhataan.

Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.

Tämän viimeisen säkeistön sanat osoitan erityisesti uusille ylioppilaille. Elämänne parhaat ajat ovat edessäpäin, vaikka minusta lukion loppupuoli olikin hauskaa aikaa. Antakaa kukoistuksenne puhjeta, toivonne ja riemunne nousta, ja iloitkaa itsenäisestä 90-vuotiaasta Suomesta. Toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja onnellista joulun odotusta!

Valtuustossa tehtyä

Tässä tähän asti kotisivuillani ollut raportti siitä, mitä tein Pirkkalan kunnanvaltuuston kokouksessa 12.11.

Kokoushan venyi peräti kahdeksantuntiseksi, ja pidin itsekin useita puheenvuoroja. Aiheinani olivat:

Kannatin valtuutettu Raili Naskalin ehdotusta 2 000 euron lisäämisestä omatoimirahaan, koska asiasta oli puhuttu maaseutulautakunnassa. Hävisimme äänestyksen selvästi.

Me vihreät saimme läpi yhden lisämäärärahan, ulkoilureitteihin 10 000 euroa. Kun aikaisemmin oli jo sovittu kevytväylän rakentamisesta välille Kirkonkylän koulu - Vanha kirkko, tätä voidaan pitää hyvänä suorituksena.

Ihmettelin, miksi Pereellä pitää lähteä rakentamaan järven päälle, mutta kaikesta huolimatta taivuin suosittelemaan kaavan hyväksymistä, koska rakentaja on luvannut puhdistaa entisen sahan alueen saastuneet maa-alueet. Ilmaisin kuitenkin huoleni siitä, että Pereentien kevytväylä on rakennettava nopeasti lisääntyvän liikenteen vuoksi. Maa-alueiden kunnostusta on myös valvottava huolellisesti.

Vastustin Pirkkalan ja Tampereen terveydenhuoltoyhteistyön aloittamisesta nopeasti, ja totesin, että on ilo huomata, että monet muutkin ovat heränneet asiaan, sillä ihmettelin vaihtoehdottomuutta jo edellisellä käsittelykerralla. En usko, että sopimus parantaisi Pirkkalan terveydenhuoltopalveluita.

Pirkkalan uusista ympäristönsuojelumääräyksistä huomautin, että valosaasteeseen on syytä puuttua nykyistä herkemmin.

Melkoinen viikko takana

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon. Erityisen erikoiseksi päiväksi osoittautui viime viikon keskiviikko, joka olikin melkoista vuoristorataa. Olin menossa elämäni ensimmäistä kertaa televisiostudiolle osallistumaan keskusteluohjelmaan. Nauhoitettua jaksoa ei tosin todennäköisesti koskaan lähetetä, koska kyseessä oli vasta konseptin kokeilua, mutta kuin kohtalon ivana keskustelun aiheeksi oli valittu EU ja aseet. Matkalla tuohon nauhoitukseen sain kuitenkin puhelinsoiton, jossa kerrottiin Tuusulan kouluammuskelusta. Keskustelu sujui hyvin, enkä pahemmin edes jännittänyt, mutta aserajoituksista ainakin syntyi laaja valtakunnallinen keskustelu, vaikka ohjelmaa ei edes lähetetty. Aika tehokasta toimintaa siis, voisi joku sanoa. Tätä ammuskelua millään rajoituksilla ei kuitenkaan enää voida ehkäistä, ja ilmaisenkin syvän osanottoni niille, jotka tapahtumista kärsivät.

Saman päivän iltana palasin vielä Hervantaan Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalien valvojaisiin. Vaikka juhlatunnelmaa oli hieman hankala löytää, ei Tampereen vihreiden teekkareiden vaalivoitosta voinut olla iloitsematta. Vihreä listamme sai edustajistoon kaksi paikkaa, ja itse pääsin toiseksi viimeisenä vertailuluvulla sisään. Tulos ylitti odotuksemme selvästi, ja on hienoa, että pääsemme jo heti 26.11. edustajiston järjestäytymiskokouksessa vaikuttamaan ylioppilaskunnan tulevan hallituksen kokoonpanoon.

Viikonloppuna olin jo toista kertaa orkesterin kanssa soittamassa Piccolo-kuoron taustalla levylle. Aika harvoin levyttämään pääsee, joten se on ihan hienoa, kun on joskus tilaisuus. Loppuosa viikonlopusta menikin mukavasti kotona isänpäivän parissa.

Tämän viikon suuria tapahtumia ovat olleet kunnanvaltuuston kahdeksantuntinen kokous maanantai-iltana (uusi oma ennätykseni) ja eilinen yliopiston hallinnon opiskelijaedustajien koulutustilaisuus. Onneksi luennoilla on kuitenkin ehtinyt käydä melko hyvin, eikä joka viikko ole tällainen. Valtuustosta aion vielä kirjoitella lisää myöhemmin.

Kaupunkikeskustelu kiihtyy

Valtuuston kokous lähestyy, ja mielipidetiedustelun sekä nettikyselyn tulokset ovat selvillä. Molemmissa kuntalaiset vastustivat melko selkeästi kaupungiksi muuttumista. On vaikea uskoa, että valtuustossa todella haluttaisiin kävellä kuntalaisten selkeän tahdon yli, mutta mitään varmuutta tästä ei ole. Myös Aamulehti on osoittanut asiaan merkittävää kiinnostusta, joten jännittävä kokous on tulossa. Tervetuloa seuraamaan kokousta. Tarjollahan on kahvit ja voileivät, niin kuin Pirkkalan valtuuston kokouksissa joka kerta.

Valtuustossa vastataan myös peräti kahteen ilmastonmuutosta koskevaan aloitteeseen. Ilmastostrategiaa ei lähdetä tekemään omin voimin, vaan seudullisesti, mutta vastauksena 27.1. jättämääni valtuustoaloitteeseen Pirkkalan kunta aikoo tehdä Kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa energiaohjelmasopimuksen vuosille 2008-2016. On hienoa, että aloite on johtanut toimiin, joista on etua niin ilmaston kuin kunnan taloudenkin kannalta.

Se on siinä

Vaalikampanjani loppui yöllä hieman puolenyön jälkeen, kun sain viimeisen vaalimainoksen tiputettua postiluukusta. Laiskuudesta ei siis päästä syyttämään.

Vaalipäivän olen Pirkkalan Kirkonkylän äänestysalueen vaalilautakunnassa, enkä siten pystyisikään enää kampanjoimaan, mutta en edes haluaisi. Minusta vaalipäivänä voisi jo antaa ihmisten rauhassa päättää, kyllä jokainen on jo niin monta vaalimainosta nähnyt. Tällä kertaa puolueet kuitenkin jatkavat kampanjoitaan myös vaalipäivänä.

Edessä on joka tapauksessa todella mielenkiintoiset vaalit, ja kummallisestikin heilahdelleet mielipidekyselyt jättävät paljon arvailun varaan. Jokaisen kannattaa siis olla mukana vaikuttamassa; erot voivat olla pieniä.

Kiitos kaikille äänestäjille, joita olen saanut kampanjani aikana tavata. On ollut ilo keskustella erilaisten ihmisten kanssa, ja ikävät reaktiot ovat jääneet vähiin. Hyvä niin.

Valtuustoaloite 12.3. 2007

Suomi on jäänyt avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käytössä jälkeen muusta maailmasta. Saksan valtiopäivät ovat jo vuosia käyttäneet Linuxia ja Ranskan ministeriöt OpenOfficea. Tanska puolestaan päätti 2006 avointen standardien käytön pakolliseksi kansallisissa hankkeissa vuodesta 2008 lähtien, jotta kaikki tietokoneen käyttäjät voivat yhtäläisesti hyödyntää viranomaisten tarjoamia tietoja tietokoneen käyttöjärjestelmästä riippumatta.

Suomessakin on jo nähtävissä muutoksen alkua. Oikeusministeriö päätti juuri siirtyä OpenOfficeen, ja laskee sillä saavuttavansa viidessä vuodessa 5,6 miljoonan euron säästöt. Noormarkussa puolestaan kaikki koulujen työasemat ollaan hyvien kokemusten perusteella siirtämässä Linux-pohjaisiksi.

Varsin usein OpenOfficeen, Linuxiin tai muihin vastaaviin avoimen lähdekoodin järjestelmiin siirtymistä vastustetaan niiden vaatiman lisäkoulutustarpeen vuoksi. Tämä argumentti toimii kuitenkin lähitulevaisuudessa huonosti, sillä Windows-käyttöjärjestelmän ja myös Microsoft Officen uusien versioiden vuoksi näidenkin ohjelmien käytön jatkaminen vaatii koulutusta.

Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöön liittyy säästöjen lisäksi muitakin hyötyjä. Ne vähentävät tietoturvaongelmia merkittävästi ja turvaavat kansalaisten yhdenvertaisuutta, minkä lisäksi niillä on työllistävä vaikutus, sillä Yhdysvaltoihin kulkevien lisenssimaksujen sijaan tuemme suomalaista palveluliiketoimintaa.

Näillä perusteilla me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme seuraavaa:

Pirkkalan kunta selvittää mahdollisuuksia lisätä avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja avoimien tiedostomuotojen käyttöä kaikissa kunnan toiminnoissa hallinnosta kouluihin. Myös ylikunnallinen yhteistyö asiassa on toivottavaa.

Vaalikampanjointi ei ole pelkkää synkkyyttä

En tiedä, onko suomalainen eduskuntavaaliehdokas koskaan päässyt CNN:n uutiseen kampanjointimenetelmillään. Nyt sellainenkin ihme on kuitenkin nähty (CNN 9.3.2007: Politician seeks Klingon votes).

Ainakin minulla oli hauskaa nähdessäni uutisen, vaikka en Star Trekiä ole juuri koskaan katsellutkaan. Kovin monta äänestäjää tuskin kykenee klingoninkielistä sivua lukemaan, mutta pelkästään kommenttien määrän perusteella käännös on ollut erittäin kannattava huumoritemppu. Silti hämmästelen, miten Reuters on keksinyt tutkia Jyrki Kasvin sivuja, ja vähintään yhtä uskomatonta on, että uutinen on mennyt läpi.

Näin vaalien alla onkin hyvä muistaa, että politiikkakaan ei ole kuolemanvakavaa, vaan parhaimmillaan tärkeitä asioita voi tuoda esille myös hauskalla tavalla. Minusta valitettavan harvat poliitikot uskaltavat käyttää huumoria.

edit 11.3. : Paha ajatusvirhe, nyt korjasin sanan monet sanalla harvat, niin kuin oli tarkoitus.

Et kai anna humanistin päättää?

Näin sanoo mainokseni Anturissa, ja aivan tarkoituksella. En kuitenkaan tarkoita, että vain tekniikan ammattilaisten tulisi olla tämän maan päättäjiä. Olen kuitenkin hyvin huolestunut siitä, mikä on teknisen tietämyksen taso eduskunnassa. Valtiotieteilijöitä ja lakimiehiä eduskunnassa riittää, mutta tekniikan osaajia on liian vähän. Muuten ei sellaisia päätöksiä kuin digi-tv:n kiirehtiminen, Internetin tehoton ja valvomaton sensurointi tai tekijänoikeuslain asettamat yksityisen kopioinnin rajoitukset olisi päästetty läpi ollenkaan niin helposti.

Valitettavan monta kertaa on Vihreiden ansiokas kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvi jäänyt kovin yksin puhuessaan varsinkin tietotekniikkaan liittyvistä asioista. Seuraavaan eduskuntaan on erittäin tärkeää saada enemmän tekniikkaan perehtyneitä ihmisiä puolueesta riippumatta. Heitä on kyllä ehdolla, niin kuin myös tuore TEK-lehti kertoo.

Ikäryhmistä erityisesti nuoret ja kaikista vanhimmat kaipaavat enemmän edustajiaan eduskuntaan. Asiat eivät kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan demokratiassa vaikuttavan kansalaisen on äänestettävä. Äänestämättä jättäminen on todella huono protesti, ja lisää vain muiden päätösvaltaa entisestään. Ennakkoäänestyksen alkupäivät ovat kuitenkin näyttäneet lupaavilta, äänestysprosentti on noin kaksi prosenttiyksikköä korkeammalla kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Toivon, että hyvä vauhti jatkuu vaalipäivään saakka.

Sensuuria yritetään jo nettipokeriinkin

Tuskin on Suomen ensimmäisestä Internetin sensuroinnin sallivasta laista noussut kohu laantunut, kun Rahapelifoorumi esittää puheenjohtajansa Matti Ahteen (sd) johdolla nettipokerin pelaamisen rajoittamista. Yhtenä keinona on väläytetty nettipokerin tarjoajien sivujen sensurointia.

On tämä ihmeellinen maa. Sananvapauden ja ihmisten itsemääräämisoikeuden puolesta on käyty tässäkin maassa pitkä kamppailu. Jostain kumman syystä jotkin kansanedustajamme ovat kuitenkin sitä mieltä, että Internetissä moiset periaatteet on syytä heittää romukoppaan. Onneksi sentään liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen (sd) ymmärsi vastustaa nettipokerin sensuroimista. Aika erikoista kuitenkin on, että hän väläyttää sensuurin mahdollisuutta, jos nettipokeriin osallistuminen kielletään.

Ei näin, ei todellakaan näin. Suomessa on pelien aiheuttamia ongelmia, mutta Internetin sensurointi ei ratkaise mitään. Jokusen sääntöjä noudattavan, hyvämaineisen pokerintarjoajan sensuuri voisi pitää pois Suomen markkinoilta, mutta erilaiset epämääräisemmat firmat osaisivat kyllä järjestää palvelimensa niin, ettei Suomen sensuuri pysy perässä. Sitä paitsi oman nettiliikenteensä voi reitittää toisen maan kautta, ja näin kiertää valtion pystyttämän sensuurin.

Kielloilla ja rajoituksilla maailman pelatuimpia korttipelejä, kuten pokerin eri pelimuotoja, ei kitketä Suomesta. Aivan yhtä lailla ihminen voi sitä paitsi käyttää rahansa loppuun myös valtion jo sallimilla Veikkauksen, RAYn tai Fintoton peleillä. En ole valmis kaatamaan valtion uhkapelimonopolia, mutta sensuurin tilalle tarjoan muita keinoja.

Minusta Suomen valtion on paras myöntää se tosiasia, että nyt ja tulevaisuudessa ihmiset pelaavat netissä pokeria siinä missä muitakin uhkapelejä. Koska pokerin suosio on kasvanut, Veikkaus voisi Suomessakin aivan hyvin alkaa tarjota nettipokeria. Osa rahoista jäisi sentään Suomeen, ja pelaamisesta saataisiin edes nykyistä tarkempaa tietoa.

En usko, että nettipokerin tarjoaminen suuresti pahentaa ihmisten talousongelmia. Tässä maailmassa riittää kyllä kohteita, joihin ihminen voi rahansa hukata, eikä valtion nettipokeri tilannetta olennaisesti muuta. Eihän valtio vaatekaupassakaan ole kyttäämässä, jääkö taskunpohjalle tarpeeksi rahaa. Tai mistäs minä tiedän, kenties tällaistakin jo suunnitellaan?

Ihme poukkoilua

Suomi hyväksyy sittenkin EU:n päästövähennykset. Ei tätä meininkiä voi olla ihmettelemättä, tässä nimittäin esimerkki Keskustan toiminnasta, ja joka kohdassa puhutaan samasta tavoitteesta.

Keskustan vaaliohjelma (s.14): "Suomen on tuettava Euroopan unionin tavoitetta kasvihuonekaasujen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä 20 %:lla vuoden 1990 tasosta."

Ilkka 19.2. 2007: "Pääministeri Matti Vanhanen varoittaa EU:n suunnittelemien uusien yksipuolisten päästötavoitteiden seuraamuksista."

Verkkouutiset 20.2. 2007: "Suomen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on tyytyväinen EU:n päästövähennysratkaisuun."

Hallituksen politiikka on merkillistä. Ensin luvataan jotain, sitten se uhkaakin yhtäkkiä suomalaista yhteiskuntaa, mutta pian ollaan taas tyytyväisiä. Ilmastonmuutoksen torjuminen on aivan liian vakava asia leikittäväksi tuolla tavalla, ja luulisi pääministerinkin sen tietävän. Moisten lausuntojen väittäminen neuvottelutaktiikaksi on melkoista selittelyä.

Hallitus on muutenkin osoittanut ilmastopolitiikassaan melkoista piittaamattomuutta. Vaikka hallitus on omassa hallitusohjelmassaan asettanut tavoitteekseen ekologisen verouudistuksen, se on tehnyt kaikkea muuta. Turpeen valmistevero on poistettu ja turvesähkön tukea on lisätty, vaikka turpeen poltosta syntyy energiayksikköä kohden enemmän päästöjä kuin kivihiilen polttamisesta. Samantapaisen tukijärjestelmän luomista esimerkiksi tuulivoimalle hallitus on sen sijaan jyrkästi vastustanut, koska se vääristäisi markkinoita. Aika loogista, vai mitä?

Hallitus myös puolitti teollisuuden sähköveron vähentäen valtion tuloja 100 miljoonalla eurolla, mutta samaan aikaan uusiutuvien energianlähteiden tukia aiotaan leikata nykyisestä 30 miljoonasta eurosta. Tämä ei ole ilmastonmuutoksen vakavasti otettavan hallituksen toimintaa, vaan kaikin tavoin vastuutonta ilmastonsuojelun väheksymistä.

Demarit ja Keskusta eivät yritäkään torjua ilmastonmuutosta

Vähän hävettää olla suomalainen. Meillä on jo pitkään ihmetelty, miten Bush ja Yhdysvallat voi suhtautua ilmastonmuutokseen niin kevyesti. Valitettavasti Suomen hallituksen puheet kuulostavat nyt aika lailla samalta kuin Bushin puheet. Mihinkään vähennyksiin ei pidä ryhtyä, kun muutkaan eivät ole ryhtyneet. Siitähän voisi vaikka aiheutua haittaa tämän päivän pyhälle lehmälle, kilpailukyvylle, jonka vuoksi saa näemmä tehdä mitä vain.

Ylen uutinen Suomi torjuu EU:n päästövähennystavoitteen

Aika surullista. Minä luulin jo, että kaikki puolueet ottavat Suomessa ilmastonmuutoksen tosissaan, ja haluavat torjua sitä. Tämä uskomus osoittautui kerralla vääräksi, ja on ikävää todeta, että lähes koko muun Euroopan poliitikot ymmärtävät asian paljon paremmin kuin Suomen nykyhallitus. Huvittavaa on, että vaalitilaisuuksissa Heinäluoma ja Vanhanen kuitenkin pitävät ilmastonmuutosta vakavana ongelmana. Minusta sellaiselle kannattaisi tehdäkin jotain, eikä vain puhua siitä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on tietenkin koko maailman yhteinen projekti. Mihinkään tuloksiin ei kuitenkaan päästä, jos kukaan ei ota ensimmäistä askelta pelätessään toisten saavan etua. Yleinen mielipide kääntyy Yhdysvalloissakin koko ajan siihen suuntaan, että kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennettävä. Viimeistään seuraavissa presidentinvaaleissa uskon suunnan muuttuvan sielläkin, ja ne eivät ole enää kovin kaukana.

Kehittyvien maiden, erityisesti suurten Kiinan ja Intian saaminen mukaan ilmastonsuojeluun on erittäin tärkeää. Niiden tämän hetkinen päästömäärä henkeä kohti on kuitenkin niin paljon vähemmän kuin meillä, että ne eivät varmasti tule mukaan sopimukseen, jos me emme edes yritä tehdä omille päästöillemme mitään.

Kilpailukyvyn vaarantuminen ilmastonmuutoksen torjunnan vuoksi on sitä paitsi todella kyseenalainen väite. Ilmastonmuutos uhkaa paljon suurempia asioita kuin joitakin suomalaisia työpaikkoja, vaikka ne tärkeitä ovatkin. Kymmenien miljoonien ihmisten kotiseutu ja elinkeino on maailmalla vaarassa, jos mitään ei tehdä. Esimerkiksi Ison-Britannian hallituksen tilaama raportti osoittaa lisäksi selvästi, että kaikkein kallein ja huonoin vaihtoehto ilmastonmuutosasiassa on, että mitään ei tehdä. Päästöjen vähentäminen ajoissa ja varautuminen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin tulee paljon halvemmaksi. Outoa, että tämä ei mene demarien eikä keskustalaisten päähän.

Meidän palkat. Minun optiot.

Näillä sanoilla mainostaa itseään SDP muun muassa Tampereen linja-autopysäkeillä. Toisessa mainoksessa kuvataan sinisellä pohjalla loistoauto ja punaisella linja-auto.

Innokasta yritystä leimata Kokoomusta, mutta ei kovin rehellistä, jos mietitään demarien omaa politiikkaa. SDP on nimittäin itse ollut myöntämässä niitä paljon puhuttuja Fortuminkin optioita, sillä se on ollut hallituksessa yhtäjaksoisesti viimeiset 12 vuotta. Jos taas SDP on sitä mieltä, että yksityisomistuksessa olevien yritysten optio-ohjelmiin pitää puuttua, se on jo melkoista sosialismia.

Fortumin optiot kasvoivat liian suuriksi, siitä tuskin on epäselvyyttä. On kuitenkin typerää syytellä niistä muita, jos on itse ollut päättämässä asiasta. Fortumin hyvä kurssikehitys on sitä paitsi nostanut reilusti valtionkin omistuksen arvoa, ja optioistakin palautui valtiolle suuri määrä rahaa verojen muodossa.

SDP ja Keskusta ovat sitä paitsi yhteistuumin toteuttaneet koko vaalikauden ajan kokoomuslaista veropolitiikkaa muun muassa poistamalla varallisuusveron ja keventämällä reilusti ansiotuloverotusta, vaikka samaan aikaan esimerkiksi opintorahan korotukseen tai kuntien talouden turvaamiseen ei ole ollut varaa. Lapsiperheiden köyhyys on puolestaan viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt 2,5-kertaiseksi. Osa veronkevennyksistä on varmasti ollut tarpeen, mutta on epärehellistä pelotella ihmisiä Kokoomuksella, ja kuitenkin toteuttaa sen verolinjauksia.

Linja-auto/loistoauto -mainoskin on omituinen. Linja-autoliiton mukaan valtion joukkoliikennemäärärahat ovat alempana kuin 20 vuoteen, kun valtiovarainministeriö leikkasi liikenne- ja viestintäministeriön esityksestä vuodelle 2006 peräti 17 miljoonaa euroa. Samalla on säästetty myös rautateiden kunnossapidosta, mikä aiheuttaa Suomen junaliikenteelle merkittäviä ongelmia. Nämä asiat ovat täysin hallituksen omankin ohjelman vastaisia, eivätkä todellakaan edistä joukkoliikenteen toimivuutta Suomessa. Minä en halua jäädä odottamaan sitä, että suunta muuttuu, jos SDP ei ole 12 vuodessakaan pystynyt muutokseen.

Lumiukkojen puolesta – ilmastonmuutosta vastaan

Montako lumiukkoa olet nähnyt tänä talvena? Tuskin kovinkaan monta, ja alkutalvi onkin ollut Suomessa yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä. Maailmalla on todettu, että 10 historian lämpimintä mitattua vuotta ovat kaikki olleet vuoden 1990 jälkeen, ja maapallon keskilämpötila on sadassa vuodessa noussut puolisen astetta. Tämän vuosisadan aikana keskilämpötilan uskotaan nousevan 1,4 – 5,8 °C. Uusimpien tutkimusten mukaan erityisen voimakasta lämpeneminen on talvisin pohjoisilla maa-alueilla.

Ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen yritetään joskus kiistää. Varmaa on silti, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut 200 vuodessa 31 %, ja monien muiden kasvihuonekaasujen, kuten metaanin, pitoisuus vielä huomattavasti enemmän. Selkeästi suurin osa näistä päästöistä on ihmisen aiheuttamia. Nämä kaasut imevät itseensä osan maapallolta avaruuteen karkaavasta lämmöstä, ja lämmittävät siten alailmakehää. Kun niiden pitoisuus kasvaa, ne varastoivat tietenkin myös enemmän lämpöä.

Minusta lasten talvisten ilon turvaaminen on jo yksi hyvä syy torjua ilmastonmuutosta, mutta ilmastonmuutos uhkaa myös paljon suurempia asioita kuin lumiukkoja. Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC arvioi, että tämän vuosisadan aikana merenpinta voi pahimmillaan nousta jäätiköiden sulamisen vuoksi lähes metrin. Se ei ehkä tunnu paljolta, mutta esimerkiksi Bangladeshissa se häätäisi kymmeniä miljoonia ihmisiä kodeistaan. Pienempiä vaikutuksia nähtäisiin kaikissa maailman merenrantakaupungeissa. Toisaalta myös äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät, kun pitkien kuivuuskausien sekä suurtulvien ja –myrskyjen odotetaan lisääntyvän. Entinen Maailmanpankin pääekonomisti Sir Nicholas Stern ennustikin Ison-Britannian hallituksen raportissa, että maailman bruttokansantuote voi pienentyä jopa 20 %, jos ilmastonmuutokselle ei tehdä mitään. Muutoksen torjunta on paljon halvempaa.

Meillä Suomessakaan ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät rajoitu lämpötilojen nousuun. Yle uutisoi toissa sunnuntaina maapallon kuudennesta suuresta sukupuuttoaallosta, joka on kiihtynyt ilmastonmuutoksen vuoksi, ja uhkaa monia Suomen vanhojen metsien eliölajeja. Myös pohjoisen tundra-alueen kasvit ja eläimet ovat vaarassa. Keskilämpötilan nousu voi hieman kasvattaa maatalouden satoja, mutta toisaalta lisääntyvät myrskyt ja leutojen talvien myötä leviävät tuhoeläimet ja kasvitaudit pienentävät tätä vaikutusta.

Toivottomuuteen ei kuitenkaan ole syytä vajota. Otsonikatoon, aikaisemmin havaittuun maailmanlaajuiseen ympäristöongelmaan, on pystytty puuttumaan kansainvälisillä sopimuksilla, joissa katoa edistävien aineiden käyttö on lähes kokonaan lopetettu. Tällaisiin toimiin ei kasvihuoneilmiön kohdalla pystytä, mutta päästöjen leikkaaminen on silti mahdollista. Tavoitteen saavuttamiseksi energiankulutuksen kasvu on pysäytettävä, energiatehokkuutta parannettava ja päästöttömien, uusiutuvien energianlähteiden käyttöä lisättävä huomattavasti. Esimerkiksi valtion teknillisen tutkimuskeskuksen mukaan rakennusten lämmitysenergian kulutus voidaan pudottaa alle puoleen jo nykyteknologialla.

Mitä me voimme tehdä? Jokainen voi tietenkin vaikuttaa omilla valinnoillaan, ja yhteiskunnan tulee tukea hyvää kehitystä. Kevyen liikenteen väyliä on rakennettava enemmän, julkisen liikenteen hintoja laskettava ja sen houkuttelevuutta lisättävä. Tampereen seutukunnan pitää asettaa pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n tapaan asettaa tavoite päästöjen vähentämiselle. Energiankulutuksen kasvu on pysäytettävä nopeasti, ja 25 vuodessa asukaskohtaisia kasvihuonepäästöjä on leikattava kolmanneksella.

Teksti julkaistiin Pirkkalaisen Viikon vieras -palstalla 24.1. Blogia varten tein siihen pari pientä muutosta.

Valtuustoaloite 27.1.

Tässä on Pirkkalan valtuuston kokouksessa jättämäni valtuustoaloite. Tavoite voi tuntua kovalta, mutta jo nykytekniikalla pystytään huomattaviin säästöihin esimerkiksi rakennusten lämmityksessä.

Ilmastonmuutos on aikamme pahimpia ympäristöongelmia, emmekä voi täällä Pirkkalassakaan jäädä toimettomiksi. Tärkeimmät ja halvimmat keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ovat energiankulutuksen vähentäminen ja energiankäytön tehostaminen. Energiansäästöinvestoinnit itse asiassa säästävät kunnalle selvää rahaa. EU:n tavoitteenkin mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vuoteen 2020 mennessä ainakin 20 prosenttia.

Siksi me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että

1) Pirkkalan kunta aloittaa yhdessä muiden Tampereen seudun kuntien kanssa neuvottelut pitkän ajan päästövähennystavoitteen asettamisesta. Tavoitteen tulee olla samaa luokkaa kuin pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalla YTV:llä. Sen ilmastostrategian päämääränä on alueen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä.

2) Pirkkalan kunta liittyy Kuntien energia- ja ilmastosopimukseen (KEIS), jossa on tällä hetkellä mukana 16 kuntaa, joukossa mm. Tampere ja Ylöjärvi. Sopimus sisältää esimerkiksi valtion tukeman energiakatselmuksen, energiankäytön tilanteen selvittämisen ja seurannan sekä uusiutuvien energianlähteiden käytön lisäysmahdollisuuksien tutkimisen. Kunnan energiankäyttöä, käytetyn energian tuotantotapoja ja näiden muutoksia koskevat tilastot tulee lisäksi jatkossa julkistaa vuosittain esimerkiksi budjetin yhteydessä.

Pirkkalasta kaupunki?

Pirkkalasta tehdään jälleen kaupunkia. Aamulehtikin kirjoitti asiasta laajasti ja eilen mielipidettä kysyttiin kunnanvaltuutetuilta. Kunnanhallituksessa kaupunkinimen käyttöönotto voitti äänin 5-3, 1 tyhjä. Lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta valtuustossa 27.1.

Minä en ymmärrä, miksi asia on taas esillä. En vieläkään ole kuullut yhtään järkevää perustelua, miksi Pirkkalasta pitäisi tulla kaupunki, ja miten tuo muutos hyödyttäisi tavallista kuntalaista. Mielestäni Pirkkala ei ole edes niin suuri, että sitä tulisi kutsua kaupungiksi.

SDP ja Kokoomus, jotka asiaa ajavat, käyttävät perusteluina yritysten houkuttelua ja kunnan itsenäisyyden turvaamista. Vaikka en olekaan koskaan johtanut yritystä, uskon, että yritykset eivät tee sijoittumispäätöksiä sen perusteella, onko paikkakunta kunta vai kaupunki, vaan ratkaisut tehdään liiketaloudellisin perustein. En myöskään usko, että Pirkkalan kunnan itsestään käyttämä nimi vaikuttaa millään tavalla siihen, liitetäänkö Pirkkala lähivuosina Tampereeseen vai ei.

Lopuksi on todettava, että kaupungiksi muuttuminen ei ole tänä päivänä kovin suuri muutos, ja Pirkkala on kaupunkimaisempi kuin moni muu suomalainen itseään kaupunkina pitävä kunta. En kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että kaupunki-alkuiset virkanimikkeet ja tittelit kuulostavat paljon paremmilta ja arvokkaammilta. Tällä varjolla voisi sitten lähteä korottamaan palkkoja ja palkkioita.

Myöhempää tietoa: Pirkkalasta ei tullutkaan kaupunkia ainakaan ihan vielä. Kukaan kaupungin puolustaja kunnanjohtajaa lukuunottamatta ei vaivautunut perustelemaan muutosta valtuustossa yleisön edessä, ja niinpä tiukkojenkin kaupunki-nimeä vastustaneiden puheiden jälkeen valtuusto päätti äänin 18-17 järjestää asiasta jonkinlaisen kansalaiskuulemisen.