Tässä kirjoituksessa tarkastelen käytettävissä olevan datan perusteella sitä, onko kallis sähkö todella Suomen teollisuuden keskeinen ongelma, ja miten sen hinta on kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana.
Kansainvälinen sähkön hinnan vertailu
On erittäin yleinen väite, että teollisuuden sähkö on Suomessa kallista verrattuna kilpailijamaihin, ja tämä aiheuttaa Suomen teollisuudelle kilpailukykyongelmia. Tällaista väitettä lienee hyvä lähteä arvioimaan esimerkiksi Eurostatin tilastojen avulla, joissa esimerkkitapauksena on 500 - 2000 MWh vuodessa kuluttava teollisuusyritys. Tämä käyttö vastaa siis usean kymmenen sähkölämmitteisen omakotitalon vuotuista sähkön käyttöä, eli mistään kovin suuresta laitoksesta ei ole kyse. Tässä vaiheessa pyydänkin jokaista ennen kuvan 1 katsomista tekemään arvauksen siitä, missä EU-maassa teollisuussähkö on halvinta.
Tähän perään voidaan lisätä vielä toinenkin tilasto: sähkön hinnat EU:ssa erittäin suurille sähkön kuluttajille, eli kulutus 70 - 150 000 MWh/vuosi. Kuvan 2 hinnoissa verotkin ovat mukana.
Suomen pienteollisuus saa siis koko EU:n halvinta sähköä ja suurteollisuudenkin maksamat hinnat ovat erittäin lähellä EU:n halvimpia hintoja, riippumatta veroista. Eurostatin tilastoista voi myös todeta, että Suomen teollisuuden maksama sähkön hinta on viime vuosien aikana kehittynyt edullisesti muihin edullisen sähkön EU-maihin verrattuna, eikä Suomen teollisuuden maksama sähkön hinta ole noussut käytännössä lainkaan viiteen vuoteen. Inflaatiokorjattuna se on itse asiassa laskenut muutaman prosentin vuosina 2009-13.
Monella teollisuuden alalla Suomen pääkilpailijat ovat Euroopassa, mutta onhan maailmassa muitakin maita. Katsotaanpa jälleen tilastoja, ja otetaan tällä kertaa vähän kansainvälisempi vertailu. Kuvan 3 hinnat ei sisällä veroja, mutta teollisuuden sähköverot ovat Suomessa varsin matalia. Maksimissaan ne ovat noin 7 €/MWh (0,7 c/kWh), ja voimassa olevan energiaintensiivisten yritysten veronpalautuksen myötä suurille käyttäjille sähkövero voi muodostua vielä paljon pienemmäksikin.
Kuvasta 3 voidaan todeta, että ei Suomessa aivan koko maailman halvinta teollisuussähköä ole, mutta olemme selvästi halvimmassa päässä. Jopa Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjään nähden olemme varsin kilpailukykyisiä, vaikka noissa maissa hintoja pitävät alhaalla ennen kaikkea suuret omat fossiilisten polttoaineiden varannot. Niitä emme Suomeen saa, vaikka mitä tekisimme.
Kiinassa sähkön halpaa hintaa pidetään yllä myös siten, että suurten kaupunkien hengitysilma on hiilen polton vuoksi toistuvasti erittäin vaarallista terveydelle (esimerkki). Venäjällä puolestaan maakaasua myödään maan sisällä sähköntuottajille alle markkinahinnan, jotta sähkön hinnat pysyvät alhaalla. Yhdysvalloissa järjestelmä on markkinavetoinen, mutta sähkön alhainen hinta johtuu puolestaan runsaasta omasta maakaasun ja hiilen tuotannosta. Erityisesti viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt liuskekaasun tuotanto on painanut sähkön hintoja, koska kaasua ei pystytä viemään kovin paljon ulkomaille.
Kiinan linjoille tuskin haluamme mennä, eikä sille löytyisi poliittista enemmistöäkään. Venäjän linjaan meillä ei ole varaa, koska joudumme tuomaan fossiiliset polttoaineemme ulkomailta, ja omien varantojen puutteessa meillä ei ole mahdollisuuksia liuskekaasun tuotannon kehittämiseen.
Historiallinen sähkön hinnan vertailu
Toinen yleinen väite on, että sähkö on paljon kalliimpaa kuin ennen, ja tämä aiheuttaa ongelmia Suomen teollisuudelle. Katsotaanpa jälleen dataa. Alla olevassa kuvassa 4 näkyy pohjoismaisen sähköpörssin, nykyään Nasdaq OMX Commoditiesin, datan perusteella tehty graafi lähimmän vuosituotteen hinnan kehityksestä viimeisen 10 vuoden aikana. Toisin sanottuna violetti viiva seuraa aina kunakin vuonna päivittäin markkinoiden parasta arviota seuraavan vuoden pohjoismaisen sähkön keskihinnasta. Tällä hetkellä se kuvaa siis vuoden 2014 vuosituotetta.
Kuten kuvasta 4 näkyy, olemme palanneet vuoden 2004 hintatason tuntumaan. Yksikään vuosituote sitten vuoden 2005 vuosituotteen ei ole mennyt toimitukseen yhtä alhaisissa hinnoissa. Pahimmassa finanssikriisissä 2009 keväällä vuoden 2010 vuosituote kävi hieman nykyhinnan alapuolella, mutta toipui nopeasti. Muusta historiadatasta ilmenee myös, että vuoden ensimmäisen kvartaalin sähköä ei ole myyty näin halvalla sitten vuoden 2005 alun. Huomattavaa on myös, että sähkön hinnat olivat pitkäaikaisessa huipussaan 2008, jolloin Suomen teollisuudella meni erittäin hyvin.
Nykyiset hyvin alhaiset sähkön hinnat eivät myöskään vaikuta miltään lyhytaikaiselta ilmiöltä. Myös vuosien 2015-2018 pohjoismaisia vuosituotteita voi tällä hetkellä ostaa alle 33 €/MWh. Suuri suomalainen teollisuusyritys voisi siis vaivatta suojata sähköenergian hankintansa seuraavalle 5 vuodelle alle 4 c/kWh eli alle 40 €/MWh hintaan.
Kuvaan 4 voidaan toki esittää joitakin vähäisiä vastalauseita. Ensinnäkin kuva 4 kuvaa luonnollisesti vain sähköenergian hintaa, mutta kuten edellä osoitin lukuisilla graafeilla, Suomen teollisuuden sähkön hinnat ovat erittäin kilpailukykyisiä myös siirtomaksut ja verot mukaan lukien. Teollisuuden siirtomaksut ovat viime vuosina nousseet hieman, mutta verot ovat jopa laskeneet uusien verohelpotusten myötä.
Hieman vakavampi vastaväite on, että Suomen sähkön toteutuneet spot-hinnat eivät ole aivan yhtä alhaalla kuin pohjoismaiset systeemihinnat, joihin yllä oleva käyrä viittaa. Vuosien 2004-2013 päivittäisissä spot-hinnoissa Suomen hinnat ovat olleet keskimäärin 6,4 % yli systeemihinnan. Tähän dataan voi tutustua Nord Pool Spotin sivuilta.
Tällä perusteella voidaan arvioida, että 10 vuoden keskiarvona Suomen hinnat ovat noin 2,5 €/MWh yli systeemihinnan. Eroa ei voi pitää kovin merkittävänä, kun katsotaan, miten suuri ero useimpiin muihin maihin on kuvissa 1,2 ja 3. Tänä vuonna Suomen spot-hinta toteutuu noin 3 €/MWh yli pohjoismaisen systeemihinnan, eli se on jonkin verran yli tuon keskiarvon, mutta ero on silti pieni. Tätäkään eroa ei tosin olisi, jos Areva olisi myöhästynyt Olkiluoto 3 -projektissaan hieman vähemmän.
Historiallisessa katsannossa sähkön hinnat ovat siis erittäin lähellä 10 vuoden pohjia, ja kuvan 4 kehitystä on täysin mahdotonta väittää pitkäaikaiseksi nousutrendiksi. On erittäin vaikea uskoa, että tämä kehitys aiheuttaisi Suomen teollisuuden kilpailukykyongelmat.
Lopuksi
Olen edellä esittänyt päivänselvillä tilastoilla, että Suomen teollisuus maksaa sähköstään muuhun EU:hun nähdet hyvin alhaista ja muuhun maailmaankin nähden kilpailukykyistä hintaa. Tuo hinta on myös merkittävästi laskenut viime vuosina. Näiden lukujen valossa on todella vaikeaa väittää, että sähkön korkea hinta todella olisi Suomen teollisuuden keskeinen ongelma. Sen sijaan EU:ssa on muita maita, joissa sähkön korkea hinta voi aiheuttaa ongelmia teollisuudelle, mutta tämä johtuu paljolti kansallisista päätöksistä ja käytettävistä korkeiden hintojen polttoaineista.
Toivoisinkin, että jokainen suomalainen teollisuuden kilpailukyvystä huolestunut poliitikko puoluekannasta riippumatta hylkäisi perustelemattomat väitteet teollisuussähkön korkeista hinnoista ongelmiemme syynä ja keskittyisi muihin, todellisia kilpailukykyongelmia aiheuttaviin kysymyksiin.