Napoleon I höyrylaivoista 1800-luvun alussa. Näin varmasti olisi ollut, jos tekniikka ei olisi kehittynyt.
"Heavier-than-air flying machines are impossible."
Lordi Kelvin lentokoneista 1895. Näin varmasti olisi ollut, jos tekniikka ei olisi kehittynyt.
"Where a calculator like the ENIAC today is equipped with 18,000 vacuum tubes and weighs 30 tons, computers in the future may have only 1,000 vacuum tubes and perhaps weigh only 1½ tons."
Andrew Hamilton Popular Mechanics -aikakauslehdessä 1949. Voi olla, että tähän olisi jääty, jos tekniikka ei olisi kehittynyt.
“There is practically no chance communications space satellites will be used to provide better telephone, telegraph, television, or radio service inside the United States.”
Yhdysvaltain liittovaltion telehallintoviraston virkamies 1961. Näin varmasti olisi ollut, jos tekniikka ei olisi kehittynyt.
"Korkeimman 50 euron hiilidioksiditonnin hinnalla vaikutukset ovat vuositasolla noin 800 miljoonaa euroa, mutta alhaisimmillakin 20 euron hinnalla vaikutukset ovat vielä 370 miljoonaa euroa."
Pellervon taloustutkimuksen arvio EU:n energia- ja ilmastopolitiikan kustannuksista metsäteollisuudelle vuonna 2014. Arvio on varmaan ihan hyvä, jos tekniikka ei kehity yhtään eikä muitakaan muutoksia oteta huomioon.
Energia- ja ilmastopolitiikan kustannusvaikutuksista
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan päästövähennysten kustannuksista, mutta yritän jälleen avata asiaa. Pellervon taloustutkimus on siis tehnyt arvion, jonka mukaan EU:n energia- ja ilmastopolitiikka tulee suomalaiselle teollisuudelle ja maan kotitalouksille hirmuisen kalliiksi vuonna 2030. Korkeimman arvion kustannukset ovat noin 2 miljardia vuodessa teollisuudelle ja toinen pari miljardia euroa kotitalouksille.
Tämä perustuu käytännössä seuraaviin oletuksiin:
1. Päästöjen vähentämisellä ei ole mitään dynaamisia vaikutuksia teollisuuteen, eikä teollisuus toimi toisella tavalla tai kehitä uutta teknologiaa, vaikka päästöhinnat olisivat korkeita. Teollisuus siis toimii vuoden 2011 kulurakenteella myös vuonna 2030, mikä ei Kauppalehdenkään artikkelin (19.6.2014) mukaan ole kovin todennäköistä. Myöskään kotitaloudet eivät mitenkään muuta toimintatapojaan kustannusten noustessa, vaan jatkavat kulutusta nykyiseen tapaan.
Tämä perustuu käytännössä seuraaviin oletuksiin:
1. Päästöjen vähentämisellä ei ole mitään dynaamisia vaikutuksia teollisuuteen, eikä teollisuus toimi toisella tavalla tai kehitä uutta teknologiaa, vaikka päästöhinnat olisivat korkeita. Teollisuus siis toimii vuoden 2011 kulurakenteella myös vuonna 2030, mikä ei Kauppalehdenkään artikkelin (19.6.2014) mukaan ole kovin todennäköistä. Myöskään kotitaloudet eivät mitenkään muuta toimintatapojaan kustannusten noustessa, vaan jatkavat kulutusta nykyiseen tapaan.
2. Päästöoikeuksien hinnat ovat vuonna 2030 jopa 20 - 50 euron välillä, eikä tätä kompensoida teollisuudelle mitenkään.
3. Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla ei tapahdu vuodesta 2014 vuoteen 2030 merkittäviä muutoksia kohti vähäpäästöisempiä energianlähteitä - ei siinäkään tapauksessa, että päästöhinta on 50 €/t. Sähkön hinnan voimakas nousu ei myöskään lisää investointeja halvimpiin vähäpäästöisiin sähköntuotantomuotoihin.
Minusta kaikki tehdyt oletukset ovat erittäin vaikeasti ymmärrettävissä, jopa siinä määrin, että niitä käyttämällä tutkimus vaikuttaa tarkoitushakuiselta, eikä anna luotettavia tai uskottavia tuloksia. On tosin totta, että tutkimuksessa ei ole juuri avattu laskentamenetelmiä, mikä olisi hieman avannut asiaa.
Kuten yritin jo alun lainauksilla tehdä selväksi, tulevaisuutta on erittäin vaikea ennustaa. Erityisen hölmöä on kuitenkin väittää, että teknologian kehitys ei toisi uusia mahdollisuuksia, joita on nyt vaikea ajatella. Myös se taustaoletus, että Suomen teollisuuden rakenne (tai jonkin teollisuusalan kulurakenne) ei muuttuisi vuoteen 2030 mennessä on vaikea ymmärtää.
On todennäköistä, että yrityksiä syntyy eri aloille kuin miltä niitä kuolee, ja valmistettujen tuotteiden kysyntä on tältä kannalta paljon tärkeämpi kysymys kuin päästöoikeuksien hinta. Jos päästöoikeuksien hinta on korkea, täällä pärjäävät paremmin yritykset, jotka hyötyvät korkeasta päästöhinnasta (esim. biopolttoainevalmistajat tai puupolttoaineen toimittajat) tai jotka pystyvät uudistamaan toimintatapojaan vähäpäästöisemmiksi ja säästäväisemmiksi. Kuluttajatkin ostanevat esimerkiksi enemmän energiatehokkaita sähköautoja ja vähällä lämmöllä pärjääviä taloja, jos polttoaineet ovat kalliita. Jos tulevaisuusskenaario ei ota näitä vaikutuksia huomioon, se kuvaa tulevaisuutta varsin huonosti.
Lisäksi on syytä huomata, että aloja, joiden on teknisistä syistä erittäin vaikea vähentää päästöjään, kompensoidaan päästökaupan sisällä avokätisesti jo nyt. Tämäkin tulisi ottaa laskelmissa huomioon. Terästeollisuus toimikoon esimerkkinä.
Moitin myös sitä näkökulmaa, että teollisuuden päästövähennyksistä saamat hyödyt jätetään arvioimatta, koska ne ovat epävarmoja. Tämä näkemys on siinäkin mielessä ihmeellinen, että metsäteollisuusyrityksistä esimerkiksi UPM ja Metsä Group ovat ilmoittaneet suurista investoinneista, joiden kannattavuus perustuu nimenomaan päästöjen vähentämiseen ja uusiutuvan energian tukemiseen. Tuskin näitä investointeja tehtäisiin tai edes suunniteltaisiin ilman minkäänlaisia arvioita niiden kannattavuudesta, mutta tässä Pellervon taloustutkimuksen paperissa päästöjen vähentämiselle nähdään vain kustannuksia ja haittoja.
Sähkön hinnan kompensaatiota päästöoikeuksien mahdollisista korkeista hinnoista ei ole myöskään otettu huomioon. Jo nykyisellä päästökaupan muutaman euron tonnihinnalla teollisuus on alkanut esittää vaatimuksia 70-80 miljoonan euron sähkön hinnan kompensaatiosta päästökaupan vuoksi. Viime aikojen hallitukset ovat jo myöntäneet useita huojennuksia suurteollisuuden sähköveroihin (katso energiaintensiivisten yritysten veronpalautus), ja lobbausvoimallaan metsä- ja metalliteollisuus saavat varmasti tuonkin kompensaation läpi ajan mittaan. Ymmärrän vaatimuksen hyvin ja voisin jopa kannattaa sitä, koska moni muukin maa tukee teollisuuttaan vastaavilla tavoilla. Joka tapauksessa tällainen kompensaatiojärjestelmä on varmasti tulossa, jos päästöhinnat joskus nousevat merkittävästi, eikä sitä voi jättää huomiotta.
Oletus 3 voi monesta kuulostaa epäolennaiselta tämän tutkimuksen kannalta, mutta se on itse asiassa tutkimuksen keskeisin ongelma. Sekä teollisuuden, kaupan että kotitalouksien kannalta suurin kustannusten nousu tulee nimittäin sähkön hinnan merkittävästä noususta päästöoikeuksien kallistuessa. Tämä oletus on pohjoismaisten sähkömarkkinoiden tuleva kehitys huomioon ottaen hämmästyttävä.
Tällä hetkellä Pohjoismaissa rakennetaan nimittäin valtavasti uutta päästötöntä sähköntuotantoa nopeaan tahtiin. Ruotsi ja Tanska rakentavat paljon uutta tuulivoimaa, Norja vesivoimaa ja Suomi ydinvoimaa sekä tuulivoimaa. Vanhoja voimaloita lakkautetaan kyllä, mutta tällä hetkellä kokonaistarjonta markkinoilla kasvaa huomattavan nopeasti, ja samaan aikaan kysyntä polkee paikoillaan. Hiiltä ja kaasua käyttäviä voimaloita on jo suljettu, ja niitä suljetaan lisää lähivuosina, ja nykytahdilla niitä on jäljellä koko alueella muutama lähinnä varavoimana toimiva laitos vuonna 2030. Voi olla, ettei kehitys jatku näin voimakkaana iän kaiken, mutta joka tapauksessa pohjoismaisen sähkön ylitarjonnan purkaminen tulee kestämään vuosikausia. Siirtoyhteydet eivät nimittäin riitä viemään kaikkea ylijäämäsähköä naapurimaihin. Tämä painaa hintoja, jos kysynnän ja tarjonnan laki ei yhtäkkiä lakkaa pätemästä.
Tästä huolimatta Pellervon taloustutkimuksen raportti olettaa, että vuoden 2030 sähkömarkkinalla sähkön hinnat seurailevat aivan yhtä paljon päästöoikeushintoja kuin nykyään, eli noin 0,6 €/MWh jokaista päästötonnin euroa kohden. Kaiken järjen mukaan vaikutus on paljon pienempi vuonna 2030, kun Suomen uudet ydinvoimalat (OL3, Fennovoima ja OL4) valmiiksi, ja Suomen sähköntuotanto on lisääntynyt yli 50 % nykyisestä. Olisi hämmästyttävää, jos nämä voimalat eivät vähentäisi hiililauhteen merkitystä Suomen sähkömarkkinoilla ja myös painaisi hintoja selvästi alaspäin. Vai eikö teollisuus usko omiin ydinvoimasuunnitelmiinsa?
Vähintään yhtä hämmästyttävä on väite siitä, että sähkön hinta nousee 70 €/MWh tasolle, eikä tämä käynnistä mitään sähköntuotantoinvestointeja, jotka laskisivat hintoja. Jo nyt tuulivoima on Suomessa erittäin kannattavaa 83 €/MWh tukitasolla, minkä osoittaa tuulivoimahankkeiden valtava määrä. Olen aivan vakuuttunut, että jo nyt osa hankkeista olisi kannattavia tuolla 70 €/MWh tasolla ilman tukia, ja tästä kertoo myös tuore ruotsalainen tutkimus. Onko todella aivan varmaa, että kustannukset eivät 15 seuraavan vuoden aikana laske enää lainkaan, vaikka historiallisesti ne ovat olleet selvässä laskussa?
Aurinkovoima on vielä toistaiseksi huomattavasti sähkön markkinahintoja kalliimpaa, mutta onko senkään osalta varmaa, että suomalaisiin koteihin ei asenneta paneeleja edes vuonna 2030? Eikö edes silloin, jos sähkön hinta veroineen ja siirtoineen kotitaloudelle on 150-200 €/MWh? Jo nyt olemme monin paikoin lähellä tuota tasoa. Minä en uskaltaisi lyödä vetoa.
Minusta kaikki tehdyt oletukset ovat erittäin vaikeasti ymmärrettävissä, jopa siinä määrin, että niitä käyttämällä tutkimus vaikuttaa tarkoitushakuiselta, eikä anna luotettavia tai uskottavia tuloksia. On tosin totta, että tutkimuksessa ei ole juuri avattu laskentamenetelmiä, mikä olisi hieman avannut asiaa.
Oletus 1
On todennäköistä, että yrityksiä syntyy eri aloille kuin miltä niitä kuolee, ja valmistettujen tuotteiden kysyntä on tältä kannalta paljon tärkeämpi kysymys kuin päästöoikeuksien hinta. Jos päästöoikeuksien hinta on korkea, täällä pärjäävät paremmin yritykset, jotka hyötyvät korkeasta päästöhinnasta (esim. biopolttoainevalmistajat tai puupolttoaineen toimittajat) tai jotka pystyvät uudistamaan toimintatapojaan vähäpäästöisemmiksi ja säästäväisemmiksi. Kuluttajatkin ostanevat esimerkiksi enemmän energiatehokkaita sähköautoja ja vähällä lämmöllä pärjääviä taloja, jos polttoaineet ovat kalliita. Jos tulevaisuusskenaario ei ota näitä vaikutuksia huomioon, se kuvaa tulevaisuutta varsin huonosti.
Lisäksi on syytä huomata, että aloja, joiden on teknisistä syistä erittäin vaikea vähentää päästöjään, kompensoidaan päästökaupan sisällä avokätisesti jo nyt. Tämäkin tulisi ottaa laskelmissa huomioon. Terästeollisuus toimikoon esimerkkinä.
Moitin myös sitä näkökulmaa, että teollisuuden päästövähennyksistä saamat hyödyt jätetään arvioimatta, koska ne ovat epävarmoja. Tämä näkemys on siinäkin mielessä ihmeellinen, että metsäteollisuusyrityksistä esimerkiksi UPM ja Metsä Group ovat ilmoittaneet suurista investoinneista, joiden kannattavuus perustuu nimenomaan päästöjen vähentämiseen ja uusiutuvan energian tukemiseen. Tuskin näitä investointeja tehtäisiin tai edes suunniteltaisiin ilman minkäänlaisia arvioita niiden kannattavuudesta, mutta tässä Pellervon taloustutkimuksen paperissa päästöjen vähentämiselle nähdään vain kustannuksia ja haittoja.
Oletus 2
Raportissa otsikkoja aiheuttavana kauhuskenaariona käytetty 50 €/t päästöoikeushinta vuonna 2030 on päästömarkkinoiden tilanne huomioon ottaen täysin epärealistinen. Lisäksi noin korkea hinta ilman mitään sähkön hinnan kompensaatiota teollisuudelle on poliittisesti täysin mahdoton ajatus sekä Suomessa että muualla EU:ssa. Nämä asiat ovat varmasti Pellervon taloustutkimuksen tiedossa.
Päästömarkkinoillahan on tällä hetkellä suuri ylijäämätilanne, sillä yli vuoden päästöjä vastaava määrä oikeuksia makaa eri toimijoiden tileillä vailla käyttötarvetta ja uusia virtaa koko ajan markkinoille. Nykyisten sääntöjen mukaan ylijäämää aletaan hitaasti purkaa 2020-luvulla pienentämällä myytäviä volyymejä. Tämä johtaisi jonkinlaiseen nousuun 2020-luvulla, mutta toistaiseksi markkinaodotukset ovat hyvin vaimeat pitkälle 2020-luvun puolelle asti. Yksikään päästömarkkinoilla aktiivisesti toimiva yritys ei kuitenkaan näytä odottavan vuodelle 2030 edes 20 €/t hintaa, saati sitten 50 €/t hintaa. Missään muussa tapauksessa ei voida selittää sitä, että vuoden 2020 päästöjohdannaista saa nyt hintaan 7,6 €/t. Jos hintaoletukset todella olisivat 20 - 50 €/t vuodelle 2030, näitä oikeuksia kannattaisi ostaa markkinoilta, sillä vuosituotothan nousisivat huikeiksi. Toisin sanottuna markkinat eivät usko päästöoikeuksien hintojen nousuun.
Sähkön hinnan kompensaatiota päästöoikeuksien mahdollisista korkeista hinnoista ei ole myöskään otettu huomioon. Jo nykyisellä päästökaupan muutaman euron tonnihinnalla teollisuus on alkanut esittää vaatimuksia 70-80 miljoonan euron sähkön hinnan kompensaatiosta päästökaupan vuoksi. Viime aikojen hallitukset ovat jo myöntäneet useita huojennuksia suurteollisuuden sähköveroihin (katso energiaintensiivisten yritysten veronpalautus), ja lobbausvoimallaan metsä- ja metalliteollisuus saavat varmasti tuonkin kompensaation läpi ajan mittaan. Ymmärrän vaatimuksen hyvin ja voisin jopa kannattaa sitä, koska moni muukin maa tukee teollisuuttaan vastaavilla tavoilla. Joka tapauksessa tällainen kompensaatiojärjestelmä on varmasti tulossa, jos päästöhinnat joskus nousevat merkittävästi, eikä sitä voi jättää huomiotta.
Oletus 3
Tällä hetkellä Pohjoismaissa rakennetaan nimittäin valtavasti uutta päästötöntä sähköntuotantoa nopeaan tahtiin. Ruotsi ja Tanska rakentavat paljon uutta tuulivoimaa, Norja vesivoimaa ja Suomi ydinvoimaa sekä tuulivoimaa. Vanhoja voimaloita lakkautetaan kyllä, mutta tällä hetkellä kokonaistarjonta markkinoilla kasvaa huomattavan nopeasti, ja samaan aikaan kysyntä polkee paikoillaan. Hiiltä ja kaasua käyttäviä voimaloita on jo suljettu, ja niitä suljetaan lisää lähivuosina, ja nykytahdilla niitä on jäljellä koko alueella muutama lähinnä varavoimana toimiva laitos vuonna 2030. Voi olla, ettei kehitys jatku näin voimakkaana iän kaiken, mutta joka tapauksessa pohjoismaisen sähkön ylitarjonnan purkaminen tulee kestämään vuosikausia. Siirtoyhteydet eivät nimittäin riitä viemään kaikkea ylijäämäsähköä naapurimaihin. Tämä painaa hintoja, jos kysynnän ja tarjonnan laki ei yhtäkkiä lakkaa pätemästä.
Tästä huolimatta Pellervon taloustutkimuksen raportti olettaa, että vuoden 2030 sähkömarkkinalla sähkön hinnat seurailevat aivan yhtä paljon päästöoikeushintoja kuin nykyään, eli noin 0,6 €/MWh jokaista päästötonnin euroa kohden. Kaiken järjen mukaan vaikutus on paljon pienempi vuonna 2030, kun Suomen uudet ydinvoimalat (OL3, Fennovoima ja OL4) valmiiksi, ja Suomen sähköntuotanto on lisääntynyt yli 50 % nykyisestä. Olisi hämmästyttävää, jos nämä voimalat eivät vähentäisi hiililauhteen merkitystä Suomen sähkömarkkinoilla ja myös painaisi hintoja selvästi alaspäin. Vai eikö teollisuus usko omiin ydinvoimasuunnitelmiinsa?
Vähintään yhtä hämmästyttävä on väite siitä, että sähkön hinta nousee 70 €/MWh tasolle, eikä tämä käynnistä mitään sähköntuotantoinvestointeja, jotka laskisivat hintoja. Jo nyt tuulivoima on Suomessa erittäin kannattavaa 83 €/MWh tukitasolla, minkä osoittaa tuulivoimahankkeiden valtava määrä. Olen aivan vakuuttunut, että jo nyt osa hankkeista olisi kannattavia tuolla 70 €/MWh tasolla ilman tukia, ja tästä kertoo myös tuore ruotsalainen tutkimus. Onko todella aivan varmaa, että kustannukset eivät 15 seuraavan vuoden aikana laske enää lainkaan, vaikka historiallisesti ne ovat olleet selvässä laskussa?
Aurinkovoima on vielä toistaiseksi huomattavasti sähkön markkinahintoja kalliimpaa, mutta onko senkään osalta varmaa, että suomalaisiin koteihin ei asenneta paneeleja edes vuonna 2030? Eikö edes silloin, jos sähkön hinta veroineen ja siirtoineen kotitaloudelle on 150-200 €/MWh? Jo nyt olemme monin paikoin lähellä tuota tasoa. Minä en uskaltaisi lyödä vetoa.
Lopuksi
Vaikuttaa hieman siltä, että tutkimuksen tavoitteena on ollut tarkoituksellisesti luoda ilmastotoimista erittäin kallis kuva, jotta hiilidioksidipäästöjä ei vähennettäisi edes nykyisellä varsin hitaalla ja riittämättömällä vauhdilla. Minusta tämä on erikoinen tavoite tutkimuksen rahoittajana toimineen metsäteollisuuden kannalta, sillä juuri metsäteollisuudelle ilmastonmuutoksen vastainen työ ja fossiilisten raaka-aineiden väistämätön ehtyminen voisi tarjota huikeita uusia kasvumahdollisuuksia. On ikävää, jos me emme Suomessa halua tarttua näihin mahdollisuuksiin. Jaksan kuitenkin toivoa, että metsäteollisuudessakin on monenlaisia toimijoita, ja kaikki eivät ole näin kriittisiä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä kohtaan.
Oheishuomiona voidaan myös todeta, että vaikka Pellervon taloustutkimuksen alhaisin sähkönhintaennuste vuodelle 2030 (52 €/MWh) on korkeahko suhteessa päätyönään sähkömarkkinoita analysoiviin tahojen arvioihin, se on silti kohtuullisen matala suhteessa Fennovoiman julkisuudessa esiintyneeseen omakustannussähkön hintaan (50 €/MWh). Lisäksi Pellervon ennuste perustuu 20 €/t päästöhintaan, ja ilman päästökauppaa sähkön hinnan voi näin ollen arvioida olevan 40 €/MWh luokkaa. Käytännössä jopa tämä ilmastotoimiin kielteisesti suhtautuva tutkimus tulee siis ohimennen todenneeksi, että ilman päästökauppaa (tai muita kivihiilen käyttöä kalliimmaksi tekeviä toimia) uusi ydinvoima ei ole kannattavaa. Tämä kannattaisi Suomessakin painaa mieleen.