TEM: Sähköstä ylitarjontaa Suomen lähiseudulla ja sähkö on edullista

Olin tänään lähdössä töistä kotiin, kun silmiini osui pieni uutinen työ- ja elinkeinoministeriön tänään julkaisemasta selvityksestä "Suomen sähkötehon riittävyys ja kapasiteettirakenteen kehitys vuoteen 2030". Sen lukeminen huolella tekisi todella hyvää Suomen julkiselle keskustelulle sähkön hinnasta ja riittävyydestä.

Lisään heti tähän alkuun muutaman lainauksen tiedotteesta ja itse selvityksestä:

"Tuonti naapurimaista riittää silti hyvin kattamaan sähkön huippukysynnän ja oman tuotannon eron. Tuotantokapasiteetin arvioidaan koko tarkastelujaksolla Skandinaviassa, Baltiassa ja Venäjän lähialueilla ylittävän sähkön kysynnän myös kulutushuippujen aikana."

"Alhainen sähkön markkinahinta on heikentänyt uusien investointien kannattavuutta"

"Kaikissa skenaarioissa sähkön kulutuksen arvioidaan kehittyvän maltillisesti"

"Sähkön markkinahinta on ollut pitkään melko alhainen ja oletuksena on, että tilanne jatkuu lähivuosina samanlaisena."

"Oletukset sähkön kulutuksen kehittymisestä ovat tällä hetkellä selvästi alhaisemmat kuin 2010-luvun loppupuolella" (!?, epäilen kirjoitusvirhettä)

"Lisäksi alhainen sähkönhinta ei kannusta sähköntuotantoon."

"Myös laitosten ennenaikainen käytöstä poistaminen alhaisesta sähkön hinnasta johtuen on mahdollista."

"Perus- ja matalassa skenaariossa lauhdekapasiteetti laskee hyvin merkittävästi jo vuoteen 2018 mennessä alhaisen sähkönhinnan aiheuttaman heikon kannattavuuden vuoksi."

"Yhteenvetona voidaan todeta, että tällä hetkellä sähkön tuotantokapasiteetti ylittää huippukysynnän kaikilla lähialueilla, joista sähköä tuodaan Suomeen. Kuten edellä on kuvattu, on hyvin todennäköistä, että tilanne ei ratkaisevasti muutu tulevaisuudessa kysynnän tai tuotantokapasiteetin muutosten johdosta."

Ihan kuin olisin kuullut nämä ennenkin...

Toisin sanottuna ministeriön, Energiateollisuuden, Metsäteollisuuden, Fingridin ja Suomen Elfin yhdessä tilaama raportti tukee vahvasti seuraavia aiempia väitteitäni:

1. Suomessa on edullista sähköä. Itse asiassa se on jopa niin edullista, että uudet investoinnit kannattavat huonosti ja vanhojakin voimaloita jouduttaneen sulkemaan.
Kirjoitukseni aiheesta joulukuulta 2013.

2. Suomen naapurimaissa riittää edullista sähköä tuotavaksi Suomeen, eikä sen loppumisesta ole huolta.
Tästä kirjoitin maaliskuussa 2014.

3. Menneisyydessä sähkön kulutusennusteet, joilla uusien sähköntuotantoinvestointien tarvetta on perusteltu, ovat olleet aivan liian suuria. Mainitsin asiasta esimerkiksi muutama viikko sitten ennusteissani.

4. Julkinen sektori ottaa Fennovoiman ydinvoimahankkeessa merkittävän riskin.
Itse asiassa selvitys ennustaa sähkön hinnaksi vuosina 2025-30 perusskenaariossa hieman yli 50 €/MWh, ja matalassa skenaariossa vain 30 €/MWh. Perusskenaariossa Fennovoima tekee siis valmistuttuaan ilmoitetulla omakustannushinnallaan (50 €/MWh) nollatulosta, ja matalassa skenaariossa raskasta tappiota. Nykyiset sähkön johdannaishinnat 2020-luvulle ovat noiden kahden skenaarion välistä, joten niitä on syytä pitää realistisimpina.

Johtopäätöksiä

Ei ole kuitenkaan hyödyllistä vain todeta sitä, mitä ennen on sanottu, vaan selvityksestä on syytä tehdä myös johtopäätöksiä. Näissä riittäisi mietittävää monelle poliitikolle.

1. Suomi on todella huono paikka suunnitella sähkön vientiä
Joidenkin poliitikkojen puheissa elää vuodesta toiseen ajatus siitä, että Suomesta voidaan tehdä esimerkiksi ydinvoimaloita rakentamalla sähkön vientimaa. Ongelma on, että yksikään naapurimaamme ei tarvitse merkittävästi tuontisähköä, koska kaikki naapurimaamme ja Venäjän luoteinen alue ovat selvästi ylijäämäisiä sähköstä. Viro tuo kyllä sähköä Suomesta, mutta vain viedäkseen sen eteenpäin Latviaan. Toisin sanottuna sähkön viennin lisääminen lähivuosina on kuin veisi jäätä eskimoille tai hiekkaa Saharaan; sitä ei tarvita, ja ainakaan emme pysty tekemään sitä kustannustehokkaasti.

2. Ilman tukia Suomeen nousee hyvin vähän uutta sähköntuotantoa
Suomen julkisessa keskustelussa toistellaan jatkuvasti väitettä, että sähkön korkea hinta olisi ongelma Suomen teollisuudelle. Itse asiassa tilanne on toisin päin, ja hinnat ovat niin alhaalla, että vain harva teollinen toimija haluaa edes investoida sähkön tuotantoon. Esimerkiksi Fortumin energiakatsauksesta voi nimittäin katsella, mitä uusi sähköntuotanto pääomakustannuksineen maksaa. On myös ilmeistä, että Suomen teollisuudella on ollut käytössään tämän kaltaisia analyysejä, kun ne ovat suosiolla jättäneet Fennovoiman rahoittamisen julkiselle sektorille ja valtionyhtiöille.

Selvityksen perusteella on aivan selvää, että nykyinen hintataso ei riitä edes hiililauhdevoimaloiden kannattavuuteen, vaikka niiden tuottaman sähkön muuttuvat kulut ovat vain noin 30 €/MWh. Palkat, ylläpitoinvestoinnit ja muut kulut nostanevat tällaisen voimalan kokonaiskustannuksia jonkin verran, ja kun lähivuosien sähköä voi Suomessa hankkia markkinoilta noin 35 €/MWh, laitokset eivät enää kannata.

3. Suomen on taloudellisesti järjetöntä pyrkiä omavaraisuuteen sähkössä
Kuten edellä jo todettiin, naapurimaissamme riittää edullista sähköä Suomeen tuotavaksi. Se on rajakustannuksiltaan edullista eikä se ole katoamassa lähivuosina (Ruotsin ja Norjan vesivoima, Viron palavasta kivestä tuotettava sähkö).

Läntisissä naapurimaissamme vieläpä tuetaan voimakkaasti uutta sähköntuotantoa (Ruotsin ja Norjan vihreät sertifikaatit) ja idässä olemassaolevaa tuotantoa. Pietarin alueen tärkein sähköntuotantomuotohan on maakaasulauhdesähkö, ja Venäjän maakaasun keskimääräinen myyntihinta on ruplan nykykurssilla 5-6 €/MWh. Tämä on rajusti alle maakaasun tuotantokustannusten eli käytännössä voimalat saavat mittavaa tuotantotukea. Tuollaisilla polttoainehinnoilla ei olekaan ihme, että Venäjällä sähkön huippukulutusajan spot-hinnat ovat alle 20 €/MWh. Suomalainen sähköntuotanto, vanhaa vesi- ja ydinvoimaa lukuun ottamatta, ei mitenkään pärjää tuollaisille hinnoille, on polttoaine sitten mikä tahansa.

Toisin sanottuna jos Suomi aikoo kilpailla sähkön hinnassa naapurimaitaan vastaan, ainoa mahdollisuus on kilpailla tukien avulla. Niiden pitäisi olla paljon suurempia kuin esimerkiksi nykyiset tuulisähkön tuet, jotka ovat edellä kerrotun ja EU:n selvityksen perusteella erittäin pieniä vaikkapa Ruotsin tuotantotukiin nähden. Näitäkin tukia Suomessa vastustetaan melko paljon, joten Suomella tuskin on varaa ryhtyä omavaraiseksi.

4. Suomessa ei ole pulaa sähköenergiasta, mutta sähkötehosta voi joskus ollakin
Selvityksen ehdottomasti tärkeimpiä havaintoja on, että naapurimaissamme riittää keskimäärin hyvin sähköä meillekin tuotavaksi, mutta poikkeustilanteissa tehoa ei välttämättä aina riitä. Tosin tällaiset poikkeustilanteet ovat kyllä selvityksenkin perusteella varsin epätodennäköisiä.

Tehon riittävyyden turvaamiseksi uusien voimaloiden rakentaminen on toivottoman hidas ja myös kallis ratkaisu. On paljon halvempaa kehittää sähkön kysyntäjoustoa sekä teollisuudessa että kotitalouksissa, vaikka sitten valtion tuella. Tämän lisäksi lienee kannattavaa tukea joitakin huippuvoimalaitoksia siten, että ne ovat talviaikaan valmiudessa, eli käytännössä ylläpitää tehoreservijärjestelmää.

Kysyntäjouston kehittämisessä edetään varmasti pitkälle vain satojen tuhansien eurojen kertainvestoinneilla, ja tehoreservi maksaa sekin vain kymmenisen miljoonaa euroa vuodessa. Kustannusten perusteella voidaan kuitenkin hyvin arvioida, että kysyntäjouston kehittäminen olisi näistä ensisijainen keino. Uusien huipputehon tarpeen kannalta merkittävien voimaloiden rakentamiskustannuksiin nähden molemmat summat ovat kuitenkin pieniä.

Sähköauto on Suomessa ympäristöteko

Seppo Nousiainen väitti Aamulehdessä (2.1.) yhdysvaltalaisen tutkimuksen pohjalta, että sähköautoja ei voi aina pitää ympäristöystävällisinä, koska sähköä tehdään saastuttavilla polttoaineilla. Tessumin, Hillin ja Marshallin tutkimus on ansiokas, mutta sitä ei voi yleistää Suomeen.

Tutkimuksessa todetaan aivan oikein, että öljypolttoaineilla kulkevan maantieliikenteen päästöistä johtuvat saasteet, kuten maatason otsoni ja pienhiukkaset ovat merkittäviä terveysongelmia. Erityisen haitallisia ne ovat, koska pitoisuudet nousevat korkeiksi hengitysilmassa kaupunkien kaduilla. Meillä siirtyminen nykyistä laajemmin sähköautoiluun parantaisi hengittämämme ilman laatua monestakin syystä.

Pohjois-Euroopassa sähköntuotanto on nimittäin puhtaampaa kuin Yhdysvalloissa, sillä kivihiiltä käytetään vähemmän. Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi sen poltto aiheuttaa myös pienhiukkaspäästöjä. Suomessa suuri osa sähköntuotannosta on päästötöntä, ja sähkön ja lämmön yhteistuotanto nostaa monien voimalaitosten hyötysuhteita, joten suomalainen keskiarvosähkö tuottaa vain 30-40 % Yhdysvalloissa tuotettavan sähkön kasvihuonekaasupäästöistä. Siksi sähkön pienhiukkaspäästötkin ovat vähäisemmät. Savupiiput ovat myös pakoputkia kauempana ihmisten keuhkoista.

Todellisuudessa ero sähköntuotannon pienhiukkaspäästöissä on kuitenkin vielä suurempi, sillä EU:ssa voimalaitosten päästörajat ovat vanhoissa laitoksissa pienhiukkasten osalta tiukempia kuin Yhdysvalloissa. Siksi suomalainen puusähkökin on ilman laadun kannalta hyvä valinta verrattuna yhdysvaltalaiseen biosähköön. Mainittu tutkimus todistaa siis myös, että liian usein moititut EU:n asettamat tiukat päästörajat ovat eduksi terveydellemme.

Onkin siis helppo todeta, että Suomessa sähköautoihin siirtyminen vähentää liikenteen terveyshaittoja ja on eduksi ympäristölle. Näin on muuallakin EU:ssa pienhiukkaspäästöjen rajoitusten vuoksi. Öljyn käytön vähentäminen liikenteessä on myös Suomen taloudellinen etu, sillä puhtaaseen sähköntuotantoon meillä on useita kotimaisia vaihtoehtoja, mutta öljy tuodaan ulkomailta tulevaisuudessakin.

Kirjoitus julkaistiin Aamulehden mielipidepalstalla 14.1.

Ennustuksia vuodelle 2015

Olen tässä viime aikoina lueskellut joululahjaksi saamaani erinomaista Nate Silverin kirjaa Signaali ja kohina. Se oli ollut "pitää joskus lukea" -listallani jo pitkään, ja nyt pääsin siis sen pariin.

Kirjan innoittamana olen näin vuoden alkuun päättänyt tehdä muutaman ennusteen. Ne perustuvat vahvaan faktapohjaan ja keskittyvät energia-alaan, sillä ainakin oman tulkintani mukaan yksi kirjan teemoista on, että kannattaa keskittyä sellaisiin ennusteisiin, joihin oma ammattitaito riittää. En kuitenkaan lähde tässä kovin syvällisesti perustelemaan ennusteideni taustaa, koska kirjoitus venyisi kohtuuttoman pitkäksi.

Erityisen moni ennusteistani käsittelee sähkön hintaa tulevaisuudessa, sillä kysymys on ollut Suomessa varsin paljon pinnalla julkisen sektorin suurten sähkön tuotantoon keskittyvien investointien vuoksi. Yritän keskittyä ennusteissani etenkin seuraavaan 5-10 vuoteen, mutta mukaan mahtuu myös muutama pidemmän ajan ennuste.

Luokittelen ennusteeni tässä lähes varmoihin ja todennäköisiin. Vakuuttaakseni lukijan siitä, että teen ennusteet tosissani, olen valmis lyömään vetoa väitteideni puolesta ainakin tuttavien kanssa. Panoksena voi olla vaikkapa ravintola-ateria tai jokin muu yhdessä sovittava arvoltaan pienehkö seikka.

Lähes varmat ennusteet

Seuraavia kutsun lähes varmoiksi ennusteiksi, eli arvioin niiden toteutumisen todennäköisyydeksi yli 90 %. Edit: Ennusteet numeroitu.

1. Vuoden 2016 loppuun mennessä nähdään talvikaudella (1.11.-31.3.) tunti, jonka aikana pohjoismainen tuulivoiman tuotanto (FI+SE+DK+NO) ylittää pohjoismaisen ydinvoiman (FI+SE) tuotannon.
Pohjoismaista erityisesti Ruotsi ja Tanska ovat edistäneet tuulivoimaa voimakkaasti ja se on väistämättä osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita pitkälle tulevaisuuteen. Valitettavaa on, että Suomessa ei suostuta myöntämään tämän vaikutusta yhteisiin sähkömarkkinoihimme. Väitteen toteutuminen kumoaa myös tehokkaasti ikuisuuksiin asti toisteltavaa "talvella ei tuule" -hokemaa, mutta ei valitettavasti lopeta sen käyttöä.
Väite ei tietenkään tarkoita, että tuulivoima voisi korvata kaikkea ydinvoimaa, mutta eihän kukaan ole sellaista väittänytkään.

2. Pohjoismaisen sähkön referenssihinta eli systeemihinta Nord Pool Spotin laskemana on vuosina 2015-19 alhaisempi kuin se oli vuosina 2010-14. Vuosien 2010-14 keskiarvo oli 39,8 €/MWh eli hieman alle 4 c/kWh.
Kuten olen useasti aikaisemminkin yrittänyt kertoa, sähkön hinta on pohjoismaisilla markkinoilla laskussa, ei nousussa. Tämä hinnanlasku on rakenteellista eli johtuu sähkön ylitarjonnasta, eikä se mene ohi hetkessä. Sähkön pienkuluttajahinta sen sijaan ei ole ainakaan merkittävästi laskussa, mutta tämä johtuu lähinnä valtion määräämistä taloudellisesti kannattamattomista pakkoinvestoinneista sähköverkkoon sekä sähköveron nostoista.

3. Mainittu systeemihinta alittaa 20 €/MWh eli 2 c/kWh ainakin yhdellä kvartaalilla vuosina 2015-19.

Pohjoismaissa on merkittävää sähkön ylituotantoa, erityisesti kosteina vuosina, ja tämä johtaa välillä erittäin alhaisiin hintoihin. Suomessa ei ole halua myöntää tätä, koska tämän myöntäminen johtaisi vakaviin epäilyihin julkisten investointien kannattavuudesta.

4. Brent-raakaöljyn lähimmän kuukausijohdannaisen hinta alittaa 45 $/bbl vuoden 2015 aikana.

Öljymarkkinoiden ylitarjonta on tällä hetkellä useasta eri syystä johtuen suurta. Se ei poistu ennen kuin öljyn kysyntä alkaa merkittävästi elpyä. Tämä ei tapahdu kovin nopeasti, ja sen vuoksi näen öljyn vajoavan nykyisestä noin 51 $/barreli hinnasta vieläkin alemmas.

Brent-raakaöljyn hintakehitys viimeisen vuoden ajalta.

5. Olkiluoto 3 ei ole maksanut rakentamiskustannuksiaan takaisin vuoden 2030 loppuun mennessä.
On ydinvoimasta ja Olkiluoto 3:sta sitten mitä mieltä tahansa, ei ole mitään syytä uskoa, että Olkiluoto 3 tuottaisi rakennuskustannuksensa (nykyarvio noin 8,5 miljardia euroa) takaisin tuossa ajassa. Vain harvassa teollisuusyrityksessä tehdään investointeja reilusti yli kymmenen vuoden takaisinmaksuajoilla.
Väitteen toteutumista arvioidaan yksinkertaisesti kertomalla reaktorin vuosituotanto kunkin vuoden Suomen aluehinnalla, jonka laskee Nord Pool Spot (tai vastaava taho, jos järjestelmä joskus muuttuu). Jos voimala saa tuloja jostain muusta kuin sähköenergian myynnistä, esimerkiksi suoraa valtion tukea, summaa ei huomioida tässä laskennassa.

6. Fennovoima ei ole maksanut rakentamiskustannuksiaan takaisin vuoden 2035 loppuun mennessä.
Perustelut samat kuin edellä. En usko rakentamiskustannusten pysyvän hallinnassa tässäkään projektissa, ja pidän erilaisia myöhästymisiä todennäköisenä. Väitteen toteutumista arvioidaan samalla tavalla kuin edellä.

7. Ruotsiin ei rakenneta ainuttakaan uutta kaupallista ydinvoimalaa vuoden 2030 loppuun mennessä.
Ruotsissa suljetaan 2020-luvulla useita ydinreaktoreita, koska niiden käyttöikä tulee täyteen. Yhtään uutta reaktoria ei kuitenkaan rakenneta tilalle, koska ruotsalaisten näkemyksen mukaan uusi ydinvoima on yksinkertaisesti kannattamatonta.

Ruotsissa ei kuitenkaan rakenneta merkittävää uutta fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa tuotantoa, vaan reaktorien sulkeminen hoidetaan yhdistelemällä tuuli-, vesi- ja aurinkovoimaa sekä siirtojohtoyhteyksiä naapurimaihin. On mahdollista, että kylmien talvipäivien varalle on pidettävä yllä/rakennettava hieman öljyyn tai kaasuun perustuvaa varavoiman tuotantokapasiteettia, mutta tämä on tilanne jo nykyään.

8. Vuosi 2014 oli Suomessa kaikkien aikojen toisiksi lämpimin. Vuosien 2015-2024 aikana ainakin yksi vuosi on sitä lämpimämpi.
Kuten kaikki tilastot osoittavat, ilmastonmuutos etenee nopeasti. Erityisesti meillä täällä Pohjois-Euroopassa lämpötilat nousevat vauhdilla, ja tulevina vuosina nähdään uusia vuositason lämpöennätyksiä.

9. Suomen sähkönkulutus ei nouse läheskään valtion työ- ja elinkeinoministeriön skenaarioiden odottamalla tavalla. Suomen sähkönkulutus vuonna 2020 jää alle 90 terawattitunnin. 
Suomeen on jostain syystä syntynyt kulttuuri, jossa työ- ja elinkeinoministeriö tekee syystä tai toisesta liian suuria sähkön kulutusennusteita. Ministeriön tarkennetun perusskenaarion mukaan vuonna 2020 Suomessa kulutetaan yli 93 TWh sähköä, mutta on hyvin vaikea ymmärtää, mihin tämä näkemys perustuu. Vuonna 2008 ennuste oli vielä 98 TWh, eli vielä tätäkin ennustetta selvästi suurempi.

Tilastokeskuksen mukaan sähkön kulutus Suomessa vuonna 2013 oli noin 84 TWh, eikä se ole nykyään 2000-luvun alkua korkeammalla. Teollisuudeltaan paljon Suomea muistuttavassa Ruotsissa ennustetaan sähkön kysynnän pysyvän suunnilleen ennallaan 2020-luvun lopulle asti. Pidän tätä ennustetta huomattavasti luotettavampana myös Suomen osalta, sillä Ruotsissa ei ole ollut tarvetta nostaa kulutusarvioita poliittisista syistä.

Todennäköiset ennusteet

Arvioin näiden ennusteiden toteutumisen todennäköisyydeksi 70-80 %. On siis jopa todennäköistä, että osa niistä ei toteudu.

10. Vuoteen 2020 loppuun mennessä Suomen I veroluokan sähkövero huoltovarmuusmaksuineen (nyt 2,253 c/kWh) ylittää ainakin yhtenä vuonna sähkön pohjoismaisen systeemihinnan (johdannaishinnat 2016-20 nyt noin 3 c/kWh).
Pidän erittäin todennäköisenä, että sähkövero edelleen nousee ja sähköenergian hinnat puolestaan laskevat.

11. Jokin vuonna 2015 valmistuva suomalainen tuulivoimala maksaa itsensä ilman tukia nopeammin takaisin kuin Olkiluoto 3.

Jostain syystä Suomessa kovin monet uskovat edelleen, että tuulivoima olisi erityisen kallista suhteessa ydinvoimaan. Koska tuulivoiman kustannukset ovat selvästi laskeneet ja Olkiluodossa kustannuksille ei näytetä saavan kattoa, pidän todennäköisenä, että jokin suomalainen tuulivoimahanke maksaa itsensä takaisin lyhyemmässä ajassa kuin OL3.

Arvioni perustuu siihen, että 3 MW:n tuulivoimala maksaa noin 4,5 miljoonaa euroa ja tuottaa vuodessa noin 9 000 MWh sähköä. Sen arvo nykyisillä sähkön hinnoilla on noin 300 000 euroa ilman tukia. Erittäin hyvin sijoitettu tuulivoimala pärjännee näitäkin arvioita paremmin, ja tällöin se maksanee itsensä takaisin Olkiluoto 3:a nopeammin. Väitteen toteutumista arvioidaan siten, että sekä ydin- että tuulivoimalan vuosituotanto arvostetaan sähkön spot-hinnan vuosikeskiarvoon ja tätä summaa verrataan raketamiskustannuksiin.

12. Olkiluoto 3 syrjäyttää Suomessa puun käyttöä sähkön tuotannossa.

Puun käyttö sähköntuotannossa vähenee, kun Olkiluoto 3 valmistuu. Vaikka Keskusta olisi pääministeripuolue seuraavien vaalien jälkeen, Suomella ei ole varaa tukea puupolttoainetta niin paljon, että biopolttoainesähkön tuotanto ei kärsisi Olkiluoto 3:n tuotannosta. Väite toteutuu, jos biopolttoaineilla tuotetun sähkön määrä on kahtena OL3:n valmistumista edeltävänä täytenä vuotena suurempi kuin kahtena valmistumisen jälkeisenä täytenä vuotena.

13. Brent-raakaöljyn lähimmän kuukausijohdannaisen hinta alittaa 40 $/bbl vuoden 2015 aikana.

Raakaöljyn hinta tekee vuoden alussa rajun sukelluksen, vaikka vuonna 2014 sen hinta jo puolittui. 40 taalan alitus ei olisi yllätys, mutta varmana sitä ei voi pitää.

14. Venezuelan hallinnossa tapahtuu suuria muutoksia vuoden 2016 loppuun mennessä öljyn hinnan laskun vuoksi.

Venezuelan talous on pitkälti öljystä saatavien vientitulojen varassa, ja öljyn hinnan laskettua rajusti nykyinen presidentti Hugo Chavezin aikana aloitettu katastrofaalinen talouspolitiikka ei voi jatkua. Ennuste toteutuu, jos nykyinen presidentti Maduro joutuu luopumaan vallasta tai vaihtaa suurimman osan ministereistään. Nykyinen lista on alla.