Edes hyvällä tahdolla ja luottavaisella mielellä en pysty ymmärtämään, mistä tämä kroatialainen pienyritys, Migrit Solarna Energija, on pystynyt keräämään noin 158 miljoonaa euroa tarvittavaa pääomaa sijoitustaan varten. Yritys omistaa tällä hetkellä 500 kW:n aurinkovoimalan, jonka vuosituotanto on noin 560 MWh. Tuotannon markkina-arvo on siis noin 30 000 euroa vuodessa, ja koko yhtiön liikevaihtokin vain noin 190 000 euroa. Kun tieto osallistumisesta suomalaiseen ydinvoimahankkeeseen julkistettiin, yhtiön kotisivulla puhuttiin ainoastaan sijoituksista uusiutuvaan energiaan Kroatiassa. Yhtiö vaikuttaa siis aivan hiljattain muuttaneen sijoitusstrategiaansa varsin paljon.
Minun on pakko todeta kuntapäättäjänä, että netistä tai lehdistä saatavan tiedon perusteella en pystyisi luottamaan tähän yhtiöön tai sen emoyhtiöön Migrit Energijaan sen vertaa, että voisin olla kuntapäättäjänä myymässä sille edes isoa teollisuustonttia kotikunnastani Pirkkalasta. Yhtiön koko ei vaikuta riittävältä siihen, että se voisi rakennuttaa edes suuren teollisuushallin omin voimin, joten haluaisin tällaisessakin kaupassa lisää tietoa siitä, kuka yhtiötä rahoittaa. Teollisuushalli on sentään aika pieni projekti verrattuna lähes yhdeksään prosenttiin ydinvoimalasta, jonka hinnaksi arvioidaan 7-8 miljardia.
Vielä liikevaihtoon nähden valtavaa investointiakin hämmästyttävämpää on, että "jokin taho" vielä lainaa sille oman pääoman lisäksi lähes 500 miljoonaa euroa, koska Fennovoimahan ilmoittaa (s.28), että oman pääoman osuus hankkeessa on noin 25 %. Minun ja monen muun on erittäin vaikea uskoa, että tämän kokoinen yritys saisi normaalisti rahoituslaitoksilta 500 miljoonan euron lainan. Minä tunnen suomalaisia pk-yrityksiä, joiden on ollut vaikeaa saada edes miljoonan euron lainaa, vaikka liikevaihto on ollut Migrit Energijaan nähden moninkertainen.
En ole yksin epäilyksieni kanssa, ja tarkkailtuani päivän lehtiä ainakin minun on erittäin vaikea uskoa, että kyseessä olisi omia rahojaan sijoittava kroatialainen pienyritys. Tätä on epäilty eri sanoin esimerkiksi venäläisessä Kommersantissa sekä Helsingin Sanomissa ja Ylen uutisissa. Iltalehden Olli Ainola laittoi sanansa vielä paljon tiukemmin syyttäen firmaa suoraan bulvaaniksi, ja ihmetteli, oliko tämä todella uskottavin mahdollinen omistaja, joka pystyttiin keksimään. Voidaan melkoisella varmuudella sanoa, että näiden tekstien takana eivät ole pelkästään ydinvoiman vastustajat, vaikka tällaista selitystä yritetäänkin tarjota. Ainola tuskin on Greenpeacen ylin ystävä aiempien kirjoitustensa perusteella.
Jos katsotaan TEM:n selvityspyyntöä, ei näytä siltä, että ministeriö olisi kovin helposti hyväksymässä tämän omistajan, tai ainakin siihen tarvitaan melkoiset selitykset. Jotain pitäisi varmaan tehdä.
Mitä meiltä siis puuttuu?
Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi olen sitä mieltä, että Migrit solarna energijaa ei voi pitää uskottavana omistajana. Toisin sanottuna meiltä puuttuu uskottavia ydinvoimalan omistajia EU- tai ETA-maista. Kyse ei ole siitä, ettei omistaja saisi olla itäeurooppalainen. Jos uudeksi omistajaksi olisi tullut vaikkapa Slovenske Elektrarne, CEZ tai puolalainen Tauron, ainakaan minä en kehtaisi epäillä niitä taustoiltaan epäilyttäviksi tai taseeltaan liian pieniksi yhtiöiksi. Jos ne olisivat päättäneet sijoittaa hankkeeseen, yhtiöiden toimitusjohtajat olisivat varmaan jopa median tavoitettavissa suursijoituksen jälkeen. Migritin Edel ei tähän vaivautunut.
Asiantuntijoita käyttävät ulkomaiset yritykset näkevät Suomen sähkön tuotannon näkymät varmasti aika hankalina, koska niillä on käytössään tämän kaltaisia analyysejä ja paljon kattavampiakin tutkimuksia pohjoismaisista sähkömarkkinoista. Ne ovat myös tietoisia, että jopa vanha ydinvoima on kannattavuusongelmissa naapurimaassamme Ruotsissa alhaisten sähkön hintojen vuoksi. Tässä lienee suurin syy sille, että merkittäviä sijoittajia Suomen ulkopuolelta ei venäläisiä lukuun ottamatta ole löytynyt.
Katse on siis käännettävä Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin.
Vetoomus Suomen teollisuudelle
Hanke on täysin teidän käsissänne. Suomessa on yksi ydinvoimamyönteisimmistä hallituksista koskaan, ja teiltä tarvitaan noin 150 miljoonaa euroa, jolla voitte ostaa kroatialaisen valitettavan paljon bulvaanilta näyttävän firman ulos projektista. Jos kroatialainen pieni aurinkovoimafirma pystyy tällaiseen sijoitukseen lyhyellä harkinta-ajalla, niin kai nyt koko Suomen elinkeinoelämä ja useat ammattiliitot, jotka ovat hehkuttaneet Fennovoimaa Suomen kannalta todella tärkeäksi hankkeeksi, pystyvät samaan.
Suomalaisen teollisuuden liikevaihto on aika monta kymmentä miljardia enemmän kuin kroatialaisen pikkufirman. Pelkästään paljon sähköä käyttävä teollisuus tekee Suomen tehtaillaan monen miljardin edestä kassavirtaa joka vuosi. Jos tuosta suuresta yritysjoukosta ei saada kerättyä usean vuoden kuluessa 150 miljoonaa euroa omaa pääomaa venäläisten erittäin edullisilla ehdoilla tarjoamaan ydinvoimahankkeeseen, minä ja varmasti moni muukin tulemme siihen johtopäätökseen, että kauniista sanoista huolimatta edes teollisuus itse ei usko uuden ydinvoiman kannattavan.
Julkinen sektori on jo oman osuutensa tehnyt ja vähän enemmänkin. Sen jälkeen kun kirjoitin julkisen sektorin suuresta osuudesta tässä hankkeessa pari vuotta sitten, teollisten omistajien virta poispäin on vain jatkunut. Viimeisimpänä hankkeesta haluaa eroon Valio.
Uusina omistajina mukaan on kroatialaisen aurinkoenergiafirman lisäksi tullut ainakin Pyhäjoki, joka kiistatta hyötyisi hankkeesta sijainnin vuoksi, muutamia kuntaomisteisia yhtiöitä (Haapajärvi, Lempäälä, Jämsä, Lapua) sekä muutama pienehkö yritys, jotka uskovat saavansa hankkeesta osaurakoita itselleen (Yrittäjän Voima Oy). Tällä hetkellä kuntayhtiöiden omistus hankkeesta on osakasluettelon perusteella noin 33 %, ja kun otetaan huomioon, että pari vielä luettelossa olevaa yksityistä yritystä on ilmoittanut vetäytyvänsä hankkeesta (Kestra, Valio), kuntien todellinen omistusosuus on oikeastaan vähän suurempi.
Omien kotisivujensakin mukaan "Fennovoima haluaa suomalaisen teollisuuden mukaan hankkeeseen", mutta tämä ei ole toistaiseksi kovin hyvin toteutunut.
Siksi pyydän nyt suomalaista teollisuudelta:
Hankkikaa rahat ja ostakaa "kroatialaiset" ulos.
Sen jälkeen tämä hallitus ei teiltä ydinvoimalaanne vie, sillä omistusehto täyttyy. Tämä tapahtuu ehkä vähän myöhässä ja lakipykälien kanssa saattaa tulla ongelmia, mutta olen vakuuttunut, että tuossa tilanteessa hallitus kyllä ydinvoimainnossaan joustaa. Nyt esitelty uusi omistaja asettaa koko hankkeen naurunalaiseksi ja vaarantaa pahasti suomalaisen energiapolitiikan uskottavuutta. Tämä ei voi olla suomalaisen teollisuuden etu. Älkää jättäkö hanketta edes Fortumin mahdollisen osallistumisen varaan, koska me emme voi tietää, onko yhtiön vesivoimakauppa Karjalassa lähelläkään toteutua.
Kun tämän teette, minä ja monet muut suomalaiset teemme parhaamme, jotta voisimme unohtaa kroatialaisen pienyrityksen, joka vaikuttaa todella monen suomalaisen silmissä yhdeltä maailman taloushistorian hävyttömimmistä bulvaaniviritelmistä. Samalla palautatte monelle ydinvoiman kannattajalle luottamuksen siihen, että teollisuus ei ole menettänyt toivoaan ydinvoiman suhteen.
Jos tätä rahaa ei Suomesta löydy, hanke on hylättävä, koska teollisuus ei selvästikään sitä tarvitse, eikä vaadittu EU/ETA-maita koskeva 60 %:n omistusehto täyty. Silloin on aivan turhaa syyttää hankkeen kaatumisesta ydinvoiman vastustajia.
Siinä tapauksessa te teitte sen ihan itse.
Lopuksi
Kannatan ydinvoimaa yhtenä keinona torjua ilmastonmuutosta, vaikka näen sen viime vuosina menettäneen kilpailukykyään erittäin paljon. Olen pitänyt ja pidän edelleen Olkiluoto 3:a tarpeellisena, koska se antaa lopullisen kuoliniskun monille Suomen fossiilisilla polttoaineilla sähköä tuottaville laitoksille. Minä en kuitenkaan usko, että Suomessa on enää OL3:n valmistuttua 2020-luvulla niin paljon fossiilisähköä, että sen korvaamiseen tarvittaisiin välttämättä uusi suuri ydinvoimala.
Fennovoiman hankkeesta en kuitenkaan pidä, ja keskeiset syyni liittyvät julkisen sektorin liian suureen omistusosuuteen ja riskiin sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Minusta on sietämättömän sinisilmäistä uskotella, että ydinvoima tai energiapolitiikka yleensä olisi Venäjälle pelkkää bisnestä. Siltä ei näytä Fennovoiman kohdalla, saati sitten Ukrainan kaasukiistoissa. Tämän mielipiteeni kanssa en ole yksin, ja fiksusti asiasta kirjoittaa esimerkiksi Rysky Riiheläinen. Jos kuitenkin Fennovoima on aivan pakko rakentaa, niin vähimmillään toivon, että hankkeen pääomistajana on vahva suomalaisten osakkaiden enemmistö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti