16.3.2010

Ahtaajat uhkaavat muiden toimeentuloa

Tämä mielipidekirjoitus julkaistiin Aamulehdessä 16.3.

Suomen bruttokansantuote laski vuonna 2009 järkyttävät 7,8 %, ja tammikuussa 66 000 ihmistä viimevuotista enemmän oli ilman työtä. Nuorison työttömyysaste on käsittämättömät 23 %, ja kaiken lisäksi valtion velka kasvaa vuoden 2010 aikana 13 miljardia euroa. Kaiken tämän voi jokainen todeta Tilastokeskuksen sivuilta.

Ei tarvitse olla talousnero ymmärtääkseen, että tilanne on vaikea. Edessämme on hyvin todennäköisesti menoleikkauksia, veronkorotuksia ja yhä enemmän yrityksiä pidentää työuria. Varmaa on myös, että tässä tilanteessa kaikki Suomen talouden uutta nousua hidastavat toimet ovat haitaksi ihan tavallisillekin suomalaisille. Valitettavasti ahtaajien lakko on juuri sellainen toimenpide.

Ahtaajien ansiot ovat Taloussanomien tutkimuksen (5.3.2010) mukaan nousseet 2000-luvulla 41 %, siis selvästi enemmän kuin valtaosalla muista ammattiryhmistä. Kun tiedetään myös, että ahtaajien vuosiansioiden keskiarvo 47 000 € on jopa muihin teollisuustyöntekijöihin verrattuna hyvin korkea, on vaikea ymmärtää, miksi juuri ahtaajien on jälleen saatava moninkertaiset palkankorotukset muihin verrattuna.

Neuvotteluissa ahtaajien keskeisenä lisävaatimuksena on 12 kuukauden palkkaa vastaava irtisanomiskorvaus. Vaatimus on todella kova, kun otetaan huomioon, että Suomessa on jo vahva ansiosidonnainen työttömyysturvajärjestelmä. Itse asiassa ahtaajan 3 700 euron kuukausiansioilla jo pelkkä ansiosidonnainen päiväraha on vähintäänkin samaa luokkaa kuin monen siivoojan tai myyjän palkka, vaikka he tekisivät täyttä työpäivää. Mielenkiintoista on myös, että ilmeisesti AKT:n mielestä on oikeudenmukaista, että muutosturva koskee vain sellaisia työntekijöitä, jotka ansaitsevat muutenkin hyvin. Muillehan sitä ei vaadita.

Vahvan muutosturvan vaatimiseen työmarkkinoille liittyy muitakin ongelmia. Irtisanottavien ihmisten etujen maksimointi johtaa siihen, että uuden työntekijän palkkaamiseen liittyvä riski kasvaa, ja uusista työsuhteista tehdään entistä epäsäännöllisempiä, jotta kysynnän vaihteluun voidaan varautua. Jos muutosturva tuodaan työmarkkinoille tilanteessa, jossa neljännes Suomen nuorista on työttöminä, järjestelmä potkii heitä päähän. Tämä ei näytä juuri ammattiliittoja kiinnostavan.

Nykyisessä tilanteessa sekä työntekijöiden, työnantajien että poliitikkojen keskeinen tehtävä olisi turvata nuorisolle uusia työpaikkoja ja muutenkin helpottaa uusien työntekijöiden palkkausta, ei suinkaan vaikeuttaa sitä, niin kuin AKT:n linja vaikuttaa olevan. Suomen kansantalous ei kestä tuon työttömän neljänneksen hukkaamista joutilaisuuteen pysyvästi.

Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että 3 000 ahtaajan lakkoilu vaarantaa satojen tuhansien muiden työntekijöiden toimeentuloa, ja esitetyt vaatimukset uhkaavat vähintään kymmenien tuhansien nuorten tulevia vakituisia työpaikkoja. Useiden teollisuustyöntekijöiden palkanmaksu on jo loppunut, ja samalla aiheutetaan Suomen teollisuudelle vähintään kymmenien miljoonien eurojen vientitulomenetykset päivässä. Kaikkien olisikin nyt hyvä muistaa, että suomalainen hyvinvointi on rakennettu vientiyritysten maahan tuomilla tuloilla. Ahtaajalakko vaatimuksineen ei tuota hyvinvointia ainakaan lisää, eikä se näytä olevan tavoitteenakaan – oma etu on paljon tärkeämpi.

Riku Merikoski
Tekn. yo, kunnanvaltuutettu (vihr.)

1 kommentti:

jani kirjoitti...

Hyvä teksti ja pitää paikkansa. Tuntuu leimaavan monia aloja sama asia. Lentäjälakot sun muut. Lentäjät taisivat lopulta suostua palkanalennuksiin, mutta en muista oliko se vain Finnairin sisäisiä säästötoimenpiteitä. Eihän niitä taloudellisten tappioiden nojalla voi kyllä edes verrata Ahtaajalakkoon.
Joo kyllä sitä toivoisi ahtaajille enemmän kollektiivista vastuuta. Kaiken lisäksi tuo lakko tuli ehkä melkeinpä pahimpaan mahdolliseen aikaan. Tälläkin hetkellä työpaikat nuorille ovat jo riittävän harvassa. ETENKIN koulutusta vastaavat työpaikat.