31.7.2013

Raha ei riitä kaikkeen

Lähikuukausina valmistuva yleiskaava on herättänyt paljon keskustelua myös Pirkkalaisessa, ja aivan ansaitusti, sillä yleiskaava on epäilemättä tärkeimpiä ja kauaskantoisimpia päätöksiä, joita kunnassa tehdään. Yleiskaava ohjannee kunnan maankäyttöä vielä 2020-luvun lopullakin, ja tuskin sen mukaisesti rakennettuja palveluja ja asuntoalueita sen jälkeenkään puretaan.

Mitä silloin 2020-luvulla sitten tarvitaan? Terveydenhoitoa, vanhustenhoitoa, kouluja, päiväkoteja ja monia muita palveluita tarvitaan varmasti myös silloin. Samoin kunnan pitää huolehtia, että teillä pääsee ajamaan, ja vesi saadaan kulkemaan putkissa koteihin ja jätevetenä pois ilman merkittäviä vuotoja. Näistä asioista tuskin syntyy merkittäviä poliittisia erimielisyyksiä puolueiden tai valtuutettujen välille. Olennaista onkin se, kuinka paljon kaikenlaista muuta sitten tarvitaan, ja onko sen tarjoaminen verovaroilla välttämätöntä.

Kylmä totuus on nimittäin, että Suomella ei mene hyvin. Monet yritykset irtisanovat työntekijöitään, verot nousevat ja valtio vähentää menojaan. Kaikista tiukimmin valtio säästää kuntien rahoituksesta, joten Suomen kuntien taloustilanne tuskin ainakaan paranee lähivuosina. Tällaisessa tilanteessa minun on vaikea ajatella, että kunnan pitäisi tarjota koko ajan enemmän kaikenlaista, vaan pikemminkin yritän ajatella, mitä kunta voisi tehdä vähemmän, jotta rahat riittäisivät niihin tärkeimpiin asioihin. Mielestäni yleiskaavassa onkin aivan ilmeisiä karsimisen kohteita, joita voitaisiin muuttaa jo tässä vaiheessa, ettei kunta myöhemmin riehaannu investoimaan niihin.

Aivan ensimmäisenä karsisin yleiskaavasta Naistenmatkanlahden suuren satama-alueen. Ruoppauksineen ja maantäyttöineen huvijahtisatama maksaisi miljoonia euroja, eikä Pyhäjärven vesiliikenne ole niin vilkasta, että satamalle olisi tarvetta. Pirkkalalle riittää aivan hyvin, että kehitämme nykyisiä pienvenesatamia ja vaikka lisäämme soutuvenepaikkojen määrää. Tämä palvelee paljon useampia kuntalaisia ja säästää kunnan rahoja.

Toinen hyvä säästökohde olisi niin sanotun rantareitin toteuttaminen jo yleiskaavamerkinnän osalta siten, että aivan jokaista niemennokkaa ja lahtea ei tarvitsisi kierrellä, vaan reitti kulkisi enimmäkseen olemassa olevia väyliä pitkin. Näin säästyttäisiin suurilta reitinrakennuskuluilta ja myös monelta aivan turhalta riidalta eri puolilla kuntaa.

Samalla periaatteella karsisin kaavasta myös Kurikan ja Killon metsiä halkovan niin sanotun pyöräilyn valtatien, vaikka pyöräilyn ystävä olenkin. Nämä muutenkin pienet metsät eivät kaipaa uusia monta metriä leveitä asvaltoituja aukkoja keskellensä, ja tällaisen väylän kunnossapitokustannukset ovat erityisesti talvisin täysin kohtuuttomia käyttäjämääriin nähden.

Mieluummin laittaisin huomattavasti enemmän rahaa nykyisten kevyen liikenteen väylien parantamiseen ja kunnossapitoon, sillä nykyisellään Pirkkalan keskeisimmätkin väylät ovat paikoin vaarallisen huonossa kunnossa, kuten Liisa Heinänenkin totesi Pirkkalaisessa 10.7. Myös teiden osalta rahaa tulisi ohjata uuden rakentamisesta vanhan kunnossapitoon, sillä monien Pirkkalan asuntoalueiden tiet ovat kipeästi korjauksen tarpeessa.

Riku Merikoski
kunnanvaltuutettu (Vihr.)

Kirjoitus on julkaistu Pirkkalaisessa 24.7.

11.7.2013

EK ja backloading, totta vai tarua?

EU-parlamentti hyväksyi 3.7. päästöoikeuksien huutokauppojen lykkäämisen eli backloadingin, jolla pyritään hieman karsimaan EU:n päästöoikeusmarkkinoiden suurta ylijäämää lyhyellä aikavälillä. Toimenpide on aika mitätön, sillä komissio vältteli tehokkaampia toimia elinkeinoelämän lobbauksen pelossa, mutta ainakin sen antama signaali on oikeansuuntainen, eli EU-parlamentti pitää hiilidioksidipäästöjen nykyistä hintaa liian alhaisena niiden aiheuttamaan vahinkoon nähden.

Tästä huolimatta Elinkeinoelämän keskusliitto EK kertoi tiedotteessaan viime viikolla, että backloading murentaa luottamuksen päästömarkkinoihin, ja nostaa suomalaisten sähkön käyttäjien kustannuksia jopa 150 miljoonaa euroa, kun päästöoikeuksien hinta nousee 2,5 eurosta 6,5 euroon. Jälkimmäisiä lukuja ei mainita tiedotteessa, mutta esimerkiksi Kauppalehden artikkelissa niitä käytettiin. Varsinkin tuota 150 miljoonan euron lukua on kierrätetty eri medioissa laajalti ilman kritiikkiä. Tässä kirjoituksessa käyn läpi esitettyjen lukujen todenperäisyyttä.

Aloitetaan päästöoikeuksien alarajasta, 2,5 €/tCO2. Kun katsoo alla olevaa käyrää, voi todeta, että lähimmän päästöoikeusfutuurin päivän päätöshintojen minimi on 2,8 €. Vain päivänsisäisesti pahimmassa markkinapaniikissa on nähty 2,5 € hinta, mutta mitään markkinan yleistä hintaa se ei viime ajoilta edusta. Itse asiassa 3,5 – 4 € on paljon parempi arvio viime aikojen keskihinnasta ennen parlamentin backloading-päätöstä, kuten kuva 1 osoittaa.

Kuva 1. Kaksi eri aikavälin kuvaa päästöoikeuksien hintakehityksestä. Huomaa nuolella osoitettu päivä, jolloin EU-parlamentin päätös teki EK:n mielestä vakavasti markkinaa muuttavan päätöksensä. EK:n matematiikalla suomalaiset sähkön käyttäjät ovat muuten tienanneet 450 miljoonaa euroa vuodessa, kun päästöoikeudet ovat tulleet 16 eurosta 12 euroa alaspäin kahdessa vuodessa.
Entä sitten yläraja 6,5 €/tCO2? Ei näy tällä käyrällä, paitsi menneisyydessä, ja tuskin tulee näkymään vähään aikaan. Backloadingin siirtämä päästöoikeusmäärä ei riitä karsimaan järjestelmän rakenteellista ylijäämää, minkä tietää sekä EU-komissio että EK. Korkeimmat analyytikkoarviot kyllä puhuivat ennen backloading-päätöstä, että päästöhinnat nousevat 6,5 euroon, mutta useimmat olivat maltillisempia. Miten sitten käytännössä kävi?
Päätöksentekopäivänä (3.7.) päästöoikeusfutuuri nousi 10 % 4,7 euroon (pieni nysä kuvassa 1), mutta on sen jälkeen laskenut muutamassa päivässä vähän 4 € yläpuolelle, jossa se oli myös ennen päätöstä. Toisin sanottuna backloadingin markkinavaikutus näyttää kovin vähäiseltä, ja EK:n pelottelu siten hurjalta liioittelulta. Myös alempi vähän pidemmän ajan hintakatsaus päästöoikeuksien hintaan kuvassa 1 asettaa varsin kyseenalaiseksi käsityksen, että tämä hintanousu olisi jotenkin kohtalokas tai edes merkityksellinen.
Entä sitten 150 miljoonaa euroa? Sähkömarkkinoilla sähkön hinta määritellään normaalisti kalleimman markkinoilla olevan tuotannon mukaan. Pohjoismaissa tämä on melko usein hiililauhdesähkö, mutta ei kuitenkaan aina, varsinkaan kun uusiutuvan energian ja ydinvoiman määrä on lisääntymässä. Kokonaisuudessaan on arvioitu, että yhden euron hinnan päästöoikeuden hinnankorotus nostaa sähkön hintaa noin 0,7 €/MWh. Suomen sähkönkäyttö on noin 85 miljoonaa megawattituntia, josta teollisuus käyttää puolet, joten Suomen teollisuuden kustannukset olisivat EK:n 4 € nousuarvion perusteella voineet lisääntyä yli 100 milj. € ja muiden käyttäjien saman verran. Alla voi nähdä kuvassa 2 Suomen ensi vuoden sähkön hinnan kehittymisen markkinoilla. EK:n mainitsemaa kallista nousua ei vain näy, ja vain kuvitelmissa oleva nousu tuskin maksaa kovin paljon.
Kuva 2. Markkinoiden paras arvio Suomen keskimääräisestä sähköhinnasta vuodelle 2014. Näetkö kuvassa päästöoikeuksien hinnoista johtuvaa nousua, jolla EK pelottelee? Tuskin, sillä kuvan pieni loppunousukin alkoi jo ennen parlamentin päätöstä, ja johtui lähinnä sään ja polttoainehintojen muutoksista. Päätöksen jälkeen hinta on pysynyt paikoillaan.
Asiaan voidaan ottaa myös toisenlainen näkökulma. Suomen päästökaupan alaiset CO2-päästöt olivat vuonna 2012 yhteensä noin 30 miljoonaa tonnia, kuten tilastoista näkyy. Yksinkertaisempi kaveri voisi tietysti olettaa tämän tarkoittavan, että EK:n mainitsema 4 euron nousu päästöhinnoissa olisi tarkoittanut teollisuudelle 120 miljoonan euron lisäkustannusta päästökaupasta. Ei se kuitenkaan näin mene, sillä teollisuus on lobannut päästökauppaan laajan päästöoikeuksien ilmaisjaon. Itse asiassa Suomen teollisuudelle jaettiin vuonna 2012 jopa 38 miljoonan tonnin edestä ilmaisia päästöoikeuksia. Toisin sanottuna, jos päästöoikeuksien hinta olisi noussut EK:n mainitsemat 4 €, valtion jakamien ilmaisten päästöoikeuksien arvo olisi ollut tänä vuonna 4 € * 38 milj. = 152 milj. € enemmän. Tämä arvonnousu olisi siis hyvinkin kattanut sähkön hinnan noususta mahdollisesti tulleen tappion. 
Loppuun otan vielä kolmannen, finanssimarkkinanäkökulmaa käsittelevän esimerkin. Jos EK todella pelkää, että päästöoikeuksien hinta on kohta 6,5 €/tCO2, sen kannattaisi ilman muuta kehottaa jäsenyrityksiään ostamaan päästöoikeuksia nykyisellä markkinahinnalla. Jos taas EK uskoo sähkön hinnan nousevan backloadingin myötä, jäsenyritysten kannattaisi suojata sähkön hankintansa pitkälle eteenpäin. Näin ne voisivat välttää kaikki mahdollisesti nousevista päästöoikeushinnoista tulevat kustannukset, tai tehdä jopa voittoa ostamalla oikeuksia yli oman tarpeensa. Kauppa päästöoikeuksillahan ei nimittäin erityisesti eroa pörssiosakkeista, ja jos joku on varma osakkeen tai päästöoikeuden noususta, niitä kannattaa ilman muuta ostaa. Jos taas EK ja muut raivokkaasti backloadingia vastaan kampanjoineet tahot eivät toimi näin, ne eivät itsekään usko sanomaansa.

4.7.2013

Vihreiden yleiskaavakannanotto

Tutustuimme Pirkkalan Vihreiden väellä yleiskaavan kiistanalaisimpiin alueisiin pari viikkoa sitten kesäisellä kierroksella. Keskustelimme pitkään muodostaaksemme yhteisiä kantoja Pirkkalan uuden yleiskaavan suhteen. Kaavan valmistuminen on kestänyt jo liian pitkään, ja nyt olisi vihdoin aika saada kaava päivitetyksi – olkoonkin, että sen yksityiskohdissa on parantamisen varaa.

Meistä on ikävää, että kaava jouduttiin valtakunnallisten, kaukana tulevaisuudessa olevien liikennehankkeiden, valmistelun vuoksi rajaamaan vain kehätien sisäpuolelle. Jos edes Pirkkalan taajama-alueisiin selvästi kuuluvat Sankila ja Toivio olisi saatu uuden yleiskaavan sisään, paineita rakentaa moottoritien sisäpuolelle olisi vähemmän. Pirkkalan päättäjistä riippumattomista syistä näin ei kuitenkaan voitu tehdä.

Kurikassa uusi kaava näyttää kaventavan jo muutoinkin kohtuullisen kapeaksi jäänyttä viherkäytävää, kun myös ulkoilureitin toiselle puolelle tehdään uutta asuinaluetta Kurikantien varteen. Ymmärrämme, että kasvavassa ja kehittyvässä kunnassa uusia asuinalueita on löydettävä, mutta kuntalaiset tarvitsevat myös viihtyisiä ulkoilualueita. Ainakin uudet asuinalueet on tehtävä maastoon sopiviksi niin, että uudet asunnot eivät tule aivan reitin viereen, vaan asemakaavoissa metsän puolelle jää viheralueita. Näin asuinympäristö ja ulkoilureitit ovat viihtyisämpiä niin uusille kuin vanhoillekin asukkaille. Tämä on hyvä periaate myös muualla kunnassa.

Naistenmatkanlahden huvivenesataman aluelaajennus on myös herättänyt meissä ihmetystä. Monet meistä Vihreistä epäilevät avoimesti koko sataman tarvetta ja sen sijoittamista matalaan lahteen, mutta ilmeisesti maakuntakaavan satamamerkintä rajoittaa kunnan mahdollisuuksia tässä asiassa. Satama olisi miljoonien eurojen investointi, eikä sen rakentamista ainakaan helpota, että Naistenmatkanlahden edustan sedimenttinäytteiden perusteella osa pohjan maa-aineksesta lienee pilaantunutta. Joka tapauksessa satamasta on tehtävä perusteelliset ympäristöselvitykset, ennen kuin sen rakentamista voidaan aloittaa.

Luonnollisesti yleiskaavassa on paljon muitakin yksittäisiä asioita, joista ryhmällämme on voimakkaita mielipiteitä, mutta yhteen kirjoitukseen niitä kaikkia ei tietenkään saa mahtumaan. Kaikesta huolimatta uusi yleiskaava on hyvin tarpeellinen väline kehittäessämme kuntaa 2020-luvun haasteiden varalle.

Vihreän valtuustoryhmän puolesta
Riku Merikoski, valtuustoryhmän puheenjohtaja