13.10.2010

A2-teeman homoilta

Aika uskomatonta tavaraa tarjoili Ylen tiistain teemailta, jossa keskusteltiin homoavioliittojen ja homoparien adoption sallimisesta. Minusta on varsin surullista, että tässä yhteiskunnassa yhä tuntuu olevan kovin paljon ihmisiä, joiden mielestä ihmisten syrjiminen seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ihan asiallista, ja sitä pitäisi jatkaa tulevaisuudessakin.

Osa argumenteista tämän kannan takana oli mielestäni aika erikoisia, kuten esimerkiksi kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen ja ennen kaikkea perussuomalaisten Pentti Oinosen harjoittama jatkuva Raamatulla lyöminen. Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, millaisia vaatteita he ohjelmassa käyttivät. Raamattua heiluttaessa on niin kovin helppo unohtaa, että se kieltää ehdottomasti muun muassa sekakuitujen käytön (3. Moos. 19:19), mitä on nykypäivänä melko haastavaa noudattaa. Vai onko heillä kenties hallussaan jotain salaista tietoa oikeasta tavasta lukea Raamattua siten, että vain "tärkeitä" määräyksiä noudatetaan?

Kokoomuksen Toivakka kertoi ohjelmassa, että Kokoomus on puolue, joka pyrkii edistämään yksilönvapautta ja -vastuuta. Mielestäni aika epäloogisena seurauksena tästä peräti kolme neljäsosaa puolueen kansanedustajista on sitä mieltä, että samaa sukupuolta oleville pareille ei saa antaa samoja oikeuksia kuin eri sukupuolta oleville pareille. Ainakin minun mielestäni todellinen vapaamielisyys tarkoittaa sitä, että ei rajoiteta niidenkään ihmisten elämää, jotka haluavat elää jollakin toisella tavalla. Kokoomuslaisen näkemyksen mukaan vapaamielisyys ilmeisesti koskee vain niitä, jotka elävät heidän itse määrittelemiensä kriteerien sisällä.

Minusta ei ole yhtään pätevää syytä, miksi avioliittolakia ei voitaisi säätää sukupuolineutraaliksi mahdollisimman pian. Tämä ei estä yhtä ainutta heteroavioliittoa, eikä vähennä avioliiton merkitystä lakiterminä yhtään. Kannatan kuitenkin kirkon todellista erottamista valtiosta, minkä vuoksi valtio ei minusta voi sanella kirkolle sitä, mitä sen pitäisi tehdä. Kirkolla pitäisi olla oikeus tehdä omat päätöksensä riippumatta valtiosta, ihan niin kuin muutkin uskonnolliset yhteiskunnat tekevät. Mielestäni kirkko voisi aivan hyvin siunata homopareja, mutta tämän ei pidä olla poliitikkojen ratkaisema kysymys.

Kuulun toistaiseksi kirkkoon, ja yhtenä syynä tähän on suuri Pirkkalan seurakunnan pitkäjänteistä ja laadukasta nuorisotyötä kohtaan tuntemani kunnioitus. Räsäsen, Oinosen ja muiden äärilinjan kristittyjen lausunnot niin tästä homoavioliittokysymyksestä kuin monesta muustakin asiasta kuitenkin kieltämättä työntävät minua koko ajan poispäin. On vähän vaikea toisinaan ymmärtää, puhutaanko edes samasta asiasta, kun ainakin siinä Raamatussa, jota minä olen lukenut, sanotaan näin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."(Mark. 12:31). Lause ei sitä paitsi todellakaan jatku tähän tapaan: "paitsi jos he ovat homoja".

Lopuksi totean, että keskustelu oli jälleen kerran hyvä muistutus itselleni siitä, miksi tein puoluevalintani. En voisi olla tukemassa puoluetta, jonka kansanedustajien enemmistön mielestä ihmisen makuuhuonepuuhia voidaan käyttää perusteena laillisten oikeuksien vähentämiselle.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Entä suvaitsevaisuudella lyöminen? Onko kaikki pakotettava saman suvaitsevaisuusideologian alle? Miksi erityisesti vihreät eivät suvaitse sitä, ettei joku suvaitse vääränä pitämäänsä?

Jos joku pitää homosuhteita vääränä, miksi sitä pitäisi pitää paheksuttavana? Miksi asia pitää vääntää niin, että tällainen paheksuja ei jotenkin suvaitsisi homoja tai ei rakastaisi heitä? He pitävät homoutta vääränä, eivät homoja. Tämä olisi vihreidenkin suvaitsevaisuusintoilijoiden hyvä osata erottaa. Tämä vihreiden valtavirran ääri-intoilu pitää minut itseni kaukana heistä.

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Väärin tekemisestä puhutteleminen on suurta rakkautta: "Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään" (3 Moos 19:17).

Toisekseen minua hieman ihmetyttää, miksi avioliittoa käsitellään koko ajan kahden ihmisen liittona. Miksi ei ajeta lukumääräneutraalia liittoa?

Ja lopuksi yhteenvetona: Mistä vihreille tulee suurempi oikeus määrittää ihmisten moraalikoodit tai määrittää, mitä ihmisten pitäisi pitää oikeana. Miksi tämä oikeus olisi vihreillä suurempi kuin muilla?

Riku Merikoski kirjoitti...

Nyt en ihan täysin ymmärrä, mitä tarkoitat. En omasta mielestäni yrittänyt kirjoituksessani pakottaa ketään olemaan samaa mieltä kanssani, eikä Vihreätkään tällaista linjaa varmasti aja. Minusta on vaikea nähdä "suvaitsevaisuudella lyömiseksi" toteamusta siitä, että on jyrkästi eri mieltä.

Merkittävin ero asiassa ihmisten oikeuksien kannalta on mielestäni päivänselvä. Me emme halua rajoittaa kenenkään oikeuksia ihmisinä, vaikka he olisivatkin kanssamme eri mieltä. Sen sijaan jotkut ihmiset haluavat rajoittaa homoseksuaalien oikeuksia, koska he ovat homoja.

Henkilökohtaisesti en pidä erityisen paheksuttavana, jos joku pitää homosuhteita vääränä - olen vain täysin eri mieltä. Suurin kritiikkini kohdistuukin siihen, että tätä omaa mielipidettä käytetään perusteena syrjinnälle. Ei orjuuskaan muutu oikeaksi sillä perusteella, että joku pitää sitä asiallisen käytäntönä.

Olen kuullut puheita myös lukumääräneutraalin avioliiton vaatimisesta, mutta käytännössä ajatus olisi poliittisesti erittäin riskialtis, enkä siksi usko, että mikään puolue sitä ohjelmaansa vielä aikoihin ottaa. Omasta mielestäni tällaisissa avioliitoissa ihmisten tasaveroisuuden varmistaminen ja oikeuksien toteutuminen ongelmatilanteissa olisi erittäin vaikeaa, kun se on sitä jo nykyäänkin kahdenkeskisissä avioliitoissa. Olen kuitenkin ihan kiinnostunut kuulemaan argumentteja, miksi moniavioliitot olisi sallittava ennen homoavioliittoja, niin kuin kysymystäsi tulkitsen.

Ei minusta Vihreillä ole sen suurempaa oikeutta määritellä moraalikoodeja kuin muillakaan puolueilla tai poliitikoilla yleensäkään. Vihreiden linjahan asiassa on nimenomaan, että ihmisen rakkauselämä on jokaisen omissa käsissä, ja
kristillisdemokraattien tavoitteena vaikuttaa puolestaan olevan ihmisten pakottaminen samaan muottiin. Kyseessä on poliittinen erimielisyys, ja tässä kamppailussa asetun vapauden puolelle.

Koivulahti kirjoitti...

Adoptiokysymys on mielestäni paljon tärkeämpi asia kuin tämä pääkiistakapulana ollut vihkiminen. Etenkin vihkiminen raamatullisessa mielessä.

Mutta mitä vihkimiseen tulee, niin itse ajattelen että kirkon pitäisi luopua juridisesta vihkimisoikeudestaan ja säilyttää symbolinen. Tällöin asiasta ei tarvitsisi riidellä.

Suomessa on uskonnonvapaus, eikä kirkon pitäisi olla millään tavalla sidoksissa lainsäädäntöön. Jos eduskunta tulevaisuudessa päättää, että homot voivat mennä naimisiin, niin asia on niin - vaikka he eivät sitä kirkossa voisikaan tehdä.

Anonyymille muutama siteeraus raamatusta: http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=62041

Anonyymi kirjoitti...

Tulkitsit väärin kommenttini lukumääräneutraalista. En puhunut järjestyksestä mitään.

Minusta on hassua vaatia ketään äänestämään omaatuntoansa vastaan. Jos suurin osa puolueen x kansanedustajista ei voi hyväksyä asiaa y, on erikoista vaatia heitä hyväksymään se äänestyksessä.

Koivulahdelle, mitä riitelemistä on edes siinä, että kirkko vihkii juridisesti päteviä liittoja? Vaikka liiton muoto olisikin maallisesti mikä hyvänsä, miksi kirkolla ei voisi uskonnonvapauden nojalla olla oikeus vihkiä juridisesti pätevä itselle sopiva liitto.