14.9.2013

Voimalaitosveron ohjausvaikutuksesta

Törmäsin tässä taannoin töissä hallituksen esitykseen uudesta voimalaitosverosta, jota aikaisemmin markkinoitiin nimellä Windfall-vero. Veron alkuperäinen tarkoitus oli siis rankaista päästötöntä sähköntuotantoa päästöttömyydestä, koska päästökaupan voi ajatella korottavan sähkön hintaa jonkin verran ja synnyttävän eräänlaista ansiotonta voittoa. Nykyisillä EU:n päästökauppahinnoilla (noin 5 €/tonni CO2) tällaista ansiotonta voittoa ei kuitenkaan juuri synny, joten siinäkin mielessä veron peruste on ihmeellinen.

Päästöttömän energiantuotannon rankaiseminen päästöttömyydestä on jo itsessään aivan älytöntä, mutta vielä hullummaksi asia menee, kun tarkastellaan uuden voimalaitosveron verotuskriteereitä. Uuden veron määräytymisperusteella ei nimittäin ole mitään tekemistä sähkön tuotannon kanssa, vaan se on luonteeltaan kiinteistövero, eli perustuu jälleenhankinta-arvoihin. Jos jälleenhankinta-arvoa ei ole laskettu, se arvioidaan taulukoista. Veron piiriin tulevat Suomessa sijaitsevat ydin-, vesi- ja tuulivoimalat, jotka on otettu käyttöön ennen vuotta 2004, ja joiden teho ylittää 1 MW.

Sen verran järkeä nykyisessä lakiesitysluonnoksessa sentään on, että pienimmät voimalat maksavat hieman alennettua veroa. Tämäkään ei kuitenkaan pelasta sitä, että lakiluonnoksella olisi ilmeisen typeriä ja hallituksen tavoitteiden vastaisia ohjausvaikutuksia, sillä vero rankaisee armotta päästöttömän energian tehonkorotuksista ja huipputehon tuotannosta. Tässä kirjoituksessa yritän havainnollistaa näitä ongelmia esimerkkien avulla.

Tiivistelmä tuloksista:
Tapaus 1: Pienvesivoimalan tehonkorotus. Päästötöntä sähköä lisää 160 MWh, ja siitä valtio rankaisee 3470 € voimalaitosverolla. Investointi ei tarvitse valtion tukia, mutta valtio rankaisee päästöttömästä lisätuotannosta 21,69 €/MWh. Investointi ei toteudu, päästöt lisääntyvät.

Tapaus 2: Pienvesivoimalan tehonalennus. Päästötöntä sähköä menetetään ohijuoksutuksiin 5 MWh. Yrityksen kannattaa mieluummin ohijuoksuttaa kuin tuottaa lisäsähkö, sillä valtio lätkäisee voimalaitosverolla huipputehoalueen sähkölle 1530 €/MWh veron, joka on monikymmenkertainen sähkön markkina-arvoon nähden.

Tapaus 3: Yhtiö unohtaa vesivoimahankkeensa, ja hankkii tuulivoimaa. Uudet voimalaitoksethan eivät ole voimalaitosveron piirissä. Tuulivoimaan tarvitaan valtion tukia, ja niiden suuruus ensimmäisille vuosille on 65,3 €/MWh. 2016 alkaen tuki on 43,5 €/MWh. Sähköjärjestelmän kannalta tulos on aika lailla sama kuin tapauksessa 1 eli markkinoille tulee 160 MWh lisää uusiutuvaa ja päästötöntä sähköä, mutta nyt valtio antaa ratkaisulle yli 10 000 € tuen.

 Johtopäätös: Suunnitellun voimalaitosveron yksityiskohdat ovat järjettömiä, ja niiden ohjausvaikutus on aivan väärän suuntainen. Tuulivoiman tukeminen samanaikaisesti voimalaitosveron kanssa on jo absurdia, koska nämä toimenpiteet ohjaavat vastakkaisiin suuntiin.

Kokonaan huono ohjausvaikutus eli fossiilisen sähköntuotannon kilpailukyvyn parantuminen poistetaan vain luopumalla koko verosta, mutta jo pienimpien voimaloiden, kuten alle 10 MW:n voimaloiden vapauttaminen suunnitellusta verosta parantaisi tilannetta merkittävästi.

Alla ovat esittelyt esimerkkitapauksista, ja niihin sisältyvät laskelmat.

Tapaus 1:

Takametsän Sähkö Oy omistaa kymmeniä vuosia vanhan pienen vesivoimalaitoksen, jonka teho on 0,98 MW. Laitos on kohtuullisen säädettävä, eli se käy hieman alle puolet vuodesta, noin 4000 tuntia. Laitoksen tuotanto on siis

0,98 MW * 4000 h = 3920 MWh

Takametsän Sähkö saa kuitenkin ajatuksen, että voimalaitoksen osat voisi uusia, sillä ne ovat kipeästi korjauksen tarpeessa, ja uudella tekniikalla tehoa saadaan korotettua lukemaan 1,02 MW. Muutos on suuri, mutta ei mahdoton vanhassa voimalassa. Vesimäärää tämä ei tietenkään muuta, joten sähköntuotanto on

1,02 MW * 4000 h = 4080 MWh

Hienoa, Suomeen saatiin 160 MWh lisää päästötöntä energiaa, joka syrjäytti markkinoilta suunnilleen saman määrän hiililauhteella tuotettua sähköä, eli päästöt vähenivät 160 MWh * 0,8 tCO2/MWh = 128 tCO2. Eihän se nyt kauheasti ole, mutta jotain kuitenkin.

Vaikka valtion tavoitteena on lisätä päästötöntä sähköntuotantoa, se määrääkin nyt Takametsän Sähkö Oy:n laitoksen voimalaitosveron piiriin. Koska laitos on pieni, sen vero on vuosittain "vain" 0,5 % laitoksen lakiesityksessä esitetyn taulukon jälleenhankinta-arvosta. Tämä summa on kuitenkin

0,005 * 694 000 € = 3470 €, ja tästä saadaan lisäsähkön veroksi
3470 € / 160 MWh = 21,69 €/MWh

Kun sähkön pitkäaikainen tukkumarkkinahinta on noin 40 €/MWh, Takametsän Sähkö Oy:n tehonlisäyksen liikevaihtolisäyksestä 54 % otetaan siis verona suoraan valtiolle. Voimalaitosveroa ei saa vähentää verotuksessa, eli se on yritykselle suoraa tuloksen heikentymistä. Tässä vaiheessa toimitusjohtaja luopunee tehonkorotusideasta, ja jättää lisäsähkön tuotannon suosiolla hiililauhteelle, jota vero ei rasita.

Tapaus 2: 

Takametsän Sähkön toimitusjohtaja on vanha veroasiantuntija, ja Takametsän Sähköllä on toinenkin vesivoimalaitos. Sen teho on 4,1 MW.

Tästä voimalasta menee veroa nykyisen lakiesityksen mukaisesti.
0,0083 * 2 775 000 € = 23 033 €

Toimitusjohtaja kuitenkin tietää, että vesivoimalan teho riippuu täysin voimalan putouskorkeudesta ja vesimääristä. Koska vesivoimalan putouskorkeus on Suomen pinnanmuotojen vuoksi alhainen, yli 4 MW tehoja saadaan tuotettua erittäin harvoin, lähinnä kevättulvan aikaan. Voimalan todellinen teho ylittääkin 4 MW vain 1 % kaikista tunneista. Oletetaan, että näiden tuntien teho on keskimäärin 4,05 MW, koska välillä yläveden pinta on vain vähän yli 4 MW tuottavan korkeuden ja toisinaan enemmän.

Toimitusjohtaja toteaa, että voimalaitosvero suosii tehonleikkauksia, ja päättää teknisin toimenpitein rajoittaa voimalaitoksen maksimitehon 3,99 MW:iin. Jos voimalan teho yrittää nousta tämän yli veden pinnan ollessa korkealla, voimalaitoksen kannattaa mieluummin ohijuoksuttaa vettä kuin tuottaa tämä energia. Kuulostaa uskomattomalta, mutta tehdäänpä jälleen laskelmat.

Huipputehoalueen menetetty energiantuotanto vuodessa
(4,05 MW - 3,99 MW) * 0,01 * 8760 h = 5,26 MWh

Voimalan maksama uusi voimalaitosvero
0,0072 * 2 081 000 € = 14 983 €

Toisin sanottuna valtio siis valtio alentaa veroja eli tukee ohijuoksutuksia ruhtinaallisesti
(23 033 € - 14 983 €) / 5,26 MWh = 1530 €/MWh

Aika huonosti, valtio onnistuu maksamaaan yli 1500 €/MWh siitä, että pieni määrä päästötöntä sähköä jätetään tuottamatta. Eihän yrityksellä ole millään varaa tuottaa tätä sähköä, kun sen vero on monikymmenkertainen markkina-arvoon nähden.

Tapaus 3:

Yhtiö hylkää vesivoimasuunnitelmansa, ja ostaa osuuksia uusista tuulivoimaloista. Oletetaan tasapuolisuuden vuoksi, että tuulivoima saadaan myytyä tukkusähkömarkkinoille markkinan keskihintaan eli 40 €/MWh, mikä on todellisuuden huomioon ottaen aika toiveikasta, sillä tuulivoimala ei voi valita tuotantohetkeään vesivoimalan tapaan.

Yhtiö saa voimalaosuutensa vuoden 2014 alussa, ja tuottaa jälleen samat 160 MWh päästötöntä energiaa. Nyt valtio suorastaan riehaantuu, ja tukee päästöttömän sähkön tuotantoa siten, että toimijan tulovirraksi tulee 105,3 €/MWh. Toisin sanottuna valtion kokonaistuki on

160 MWh * (105,3 €/MWh - 40 €/MWh) = 10 448 €, eli 65,3 €/MWh


Molempien tuet tosin putoavat vuodesta 2016 alkaen siten, että niiden saama hinta on 83,5 €/MWh, jolloin tueksi jää 43,5 €/MWh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti