Vesivoima ei ole suurin vihollisemme

Artikkelissanne vihreästä sähköstä (VL 20.9.) kuvaillaan vesivoimaa lähestulkoon energiantuotannon suureksi saatanaksi. Näin varmaan onkin, jos pidämme eräiden jokien lohikantojen heikkoa tilaa aikamme vakavimpana ympäristöongelmana. Minun on kuitenkin mahdoton yhtyä tähän käsitykseen.

Ainakin minulle ehkä tärkein syy olla mukana Vihreissä on, että se on puolue, joka ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan, ja haluaa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Jos kiellämme tai rajoitamme vesivoiman tuotantoa, annamme samalla lisäaikaa Suomen hiilivoimaloille. Myös Jasper Pääkkösen esittämän VR:n boikotoinnin kokonaisvaikutukset ympäristölle olisivat ikävät. En voi olla kannattamassa tällaista kestämätöntä toimintaa. Hiilidioksidin päästäminen nykytahdilla ilmakehään happamoittaa meriä ja lämmittää ilmastoa, ja nämä ympäristön muutokset uhkaavat kalakantoja niissäkin joissa, joita ei ole vesivoimarakentamisella pilattu. Siksi kovin kritiikkimme tulee kohdistaa hiilivoimaan vesivoiman sijaan.

Pidän Suomen Luonnonsuojeluliiton Eskelisen vesivoimakritiikkiä yksipuolisena, sillä ei luonnonsuojelijakaan saa unohtaa ilmastonmuutosta. Vihreä sähkö on nykyään lain mukaan määritelty termi, ja sen myyjät joutuvat sähkön alkuperätakuiden avulla takaamaan, että vastaava sähkö on tuotettu uusiutuvalla energialla. Mielestäni uusiutuva energia ei ole Eskelisen väitteiden mukaisesti ”harhaanjohtava ja ympäripyöreä” käsite. On totta, että vihreällä sähköllä ei ole eettisiä kriteereitä, mutta tämä ei ole ollut edes järjestelmän tavoite, vaan sillä erotellaan uusiutuva sähkö muusta sähköstä. Tämä parantaa päästöttömän, uusiutuvan sähkön kilpailukykyä, ja se on hyvä vihreä tavoite.

Vihreästä sähköstä maksettava lisäarvo on tällä hetkellä valitettavan matala, mutta se johtuu alhaisesta kysynnästä, eikä itse järjestelmästä. Tästä huolimatta erityisesti Norjassa investoidaan parhaillaan varsin paljon uuteen vesivoimaan erityisesti jo rakennetuissa vesistöissä, vaikka artikkelissanne tämä kiistetäänkin. Minusta tämä on hienoa, sillä ilman suoria valtion tukia rakentuva uusiutuva sähköntuotanto on tämän päivän Euroopassa vähissä.

En silti millään tavoin kiistä vesivoiman huomattavia haittoja kalakannoille. Kannatan vahvasti nykyisten vapaiden jokien pitämistä vapaina, ja toivon huomattavaa leikkausta lohikiintiöihin, jotta olemassa olevat kannat vahvistuvat. Tämä on myös valtiolle kaikista halvinta ja tehokkainta kalapolitiikkaa. Lisää kalateitä varmasti tarvitaan, mutta ne ovat hyödyttömiä, jos emme pysty estämään riistokalastusta merellä.

Suhtaudun myös epäilevästi siihen, että voimakkaasti säännöstelty Kemijoki useine suurine voimalaitoksineen on rahan käytön kannalta paras joki lohen palauttamiselle. Monella muulla joella vähemmällä rahalla saadaan aikaan enemmän. Esimerkiksi Kymijoella jo yhdellä uudella kalatiellä avataan huomattavia mahdollisuuksia lohen nousulle. Toivon vahvasti, että tällaisia hankkeita löydetään lisää eri puolilta Suomea. Kalateitä ei silti pidä nostaa ilmastonmuutoksen torjunnan edelle vihreän politiikan tärkeysjärjestyksessä.

Riku Merikoski

Mielipide on vastaus tämän netistä löytyvän artikkelin huomattavasti laajempaan versioon Vihreässä Langassa 20.9.

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/jasper-pääkkönen-nyt-vrn-kimpussa