Vielä alempana ovat sähkön kesähinnat. Vuoden 2015 kolmannen kvartaalin pohjoismainen sähkö maksoi tänään jo alle 2 c/kWh eli 20 €/MWh. Tämä on edullisinta 15 vuoteen, eli viimeksi vuonna 2000 on päästy tuon hinnan alle samalla jaksolla. Esimerkiksi öljy maksoi tuolloin hieman yli puolet nykyhinnasta, eli muuhun energiaan nähden sähkö on halventunut erittäin paljon.
Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että investoinnit uuteen tuotantoon ovat suorastaan katastrofaalisen kannattamattomia näillä markkinahinnoilla, paitsi jos ne saavat tuloja jostain sähkömarkkinoiden ulkopuolelta esimerkiksi valtion tukina. Esimerkiksi Fortum totesi tämän jo viime vuoden elokuussa raportissaan (s.10), jota olen aikaisemminkin käyttänyt lähteenä. Sen julkaisun jälkeen sähkön hinnat ovat vain jatkaneet laskuaan, mikä näkyy tylysti kuvassa 1.
 |
| Kuva 1. Pohjoismaisten sähkön hintojen kehitys vuosilta 2004-2015. Vertailutasoiksi piirretty sähkön hintojen toteutunut keskiarvo ja seuraavan vuoden johdannaisten keskiarvo. |
Sähkön pohjoismaiset hinnat ovat siis kuvan 1 mukaan noin 30 % alempana kuin mitä ne ovat olleet viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin. Sähkön hintaodotuksissa ero on vielä suurempi, sillä edellisten 10 vuoden aikana seuraavan vuoden sähkön hinnaksi on arvioitu keskimäärin hieman yli 41 €/MWh. Nyt hintaodotukset ovat violetin käyrän mukaisesti alle 27 €/MWh.
Hinnat ovat itse asiassa hieman alempana kuin mitä ne olivat silloin, kun EU aloitti päästökaupan vuonna 2005. Tässä mielessä on monin tavoin epäuskottavaa väittää, että päästökauppa olisi merkittävästi nostanut sähkön hintoja. Sähkömarkkinoilla on nimittäin paljon muitakin tekijöitä kuin vain päästökauppa.
10 vuodessa myös rahan arvo laskee paljon, ja kuvan 1 hinnat ovat nimellisiä hintoja. Toisin sanottuna vuosien 2004-05 tasoon (noin 30 €/MWh) nähden sähkö on nyt noin 30 % halvempaa kuin silloin, sillä 10 vuoden inflaatio on Suomessa ollut noin 22 %. On hyvin vähän muita tuotteita, joiden hinnat olisivat laskeneet tuona aikana näin paljon.
Jopa ydinvoima on vaikeuksissa
Sähkön hintojen raju lasku on todellinen uhka jopa teollisuuden suosimalle sähkön tuotannolle. Esimerkiksi Vattenfall ilmoittikin jo, että se aikoo sulkea vanhimpia ydinreaktoreitaan Ruotsissa ennenaikaisesti kannattamattomina. Haastattelussa Vattenfallin toimitusjohtaja totesi, että päätökseen vaikutti myös Ruotsin ydinvoimalle asettama tehovero, mutta suurimpana syynä ovat liian alhaiset sähkön hinnat.
Vattenfallin tuotantojohtaja Thorbjörn Wahlborg sanoi Ylelle jopa suoraan, että uuden ydinvoiman kannattavuus näyttää Suomessakin huonolta. Jos ruotsalaisten puheet eivät vakuuta, myös TVO:n tilinpäätöstä ja siitä tehtyä tiedotetta tutkimalla voi päätyä siihen lopputulokseen, että vanhan ydinvoiman kannattavuus on viime vuosina merkittävästi heikentynyt sähkön hinnan rajun laskun vuoksi.
Minä jaan Vattenfallin huolen liian alhaisista sähkön hinnoista. Tilanne on kestämätön, mutta sitä näyttää olevan mahdottoman vaikea myöntää ääneen. Nyt olisi hyvä aika avata silmät, erityisesti elinkeinoelämässä, jonka rooli suomalaisessa energiapolitiikassa on keskeinen.
Sähkön liian alhaista markkinahintaa ei uskalleta myöntää
Vaikka edellä esitetään vedenpitävästi, että sähkö on nykyisellään markkinaehtoisesti toimivien tuottajien kannalta liian halpaa, tätä ei vielä yleisesti ymmärretä. Esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto levittää päästökauppaan liittyvässä argumentoinnissaan tällaista kaaviota (kuva 2).
 |
| Kuva 2. Sähkön kokonaiskustannukset suomalaiselle ja saksalaiselle metsäteollisuuden tehtaalle. Saksan vaaleansininen palkki kuvaa Saksan päästökauppakompensaatiota suurteollisuudelle. |
Näyttääpä pahalta Suomen kilpailukyvyn kannalta, toteaa tietysti moni, kun näkee pelkästään tämän kuvan. Jos verrataan kuitenkin näitä hintoja esimerkiksi Fortumin raportin numeroihin, näyttää kuitenkin siltä, että jopa 44 €/MWh on liian alhainen sähkön hinta uusien tuotantoinvestointien kannalta. Siihen nähden en menisi väittämään tehtaan maksamaa 44 euron kokonaishintaa liian korkeaksi. Tarkastellaan kuitenkin hieman, mistä tuo sähkön hinta muodostuu.
Suomalaisen suurteollisuussähkön hintakomponentit
Sähkön markkinahinta Suomessa on sähköpörssissä vuosille 2016-19 noin 34 €/MWh. Tähän lukuun päätyy, kun laskee yhteen pörssilistalta löytyvät ENOYR- ja SYHELYR-tuotteet, joista Suomen alueen kokonaishinta muodostuu. Tämän vuoden neljältä ensimmäiseltä kuukaudelta hintatoteuma on noin 31,6 €/MWh, eli arvio vaikuttaa siinäkin mielessä aivan realistiselta. Näin voimme todeta, että kuvassa 2 esitetty 44 euroa sisältää noin 10 €/MWh muita kuin sähköenergiaan liittyviä kustannuksia.
En osaa arvioida, miten realistinen tämä kustannus on, mutta joitakin faktoja voin listata. Sähkön otto kantaverkosta maksaa vuonna 2015 jotain 3 ja 5 euron väliltä ajankohdasta riippuen, ja voidaan olettaa, että suuri metsäteollisuuden tehdas ottaa yleensä sähkönsä kantaverkosta. Osa tietysti tuottaa sähkönsä itse, jolloin tuotakaan kustannusta ei tule.
Sähköverosta kovin suurta kustannusta ei tule, sillä suuri metsäteollisuustehdas maksaa Suomessa 1-2 €/MWh sähköveroa, koska energiantensiivisten yritysten veronpalautus (8 a §) palauttaa niille noin 85 % maksetusta 7 €/MWh (0,7 c/kWh) sähköverosta.
Muutama euro tuosta sähkökustannuksesta jää siis vielä selittämättä, mutta pidän täysin mahdollisena, että jostain ne tuohon päälle vielä tulevat. Joka tapauksessa tilanne on se, että sähkön tuottaja saa tuosta 44 eurosta vain noin kolme neljännestä, ja kuten jo edellä todettiin, noilla hinnoilla uuteen sähköntuotantoon ei missään tapauksessa kannata investoida.
Jos Elinkeinoelämän keskusliitto siis haluaa Suomeen lisää markkinaehtoista, tuetonta sähköntuotantoa, sen kannattaisi siis toivoa korkeampia, ei suinkaan matalampia sähkön markkinahintoja. Toivottavasti näemme tällaisen linjauksen pian, sillä myös energiateollisuus on osa elinkeinoelämää.
Kuvan 2 suurin ongelma ei kuitenkaan liity siihen, mikä on sen esittämä sähkön kokonaishinta tai siihen, onko tuo hinta oikein laskettu. Kuvassa nimittäin unohtuvat täysin sähkön kokonaiskustannukset yhteiskunnalle. En kirjoita tällä kertaa ilmasto- tai muista ympäristövaikutuksista, vaan ihan puhtaasta rahasta eli uusiutuvan energian tuista.
Uusiutuvan energian tuet on huomioitava sähkön kokonaiskustannuksissa
Kuva 2 unohtaa sähkön kokonaiskustannuksista uusiutuvan energian tuet, joita teollisuus ei juuri rahoita Suomessa tai Saksassakaan. Sähkön todellisissa kokonaiskustannuksissa ne tulisi kuitenkin huomioida, sillä muuten vertailussa ei ole mitään järkeä.
Voidaanhan sähköä jakaa kansalle vaikka ilmaiseksi, jos vain keräämme riittävän isoa "sähkön tukiveroa", mutta ei se silloin ole tosiasiassa ilmaista. Siksi perehdymmekin seuraavaksi sähkön tuotannon tukiin Suomessa ja Saksassa.
Suomen tilanne
Suomi maksoi vuonna 2014 uusiutuvan sähköntuotannon tukia 81,6 M€, ja maan sähkönkulutus oli 83,3 TWh. Tuulivoiman osuus tukisummasta oli noin 56 M€. Suomessahan uusiutuvan energian tuet rahoitetaan suoraan verovaroista, eikä sähkön hinnan lisämaksuina, mutta tässä laskelmassa kohdistan tuet täysimääräisinä sähkön hintaan. Sähköveroa tähän ei kuitenkaan pidä sekoittaa, sillä sen tuotto vuodessa on yli miljardi euroa, eli paljon enemmän kuin tukien kustannukset. Voimmekin siis laskea sähkön tukien kustannukset Suomessa kulutettua sähkömegawattituntia kohden näin:
81 600 000 € / 83 300 300 MWh = 0,98 €/MWh
Tiedon lähteet: Energiavirasto, Energiateollisuus ja Valtion talousarvio 2014.
Tuettu sähkö laskee tietysti sähkön markkinahintaa, ja jos markkinoilla on kuluttajia, jotka eivät osallistu tuen rahoittamiseen, tämä tuki laskee heidän maksamansa sähkön hintaa. Laskelmissa oletamme siis, että sähkön tuotannon tuet kohdistuvat tasaisesti kaikkeen markkinoilta ostettavaan sähköön.
Saksan tilanne
Tämän jälkeen tutustumme Saksan vastaavaan aineistoon. Uusiutuvan sähkön tukia rahoitetaan siellä EEG-Umlagella, eli eräänlaisella sähkön hinnassa olevalla lisämaksulla. Sen kokonaissumma vuonna 2014 oli 23,6 miljardia euroa. Sähkön kulutus oli puolestaan 576,3 TWh. Tehdäänpä jälleen sama laskelma, eli lasketaan, kuinka paljon tukea saksalainen keskimääräinen sähkö saa.
23 600 000 000 € / 576 300 000 MWh = 40,95 €/MWh
Toisin sanottuna keskimääräinen saksalainen sähkö saa enemmän tukea kuin teollisuuden siitä maksama kokonaishinta on kuvassa 2. Suurteollisuushan (sähkön kulutus yli 100 GWh/v) maksaa Saksassa uusiutuvan energian tukea 0,05 c/kWh eli 0,5 €/MWh, eli käytännössä tuo maksuosuus on liian pieni edes näkyäkseen tuossa kuvassa.
Toisin sanottuna saksalainen tehdas maksaa näennäisesti sähköstään 37 €/MWh, mutta saa yhteiskunnalta 41 €/MWh uusiutuvan energian tukina ja vielä 4 €/MWh päästökauppakompensaatiota. Noiden tukien jälkeen ei ole mikään ihme, jos saksalainen sähkö näyttää halvalta.
Suomalainen ja saksalainen teollisuussähkö vertailussa
Palataanpa siis kuvaan 2, mutta piirretään siihen mukaan yhteiskunnan tukikustannukset tehtaan käyttämälle sähkölle. Kuvan 2 sininen palkki eli tehtaan itse maksamat sähkökustannukset ovat edelleen mukana. Niiden päälle on lisätty osuus, jolla yhteiskunta tukee tehtaan käyttämää keskiarvosähköä, ja näin on muodostettu kuva 3. Mukana on myös Saksan päästökauppakompensaatio vertailun vuoksi.
 |
| Kuva 3. Sähkön todelliset kustannukset Suomessa ja Saksassa. Päästöoikeuden hintana sama 8 €/t kuin kuvassa 2, eli päästökauppakompensaation hintavaikutus on 4-5 €/MWh. |
Kuvasta 3 saa hyvin erilaisen käsityksen siitä, mikä on Suomen ja Saksan välinen kilpailutilanne sähkössä. On siis erittäin huolestuttavaa, jos edes Elinkeinoelämän keskusliitto ei ota uusiutuvan energian tukia huomioon verratessaan sähkön kustannuksia eri maissa. Yksittäisiltä poliitikoilta tällaisen erehdyksen ymmärtää jotenkin paremmin, mutta huolimatonta sekin on.
Suomen vaihtoehdot
Jos Suomi tukisi sähköntuotantoa edes neljäsosalla siitä (10 €/MWh), mitä Saksa tukee, sähkön "kokonaishinnat" kuvassa 2 saataisiin varmaankin Saksan tasolle tai hieman alemmaskin. Tämä ei edes itse asiassa riipu siitä, mille sähköntuotantomuodolle tuo tuki kohdistettaisiin. Tämä maksaisi kuitenkin lähes miljardi euroa vuodessa, ja jostain sekin pitäisi kerätä. Siihen verrattuna nykyiset uusiutuvan energian tukemme olisivat pieniä rahoja. Minä en ainakaan halua maksaa niin paljon lisää veroja, ja rahalle löytynee muitakin kohteita.
Itse asiassa toivon Suomelta täysin päinvastaista linjausta. Suomen pitäisi edistää markkinaehtoisia investointeja päästöttömään sähköntuotantoon ja pyrkiä vähentämään markkinoita sotkevia tukia. Tämä tarkoittaa todennäköisesti korkeampia sähkön markkinahintoja, mutta matalampia kokonaiskustannuksia yhteiskunnalle, kuten kuvat 2 ja 3 hyvin osoittavat.
Jos kuitenkin jatkamme kuvan 2 kauhistelua EK:n tavoin ja unohdamme kuvien 1 ja 3 todellisuuden, meidän on Suomessa lähdettävä kilpailemaan Saksaa vastaan mittavilla sähköntuotannon tuilla. Muutoin kuva 2 ei voi muuttua meidän eduksemme.
Toivoisinkin Suomen elinkeinoelämältä jatkossa selkeää kannanottoa siitä, haluaako se enemmän markkinaehtoista sähköntuotantoa vai enemmän sähkön tuotantotukia. Jos valitsemme jälkimmäisen linjan, uusia ydinvoimaloita ei enää Suomeen ilman mittavia julkisia tukia nouse, sillä Vattenfallin esimerkki osoittaa jopa vanhojen voimaloiden olevan jo nykyisillä markkinahinnoilla ahdingossa.
Ensimmäinen ja kokonaiskustannuksiltaan halvempi linja puolestaan tarkoittaa sitä, että meidän on hyväksyttävä sähkölle nykyistä korkeammat markkinahinnat. Tämä parantaa sekä uusiutuvan sähköntuotannon että ydinvoiman kannattavuutta ilman tukia, ja se olisi todella tarpeen päästöjen vähentämiseksi.
Toi sinun Saksan tilanteen analyysisi on hiukan harhaanjohtava, koska merkittävä osa tuosta 23 miljardista eurosta menee vanhoille aurinkosähköasennuksille, jolloin syöttötariffi oli nelinkertainen nykytasoon nähden. Sekä täysin kannattamattomille biovoimaloille.
VastaaPoistaUusien aurinkopaneelien syöttötariffi on jo niin matala, ettei sitä kannata edes ottaa vastaan, vaan kannattaa mieluummin varastoida ylimääräsähkö esimerkiksi Teslan Powerwalliin myöhempää käyttöä varten.
Tuulivoima sen sijaan joka on ylivoimaisesti tärkein uusiutuva tällähätkellä, tuotti saksassa 50 TWh energiaa vuonna 2014. Tämän tarkoittaa että tuulivoimalle tuosta 23 miljardista meni ainoastaan 2-4 miljardia euroa. (vaihtelevan kokoiset tariffit sotkee, joten en tarkempaa arvioita esitä.)
Unohdit kuitenkin yhden asian. Saksa myös vei nettona sähköä naapurimaihinsa noin 1.8 miljardin euron edestä. ja jos katsoo vientiprofiileita, niin ne poikkeuksetta asettuu keskipäin aurinkopiikkeihin ja tuulisille jaksoille.
Eli laskelmasi on virheellisiä, koska et erotellut tarkasti mistä tuo 23 miljardin potti koostuu. Suomen oloihin sovelluttana siitä ei kuitenkaan ole kuin noin 2,3 miljardia euroa. Eli käytännössä sinulla oli päätelmissäsi kymmenkertainen virhe.
Jos siis verrataan tätä ja huomioidaan, että Saksa maksoi tuotantotukea hiili- ja ydinvoimalle noin 20 euroa per MWh, niin huomataan että tuulivoima erityisesti laskee sähkön hintaa enemmän kuin Saksalaiset maksavat tuulivoimalle tukea verrattuna muihin energiateollisuuden suoriin tukiin.
Eli tuulivoima investointi ei ollut lainkaan kehno diili kansantalouden kannalta. Saksalaiset eivät siis suinkaan ole hupsuja idealisteja, vaan laskelmoivia talousneroja.
Käytännössä siis Saksa on saanut kotimaisella tuulimyllyteollisuudellaan maksetut tuulivoimatuet moninkertaisina takaisin. Elin kansantalous ei taatusti ole menettänyt senttiäkään tuulivoiman takia – päinvastoin. Tuulivoima on selkeästi halvin puhtaasti kotimainen energiantuotantotapa Saksassa kokonaiskustannuksiltaan.
VastaaPoistaAurinkosähkössä Saksa menetti paljon, koska se yritti aggressiivisesti luoda itselleen paneelien valmistajan markkinajohtajan aseman, kunnes Kiinan talouskone jyräsi Saksan ja varasti markkinat ja tietotaitojohtajuuden. Näin ollen sitten Saksan aurinkopaneelituet valuivat merkittävin osin Kiinaan, kunnes sitten Saksa lobbasi kostoksi röyhkeät EU-tuontitullit kiinalaisille paneeleille. Ja lopulta kaikki hävisivät kauppasodassa. Saksa kuitenkin käynnisti globaalin aurinkosähköteollisuuden, joten ilman sitä investointia, meillä olisi aurinkosähköteollisuus suunnilleen 2-4 vuotta jäljessä kehityksestä siitä mitä se on nyt. Eli tätä voidaan pitää erittäin tärkeänä koko ihmiskuntaa hyödyttävänä altruistisena tekona.
Bioenergia puolestaan voidaan jättää jättää omaan arvoonsa, koska se nyt ei ole muuta kuin hevonpaskaa.
Jouni: Ymmärrän kritiikin tuolta alun osalta. Näinhä se on, että tuki menee paljolti vanhalle aurinkovoimalle. Se ei silti muuta miksikään sitä, että jos Suomessa tuettaisiin sähköntuotantoa paljon enemmän, hinnat olisivat alhaisemmat. Sehän oli juuri pointtinikin.
VastaaPoistaEn ole nähnyt lähdettä, jonka mukaan Saksa olisi maksanut noin suuria tukia ydin- ja hiilivoimalle. Kieltämättä hiilentuotannon historialliset tuet ovat suuria, mutta pian nekin loppuvat. Ainakin ydinvoimaa Saksa verottaa huomattavasti.
Minä en sano kirjoituksessani, että tuulivoimaan ei kannata investoida. Sen sijaan sanon, että pelkän sähkön markkinahinnan tuijottaminen ei ole reilua, vaan pitää katsoa kokonaiskustannuksia.
Minusta Saksa on onnistunut hienosti viemään aurinkosähköä eteenpäin. Ei tästä ole mitään kysymystä. Siitä on vain kirjoitettu jo niin paljon muualla, etten laittanut siitä mitään.
Olemme hyvin paljon eri mieltä bioenergian roolista. Suomessa bioenergian käyttö on monin paikoin varsin kannattavaa, ja erityisesti paikallisessa lämmön tuotannossa se on tärkeää korvattaessa fossiilisia polttoaineita. Ikävää, että se ei miellytä.
Toki, kuten toisaalla huomasimme, niin meidän pitää kehittää uusi markkinamekanismi, joka on suunniteltu tuulen ja auringon ehdoilla. Eli että markkinamekanismi saa optimoitu tuottetujen uusiutuvien wattien arvon, eikä suinkaan määrää, kuten nykyisin.
VastaaPoistaNyt kuitenkin tärkeää on savustaa perusvoiman tuottajat mahdollisimman nopeasti konkurssiin, jotta meidän on pakko siirtoa perusvoiman osalta sataan prosenttiin uusiutuvia, jota sitten paikkaillaan kivihiilellä (hard coal) ja (bio-/synteesi-/maa-)kaasulla tai vesivoimalla siellä missä sitä on saatavilla.
Valitettavasti ydinvoimainvestoinnit palaa tässä virheinvestointina, mutta sille ei mahda mitään. Saksassa kaikki ydinvoimalat ovat jo muutenkin vanhentuneita, eli ne poistuu luonnollisesti ennen kallista kausiremonttia viimeistään 2023. Suomi on tietenkin pississä Olkiluoto kolmosensa kanssa.
Tuossa on viite Saksan sähköntuotannon tuista. Uusiutuvat ovat yhteensä siis taas sen 100 euroa, mutta tuulivoiman osuus on paljon maltillisempia eli noin 3-5 euroa per MWh ja merituulelle hiukan enemmän.
http://energytransition.de/files/2015/02/FÖS3.png
Pohjoismaissa aika merkittävä osa perusvoimasta tehdään vesivoimalla. Minä en ymmärrä, miksi pitäisi tuuli- ja aurinkovoimaa tukemalla saada vesivoiman tuottajat konkurssiin. Siitä ei ole ympäristölle mitään hyötyä.
VastaaPoistaYmpäristö ei myöskään suuremmin hyödy siitä, että jo rakennetut ydinvoimalat ajetaan ennenaikaisesti alas. Itse asiassa siitä on lähinnä haittaa, sillä niiden käyttö ehkäisisi päästöjä lyhyellä tähtäimellä. Minusta on järkyttävää, että ehdotat niiden paikkaajaksi kivihiiltä.
Noh, ehkä edellä saatoin ymmärtää hieman väärin. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että ensin on luovuttava fossiilisista polttoaineista, ja sitten vasta katsotaan muista luopumista, jos se koetaan tarpeelliseksi.
VastaaPoistaAi että hieman väärin...
VastaaPoistaEi kyse ole siitä mikä on "parasta", vaan siitä mitä tapahtuu.
Meillä on kuitenkin vain yksi päämäärä eli 100 % nollapäästöistä energiaa mahdollisimman nopeasti. Se miten sinne mennään, niin sisältää erittäin paljon verta ja suolenpätkiä.
Lisäksi lohijoet ovat luontoarvoiltaan älyttömän paljon tärkeämpiä kuin joku vesivoiman tuotanto.
Aliarvioit edellä todella pahasti esimerkiksi Norjan vesivoiman merkitystä. Vaikka sinun mielestäsi olisi todella mukavaa purkaa kaikki vesivoimalat, Norjan teollisuus ei ole sitä mieltä, että vain lohilla on väliä. Minä toivoisin edes pientä realismia siinä, mikä on mahdollista lyhyellä aikavälillä. Tekisit nyt vaikka jonkun laskelman siitä, kuinka paljon esittämäsi muutokset maksavat.
VastaaPoistaMaa, jonka sähköstä lähes 100 % tehdään yhdellä tuotantotavalla, ei ole hylkäämässä sitä hetkessä. Tämä pätee ihan yhtä lailla Puolaan kuin vaikka Norjaankin.
Ei kyse ole muusta kuin siitä kuinka paljon ihmiset arvostavat kalastusta. Ilmeisesti sinä et paljonkaan välitä kalastuksesta.
VastaaPoista