Sähkömarkkinoiden seuraava skandaali on käsillä

Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla tapahtuu tällä viikolla kummia, sillä pohjoismaiset kantaverkkoyhtiöt ovat ottamassa käyttöön uudenlaisen tavan laskea siirtoja pohjoismaisten markkina-alueiden välillä. Käytännössä kantaverkkoyhtiöt luopuvat alueiden välisen siirtokapasiteetin antamisesta yksinkertaisesti alueiden välisenä siirtokapasiteettina (NTC-menetelmä, net transfer capacity) ja sen sijaan antavat siirrolle huomattavasti enemmän rajoitteita. Näin otetaan huomioon myös hinta-alueiden sisäisiä siirron pullonkauloja ja myös eri pullonkaulakohtien riippuvuutta toisistaan. Uutta mallia kutsutaan FBMC-menetelmäksi (flow-based market coupling). Tätä menetelmää käytetään ensimmäisen kerran hintojen laskennassa tiistaina 29.10., kun lasketaan spot-hinnat keskiviikolle 30.10.

Minä pidän FBMC-mallin käyttöönottoa yhtenä pohjoismaisten sähkömarkkinoiden suurimpana uudistuksena pitkään aikaan, ja valitettavasti pidän sitä myös strategisena virhearviona. Menetelmä on erittäin monimutkainen ja se tuottaa tehtyjen rinnakkaislaskelmien perusteella toistuvasti tuloksia, joita on mahdoton ymmärtää tai edes puolustaa, jollei käytössä ole pohjoismaista verkkomallia. Tätä mallia ei kuitenkaan ole saatavissa mistään julkisesti. Tämä on erittäin merkittävä heikennys nykyiseen tilanteeseen nähden, jossa alueiden väliset kapasiteetit julkaistaan ennen hintojen laskentaa. Lisäksi malli tuottaa toistuvasti tilanteita, joissa sähkö virtaa arkijärjen vastaisesti kalliin hinnan alueilta matalamman hinnan alueille, koska tämän väitetään tuovan kokonaistaloudellista etua.

Minä en tässä kirjoituksessa selosta, miten malli toimii, koska perusajatus on kuvattu hyvin jo esimerkiksi Fingridin lehdessä. Sen sijaan yritän kertoa, miksi mallin käyttöönotto on virhearvio. Kritiikkini ei ole mitenkään ainutlaatuista, vaan esimerkiksi Ruotsissa sitä ovat kritisoineet esimerkiksi maan energiateollisuus, raskaan teollisuuden etujärjestö, elinkeinoelämän keskusliitto ja oppositiopuolueet. Suomessa kritiikki on jäänyt enemmänkin ammattipiireihin, mutta esimerkiksi Fortum esitti vastustuksensa jo vuosia sitten, eikä keskeisiä ongelmia ole ratkaistu, kuten vaikkapa Energiateollisuuden tuoreemmasta lausunnosta käy ilmi.

Sähkömarkkinoiden luotettavuus ja reiluus kärsivät jo energiakriisissä melkoisia mainekolhuja, jotka saivat jopa normaalisti markkinataloutta ymmärtävän puolueen sekoilemaan urakalla. Valitettavasti kantaverkkoyhtiöt ovat nyt ampumassa sähkömarkkinoita pahasti jalkaan toteuttamalla FBMC-mallia. Jaan kritiikkini neljään pääosaan:

1. Mallin hyötyjä ei ole todistettu
2. Malli tuottaa epäintuitiivisia tuloksia, jotka heikentävät sähkömarkkinan legitimiteettiä
3. Malli vähentää intraday-markkinan käytettävissä olevaa siirtokapasiteettia
4. Malli on monimutkainen ja läpinäkyvyydeltään nykyistä heikompi

FBMC:n hyötyjä ei ole todistettu

FBMC-mallin käyttöönottoa on perusteltu EU-lainsäädännöllä. Tämä on tavallaan totta, sillä EU ohjaa mallin käyttöön, jollei jotain toista mallia pystytä osoittamaan suunnilleen yhtä hyväksi. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin että mallia olisi pakko käyttää, kuten pohjoismaiset kantaverkkoyhtiöt ovat toistuvasti antaneet ymmärtää. Mallin hyötyjä Pohjoismaissa on pyritty osoittamaan rinnakkaisajoilla, eli laskelmilla, joissa alueiden hinnat on laskettu nykyisellä NTC-menetelmällä ja erikseen FBMC-menetelmällä.

Näissä laskelmissa on kuitenkin käytetty nykyisille markkinoille annettuja tarjouksia sellaisenaan, mikä varmasti kuulostaa aivan loogiselta. Valitettavasti tämä on vakava logiikkavirhe. FBMC-mallissa vesivoimavaltaisten alueiden, etenkin Pohjois-Skandinavian alueiden vesivoimaa käytetään nykyistä enemmän, koska siirto on vähän tehokkaampaa. Mutta vesivoiman markkinatarjoukset riippuvat aina edellisten päivien ja viikkojen tuloksista. Jos esimerkiksi viikolla 3 ajetaan joka päivä 5 % enemmän vesivoimaa FBMC-mallissa, tämä nostaa vesivoiman tarjontahintaa. Mutta kantaverkkoyhtiöiden simuloinnissa käytetään päivästä ja viikosta toiseen NTC-mallin tarjouksia, ja väitetään niiden perusteella FBMC:n olevan parempi. Käytännössä rinnakkaisajoissa saadaankin aikaiseksi taloudellista hyötyä FBMC-mallin eduksi käyttämällä samaa vesivoimaa enemmän kuin yhden kerran. Oikeassa maailmassa tämä on kuitenkin mahdotonta, koska vesi ei nouse pumppaamatta takaisin ylämäkeen muuten kuin kantaverkkoyhtiöiden tarkoitushakuisissa simulaatioissa.

On syytä epäillä, että iso osa siitä hyödystä, jonka kantaverkkoyhtiöt ovat rinnakkaisajoissaan saaneet FBMC-mallin ansioksi muodostuukin itse asiassa tästä vesivoiman epärealistisesta lisäkäytöstä. On käsittämätöntä, että kantaverkkoyhtiöt eivät ole edes yrittäneet arvioida, kuinka suuri tämä täysin kuvitteelliseksi jäävä "hyöty" on. 

FBMC tuottaa epäintuitiivisia siirtotuloksia

Valitun FBMC-mallin ominaisuuksiin kuuluu, että se tuottaa välillä ennennäkemättömän kummallisia siirtotuloksia sähkömarkkina-alueiden välillä. Toisin sanottuna joskus sähköä siirtyy kalliilta alueelta halvalle alueelle, eli kalliin alueen kuluttajat laitetaan maksamaan lisää, jotta saataisiin enemmän sähköä vientiin. Nykyisessä mallissa näin ei käy koskaan, paitsi jos kantaverkkoyhtiö erikseen ilmoittaa etukäteen NTC-parametreilla, että tällainen epäintuitiivinen sähkön siirtyminen on välttämätöntä. Käytännössä näitä tilanteita on ollut vain Norjan sisäisessä siirrossa, mutta nyt näitä tapauksia tulee valtavasti lisää, ja myös Suomeen ja Ruotsiin. 

Tästä esimerkkinä toimii kuva 1, jossa näkyy, kuinka Keski-Ruotsin kuluttajat laitetaan maksamaan siitä, että sähköä Ruotsista itään, vaikka tämä on hintoihin nähden täysin väärin päin. Vaikka malli kuinka toimisi teknisesti "oikein", kun se toimii näin, logiikkaa on täysin mahdoton perustella suurelle yleisölle. Minulle käsittämättömästä syystä kantaverkkoyhtiöt eivät näe näitä epäintuitiivisia virtoja ongelmana, vaikka ne ovat suorastaan todennäköinen PR-katastrofi. Tällaisia virtoja on nimittäin useiden alueiden välillä jatkuvasti, jopa kymmeniä prosentteja kaikista tunneista (lähde).

 

Kuva 1. Esimerkissä FBMC johtaa merkittävään hinnannousuun ennen kaikkea Ruotsin eteläisemmillä alueilla (SE3 ja SE4), koska näiltä alueilta viedään sähköä halvemman hinnan alueille Liettuaan ja Suomeen. Punaisella on merkitty siirrot, jotka tapahtuvat hintanäkökulmasta väärään suuntaan FBMC-mallissa. Kuvalähde: Kantaverkkoyhtiöiden rinnakkaisajoraportti, sivu 51.

Tämä herättänee valtavasti arvostelua sähkömarkkinoita kohtaan, ja koko sähkömarkkinamalli joutuu jälleen kyseenalaiseksi, kuten kävi myös energiakriisin aikana. Jokaisen kannattaisi käydä katsomassa minkä tahansa sähkömarkkinoita käsittelevän lehtiartikkelin kommentteja, ja siellä monet ovat täysin vakuuttuneita siitä, että sähkömarkkinat ovat jo nyt tuottajien salaliitto. Näin väitetään jopa silloin, kun spot-hinnat ovat nollassa viikon putkeen, mikä ei ole nykyään tavatonta. Mutta tällä kertaa emme voi energiakriisin tavoin enää syyttää Putinia kummallisista hinnoista, vaan luomme markkinan uskottavuusongelman aivan itse. Minä olen puolustanut sähkömarkkinoiden toimintaa vuosien saatossa tuhansia kertoja useilla eri forumeilla, koska yleensä esitetyt korvaavat vaihtoehdot ovat olleet ilmeisen toimimattomia, mutta näitä  FBMC-mallin tuloksia en pysty mitenkään perustelemaan, saati sitten puolustamaan. Koska malli nostaa sähkön hintaa suurimmalle osalle kuluttajista Ruotsissa, siellä tätä arvostelua on nähty jo ennen mallin käyttöönottoa, mutta keskustelu räjähtää varmasti, kun talvipakkasilla malli tuottaa omia kummallisuuksiaan.

FBMC-malli muuten tuottaa tällaisia epäintuitiivisia tuloksia jatkuvasti Keski-Euroopassa, jossa se on ollut käytössä jo vuosia. Kantaverkkoyhtiöt tuntuvat käyttävän tätä perusteena sille, että asia ei olisi ongelma Pohjoismaissa. Tämä on kuitenkin erehdys, sillä erona on, että Keski-Euroopassa usean maan kuluttajasähkömarkkinat ovat varsin kehittymättömät. Monessa maassa ei ole vieläkään tuntimittausta, saati sitten tuntihintaisia pienkuluttajasopimuksia, joten tukkumarkkinoiden tuntihinnat eivät ole lehtien otsikoissa. Pohjoismaissa tilanne on kuitenkin täysin toinen, sillä tuntisopimukset ovat yleisiä, ja sähkön tuntihintoja seurataan aktiivisesti. 

FBMC vähentää intraday-markkinan käytössä olevaa siirtokapasiteettia

Useimpien ihmisten mielestä kuulostanee merkityksettömältä, että FBMC jättää hyvin rajallisesti alueiden välistä siirtokapasiteettia käytettäväksi intraday-markkinalle. Keski-Euroopassa tämä onkin jo tilanne, mutta markkinamme ovat hyvin erilaisia. Keski-Euroopassa suurin osa päivänsisäisestä sähkökaupasta tehdään alueiden sisällä, mutta Pohjoismaissa suurin osa tapahtuu itse asiassa alueiden välillä. Tämä on ymmärrettävää, sillä vesivoimavaltaisilla alueilla (Norja, SE1, SE2) on yksinkertaisesti paljon enemmän helposti, nopeasti ja edullisesti säädettävää kapasiteettia kuin vaikkapa Suomessa tai Etelä-Ruotsissa. Kun nykyisellään tämä kapasiteetti siirtyy sujuvasti muidenkin alueiden käyttöön jopa päivänsisäisessä kaupassa, näiden markkinoiden säätösähkö- ja tasekustannukset pysyvät yleensä kohtuullisina.

Kun päivänsisäistä siirtokapasiteettia näiltä alueilta poispäin rajoitetaan murto-osaan nykyisestä, kuten FBMC:n myötä käy, päivänsisäisen kaupankäynnin likviditeetti esimerkiksi Suomessa ja Ruotsin eteläosissa heikkenee. Esimerkiksi ydinvoimaloiden vikatilanteissa korvaavan tuotannon hankkiminen päivänsisäisesti tulee siis selvästi kalliimmaksi ja hankalammaksi. Näillä alueilla on paljon kuluttajia, joten tämä näkyy suoraan tasehallinnan kustannusten nousuna sähkön myyjille, jolloin kuluttajahinnat  nousevat entisestään. Tämäkään ei lisää luottoa sähkömarkkinan toimintaan, sillä näin spot-hintojen ja kuluttajahintojen välinen ero kasvaa entisestään.

FBMC on monimutkainen ja läpinäkyvyydeltään nykyistä heikompi

Kuten jo edellä totesin, nykyään siirtokapasiteettien maksimiarvot alueiden välillä julkaistaan joka päivä ennen hintojen laskemista. Markkinalla on myös kokemusperustaisesti tiedossa, millaisia arvoja nämä tyypillisesti saavat ja mikä on suurin mahdollinen siirtokapasiteetti, kun mitään verkkohäiriöitä tai -huoltoja ei ole. Jatkossa nämä laskelmat perustuvat kantaverkkoyhtiöiden asettamien tärkeiden pullonkaulojen parametreihin, joita on valtavasti enemmän kuin alueiden välisiä rajoja. Markkinalla ei ole tietoja siitä, mitä näiden parametrien normaaliarvot ovat, eivätkä verkkoyhtiöt jaa enää jatkossa avoimesti tietoa siitä, miten huollot tai häiriöt näihin vaikuttavat. Ruotsin tapauksessa mennään jopa niin pitkälle tiedon salaamisessa, että edes kriittisiä verkkoelementtejä ei nimetä turvallisuussyistä, mikä tekee niiden kehityksen arvioinnista pitkällä aikavälillä äärimmäisen vaikeaa.

Tämä on iso askel taaksepäin sähkömarkkinoiden läpinäkyvyydessä, ja heikentää rajusti markkinoiden ennustettavuutta. On todennäköistä, että hintojen ennustaminen muuttuu paljon nykyistä vaikeammaksi, ja ennusteet ovat laadullisesti aiempaa heikompia. Tästä on jo esimerkkejä Keski-Euroopasta, jossa Ranskan kantaverkkoyhtiö muutti kaikessa hiljaisuudessa laskennan parametreja keväällä 2024, ja tiedotti asiasta vasta viikkoja myöhemmin markkinan ihmeteltyä jo jonkin aikaa odottamattoman pieniä siirtoja Ranskasta itään ja näistä rajoituksista syntyneitä yllättävän suuria hintaeroja. 

Hintalaskennasta tuleekin entistä enemmän "musta laatikko", joka antaa vaikeasti ymmärrettäviä ja selitettäviä tuloksia. Niitä ei edes pysty haastamaan, koska kaikki laskentaparametrit eivät ole tiedossa. Kun otetaan huomioon, että sähköpörssit ovat viime vuosina tehneet karkeitakin virheitä hintojen laskennassa (esimerkki vuodelta 2021), tämä on huolestuttavaa. Käytännössä arvaamattomuus ja huono ennustettavuus lisäävät tavallisten sähkönmyyntiyhtiöiden riskejä, mikä näkyy jälleen korkeampina kuluttajahintoina. Kyynisesti voisin toki todeta, että sähkömarkkina-analyysin tarve lisääntyy eli kaltaisilleni ihmisille on enemmän töitä, mutta minua tämä ei suuremmin ilahduta.

Historian perusteella on myös aiheellista pelätä, että FBMC johtaa monimutkaisuudessaan entistä useammin teknisiin ongelmiin hintalaskennan suorittamisessa, millä voi olla vakavia seurauksia. Tällaisesta saatiin esimerkki Saksassa, kun EPEX ei saanut hintoja laskettua normaalisti, ja Saksan hinnat ampuivat varamenetelmän käytön vuoksi taivaisiin täysin yllättäen. Tämä on nimenomaan näyttönä siitä, että erittäin monimutkaiset järjestelmät menevät helpommin "rikki", ja niitä on vaikeampi korjata. Jopa markkinamanipulaatiota voi olla vaikeampi huomata, mikä on huolestuttavaa, kun tiedämme kokemuksesta, että sähkömarkkinoilla liikkuu yhä toimijoita, joilla on täysi valmius jättää jopa tuhansien megawattien virheellisiä tarjouksia. Tällaisilla sattumuksilla voi olla vakavia seurauksia. 

Yhteenveto

Olen vakuuttunut, että FBMC:n käyttööotto tässä tilanteessa on strateginen virhe, joka vaarantaa sähkömarkkinoiden kehityksen. Näin on siitä huolimatta, että se ei muuta keskimääräisiä hintoja kovinkaan paljon. Yksittäisten tuntien tarkastelussa malli kuitenkin johtaa koko sähkömarkkinan kyseenalaistamiseen varsin nopeasti, kun tulokset ovat riittävän epäloogisia, eikä alalla olisi enää varaa tällaisiin harha-askeleisiin. Se mahdollinen pieni hyöty verkon käytön tehostumisessa, joka uudella laskentamallilla saadaan, ei ole läheskään haittapuolien veroinen. Markkinan legitimiteetin ja läpinäkyvyyden heikkeneminen, ennustettavuuden häviäminen ja päivänsisäisen siirtokapasiteetin menetys muodostavat yhdessä paljon suuremman tappion kuin mitä mahdollinen pieni verkon käytön tehostaminen tuo. 

Ongelmana on, että näille haitoille on vaikea määrittää täsmällistä hintalappua, mutta se on aivan eri asia kuin että tuota hintaa ei olisi olemassa. Omassa kritiikissäni ei sinänsä ole mitään erityisen ainutlaatuista, sillä täsmälleen samoja asioita toi hiljattain esiin myös Vattenfall FBMC-mallia koskevassa tapahtumassa. Pidänkin todennäköisenä, että suurin kritiikki mallia kohtaan nousee jatkossakin Ruotsista, jossa tulosten ymmärtäminen ja selittäminen on laajan verkkoa koskevien tietojen salaamisen vuoksi poikkeuksellisen vaikeaa.

Olen myös erittäin pettynyt siihen, että vaikka näitä asioita koskevaa kritiikkiä on esitetty jo vuosien ajan, se on toistuvasti jätetty huomiotta. Ongelmahan ei ole se, että tuonti ja vienti vaikuttavat sähkön hintoihin, sillä niinhän tapahtuu jo nykyään, vaan se, että nämä vaikutukset eivät ole ennakoitavia, eikä niitä pysty riittävän yksinkertaisesti selittämään mallin monimutkaisuuden vuoksi. Pelkästään Trumpin poliittisesta menestyksestä voisi ottaa opiksi sen, että edes hyvin luotu järjestelmä ei välttämättä kestä populistisia hyökkäyksiä, jos sen etuja ei pystytä selittämään kansalaisille.