Kuluttajasähkön hinnoista ja sähkön siirtohintojen nousun syistä

Vuoden alku on Suomessa kulunut kohkatessa siitä, että sähkönsiirto on kallista. Asiaan on puuttunut yksi jos toinen kansalainen ja poliitikko, mutta itse olen koko ajan ihmetellyt suhteellisuuden puuttumista koko keskustelusta. Voin yhtyä siihen mielipiteeseen, että 40 - 50 % verottoman siirtohinnan kertakorotus on erittäin suuri, ja sellaisen tekijä osoittaa erittäin huonoa pelisilmää nykyisessä tilanteessa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi Suomessa väitetään sähköä kalliiksi.

Sähkön kokonaishinnasta

Tilastot näyttävät nimittäin sähkön kuluttajahintojen olevan Suomessa varsin edullisia. Ostovoimakorjattunahan Suomessa on EU:n halvinta kuluttajasähköä, kuten jokainen voi helposti tarkistaa kuvasta 1. Joku voi tietenkin huomauttaa, että kyseessä ovat Helsingin hinnat, ja sähkönsiirto on muualla kalliimpaa. Niin onkin, mutta sama pätee joka maassa, eli maaseudulla siirto on yleensä kalliimpaa, koska johtokilometrille on vähemmän maksajia. Jos kuvaan nyt sitten huomioitaisiin vaikkapa kohutut Carunan siirtohinnat tuoreen korotuksen jälkeen, Suomen vertailuhinnat nousisivat hädin tuskin toiseksi halvimman maan eli Ruotsin rinnalle.

Kuva 1. Ostovoimakorjatut sähkön hinnat EU:n pääkaupungeissa. Lähde: Vaasa ETT:n Household Energy Price Index.

Eurostatin vastaavista tilastoista voi todeta, että EU:n ulkopuolella sähkö on ostovoima huomioiden Suomea halvempaa Norjassa ja Islannissa, joilla on luonnonolosuhteiden vuoksi erinomaiset mahdollisuudet halpaan sähköntuotantoon. Muun maailman kuluttajasähkön hinnat eivät itse asiassa ole ostovoimaan nähden Suomea halvempia, paitsi jos niitä tuetaan voimakkaasti.

Jos verotetaan oikein kovasti vaikkapa tuontituotteita, ja jaetaan kansalle sähköä lähes ilmaiseksi, sähkö ei todellisuudessa ole ilmaista. Tämä näkyy erityisen hyvin Venezuelassa, jossa energia on kyllä halpaa, mutta kaupoista ei saa ruokaa, sillä älytön talouspolitiikka ja kalliit energiatuet estävät muun talouden kehitystä. Minusta sähkön hintojen laskeminen tällä tavalla ei ole missään tapauksessa tavoiteltavaa.

Siirron osuudesta

Joku varmaan on kiinnostunut siitä, onko Suomessa sähkön siirto kuitenkin erityisen kallista. Vaasa ETT:n tilastot tarjoavat siihenkin jonkinlaisen vastauksen kuvassa 2. Suomessa siirtohinnan osuus sähkön kustannuksista on itse asiassa pienempi kuin muissa EU-maissa keskimäärin. Energiaverojen osuus on hieman EU:n keskiarvoa suurempi, mutta poikkeuksellisen suurena tuotakaan osuutta ei voi pitää.

Kuva 2. Sähkön pienkuluttajahinnan jakautuminen eri komponentteihin. Sinisellä sähköenergia, punaisella siirto, vihreällä energiaverot ja violetilla arvonlisävero. Lähde: Vaasa ETT:n Household Energy Price Index.

Lisäksi Suomessa sähkön toimitusvarmuus on maailman huippuluokkaa, erityisesti kaupungeissa. Tämä puolestaan käy hyvin ilmi kuvasta 3. Suomen kaupungeissa sähköt eivät katkea lähes koskaan, mikä ei ole muualla länsimaailmassakaan lainkaan selvää. Noin esimerkkinä keskimääräisellä tamperelaisella sähkönsiirtoasiakkaalla vuoden 2014 keskeytysaika oli 6 minuuttia vuodessa, eikä keskeytysaika ole kuvan perusteella juuri sen pidempi muuallakaan tiheästi asutuilla kaupunkialueilla. Taajama-alueiden sähköt ovat poikki keskimäärin tunnin vuodessa, eikä sekään mielestäni ole täysin sietämätön aika. Energiateollisuuden tilastoistahan nimittäin näkyy myös, että yleensä tämä jakautuu useisiin lyhyempiin katkoihin.

Kuva 3. Asiakkaan keskimääräinen sähkön toimituksen vikakeskeytysaika tunteina vuodessa. Lähde: Energiateollisuus ry. Sähkön keskeytystilastot 2014.

Miksi sähkön siirtohinta kuitenkin nousee?

Kuvasta 3 voidaan kuitenkin tehdä myös se johtopäätös, että maaseudulla sähköverkoissa on enemmän ongelmia. Aivan loppuvuonna 2011 Suomeen iski Tapani-myrsky, joka näkyy selvänä piikkinä myös tuossa kuvassa. Eduskunta panikoi erittäin poikkeuksellisten sääolojen aiheuttamasta tapahtumasta, ja sääti erittäin tiukat verkkojen parannusvaatimukset verkkoyhtiöille. Samalla säädettiin myös melkoiset sakot liian pitkään kestävistä sähkökatkoista.

Energiateollisuus teki tuolloin lakia säädettäessä päivänselväksi, että nämä vaatimukset tulevat kuluttajille varsin kalliiksi (esimerkit 1 ja 2). Erityisen älyttömänä pidän sitä, että sähkön siirron erittäin korkeat toimitusvarmuusvaatimukset koskevat jopa kesämökkejä ympäri vuoden. Kuten lausunnoista käy erinomaisesti ilmi, näiden vaatimusten ennakoitiin johtavat huomattavasti nouseviin sähkön siirtohintoihin erityisesti maaseudulla. Juuri näin on nyt käymässä. En ole lainkaan yllättynyt, sillä juuri näinhän asiantuntijat lainsäätäjille kertoivat. Siinä vaiheessa tieto ei kuitenkaan eduskunnalle kelvannut, vaan laki säädettiin toimitusvarmuuskriteerien osalta hyvin tiukaksi joka tapauksessa. Lain seurauksia me kaikki joudumme nyt maksamaan.

Sähköverkon omistus ei vaikuta siirron hinnoitteluun

Sen sijaan sillä, kuka verkot omistaa, on hyvin vähän merkitystä sähkön siirron hinnoittelulle. Sähköverkkojen tuoton valvonta on nimittäin samanlaista riippumatta omistajasta, omistajan taustoista ja omistajan pääomarakenteesta. On hyvin epäuskottavaa, että esimerkiksi mahdollisimman suurta voittoa tavoitteleva pörssiyhtiö Fortum olisi tyytynyt verkkojen osalta alempaan tuottoon kuin pääomasijoittajien omistama verkkoyhtiö. Itse asiassa Fortumhan luopui verkoista, koska ne eivät sen näkemyksen mukaan tuottaneet riittävästi.

Oikeastaan ainoa asia, mihin verkkojen omistajalla on vaikutusta, on yhteisöveron maksaminen. Pääomasijoittajien omistamat verkkoyhtiöt, eli Suomessa Elenia ja Caruna ovat järjestelleet rahoituksensa konsernilainojen avulla niin, että Suomessa verotettavaa voittoa ei kerry. Tämä on minusta vastenmielistä ja heikentää julkista taloutta, vaikka ei tosin erityisemmin poikkea monen muun kansainvälisen yhtiön toiminnasta.

Sen sijaan pienemmät kunta- ja yksityisomisteiset yhtiöt maksavat kiltisti yhteisöveronsa Suomeen. Vaikka ne jotenkin välttäisivätkin yhteisöveron maksamista, raha jäisi sitä paitsi joka tapauksessa paikallisiin käsiin. Minusta tämä on ihan perusteltu syy pitää sähköverkot kotimaisessa paikallisessa omistuksessa, vaikka kuluttajan sähkön siirron hintaan sillä ei suoraan merkitystä olekaan.

Ongelmat eivät johdu monopolista

Ne selitykset, joiden mukaan sähkön siirtohinta nousee, koska siirto on monopolitoimintaa, ovat lähinnä huvittavia ja perustunevat huonoon ymmärrykseen toiminnan luonteesta. Sähkön siirto on luonnollinen monopoli, koska useiden sähköverkkojen ylläpito rinnakkain samalla alueella olisi sietämättömän kallista. Sähkön siirto on sitä paitsi ollut monopolien hallussa koko ajan, eikä tilanne ole muuttunut nyt mihinkään.

Siirtotoiminnan luonteesta johtuen sähkön siirto on alueellinen monopoli käytännössä kaikkialla maailmassa, aina Texasia myöten, ja Texasin lainsäätäjiä tuskin kannattaa syyttää kommunistisiksi monopolien suosijoiksi. Luonnollista monopolia pitää kuitenkin valvoa tarkkaan, ja siihenhän meillä Suomessakin tähdätään. Suomalainen sähköverkkojen tuottojen valvonta ei erityisemmin poikkea esimerkiksi muista vertailukelpoisista EU-maista.

Lopuksi

Suomessa ei siis ole kallista kuluttajasähköä, vaan itse asiassa se on hyvin edullista. Sähkön toimitusvarmuus on myös hyvällä tasolla, mutta maaseudulla on selvästi enemmän ongelmia kuin tiheästi asutuilla alueilla.

Myös sähkön siirtohintamme ovat kohtuullisia, mutta ne ovat nousussa erityisesti maaseudulla, koska eduskunnan säätämät lait sähkön toimitusvarmuuden parantamisesta johtavat kalliisiin ja ripeisiin investointeihin. Sähköverkon omistuksella tai siirtotoiminnan monopoliluonteella hintamuutoksia ei kuitenkaan voi selittää, koska toiminnan tuottoja valvotaan samalla tavalla omistajasta riippumatta.

Sähköverot Suomessa ovat hieman muuta Eurooppaa korkeammat, mutta kovin merkittävä ero ei ole. Pidän tätä siinä mielessä hieman kummallisena, että suomalainen sähkö muuttuu koko ajan puhtaammaksi, ja sähkötuotantomme päästöt ovat nykyään pienemmät kuin koskaan mittaushistoriassa. Suomen sähkö on Euroopan puhtaimmasta päästä. Ympäristösyistä näin korkeaa sähkön verotusta ei siis oikein voi perustella.

Itse asiassa sähkö on Suomessa jo keskimäärin puhtaampaa kuin esimerkiksi keskimääräinen kaukolämpö, mutta silti sähköä estetään verotuksella käyttämästä lämmöntuotantoon jopa silloin kuin sähkö on lähes ilmaista ja puhtaasta sähköstä on ylituotantoa. Tätä asiaa pitäisi lähteä kiireesti korjaamaan muuttamalla sähkön verotusta, mutta se on jo kokonaan toisen kirjoituksen aihe.