Lauantaina päivällä olin juuri ehtinyt palata kotiin katkeran tappiollisen jalkapallo-ottelun jälkeen - perinteinen Retkisäätiön joukkue hävisi nimittäin ottelunsa 0-1, vaikka painostimme koko ottelun armottomasti, ja vastustajan maalivahdille kertyi ainakin parikymmentä torjuntaa. Silloin sain puhelun kaverini isältä Valkeakosken Hakasta, ja minua kysyttiin suunnistamaan Jukolan viestiin. Olin aikaisemmin ajatellut vain mennä katsomaan tapahtumaa, vaikka osallistuminen sinänsä kiinnostikin.
Kun näin kerran pyydettiin, niin lähdin sitten mukaan, vaikka matka olikin pidempi kuin olin koskaan ennen suunnistanut, enkä ollut vielä kesän aikana käynyt yhtään harjoittelemassa. Juoksin neljännen osuuden Hakan nelosjoukkueessa, ja pääsin liikkeelle hieman ennen aamuseitsemää. Alku sujui aivan kohtuullisesti, mutta noin puolessa välissä erehdyin pahasti sijainnistani, ja jouduin lopulta hakemaan varman paikan kovin kaukaa. Niinpä osuusaikani oli lopulta hävettävän heikko, mutta toisaalta tulin sentään maaliin ja löysin kaikki rastit, toisin kuin sadat muut, jotka joutuivat keskeyttämään jollakin osuudella.
Vaikka suunnistukseni oli huonoa jopa omaan tasooni verraten, tapahtumasta jäi joka tapauksessa hyvä mieli. Tunnelma Kaanaassa keskellä metsää oli kansainvälinen, ja väkeä oli erittäin paljon. Oikeastaan paikalla olisi mielellään ollut jo aikaisemmin päivällä, varsinkin jos sää olisi ollut parempi. Jukolan kannalta suurimpana opetuksena pitää ehkä todeta, että jos muita suunnistajia ei näy eikä kuulu, olet todennäköisesti väärässä paikassa. Monilla rastiväleillä oli nimittäin suorastaan ruuhkaista, mutta toisaalta hajontoja oli sen verran paljon, että pelkkä seurailu ei pitemmän päälle olisi kannattanut.
Lopuksi on vielä todettava, että kipinä tapahtumasta jäi. Jos sopiva joukkue löytyy, voisin lähteä ensi kesänä uudestaan, ja toivottavasti paremmalla menestyksellä. Vuoden 2009 Jukola järjestetään Mikkelissä, joten ei sinne nyt mitenkään mahdoton matka ole.
