Tuulivoima karkasi marginaalista jo vuosia sitten

Kuuntelin tuossa muutama viikko sitten Helsingissä erästä nuorten poliitikkojen lyhyttä energia-aiheista vaalipaneelia. Puhisin katsomossa useaan kertaan, kun näinkin lyhyeen paneeliin mahtui hämmästyttävä määrä väärinkäsityksiä ja vanhentunutta tietoa energiasta ja sähköntuotannosta. Minä en lähde nimeämään puhujia tai heidän puoluetaustaansa, koska se ei ole tässä olennaista. Koko paneelin hämmästyttävin lause oli kuitenkin "Tuuli ja aurinko jäävät Suomessa marginaalisiksi" viitaten sähköntuotantoon.

En tiedä, millaisia lähteitä puhuja oli käyttänyt kerätessään faktaa lauseensa taakse, mutta väite lienee kiistatta yksi huonoimpia ennusteita, joita olen koskaan kuullut. Minä en usko, että maailmasta löytyy ainuttakaan sähköpuolen asiantuntijaa, joka uskaltaisi väittää aurinkosähköä marginaaliseksi, jos katsotaan vuosikymmenten päähän, kuten energia-alalla tietysti pitääkin katsoa. Jo tämä tekee hurjasta väitteestä todella hankalan, mutta tällä kertaa en kirjoita aurinkovoimasta.

Sen sijaan tuulivoiman osalta voidaan todeta täydellä varmuudella, että kukaan sähkömarkkinoiden ammattilainen ei voi enää jättää tuulivoimaa huomiotta "marginaalisena" Suomessa tai Pohjoismaissa. Siksi kenenkään poliitikonkaan ei kannata ottaa tällaista asennetta, vaikka kuinka vihaisi tuulivoimaa. Miksi näin?

Esimerkki helmikuulta 2015

Esitin noin kuukausi sitten ennusteen, että tuulivoiman tuotanto ylittää Pohjoismaissa ydinvoiman tuotannon jonain talvisena tuntina ennen vuoden 2016 loppua. Tuulivoima osoittikin voimansa ja näytti, että ennusteeni oli sen osalta turhan varovainen. Pohjoismainen tuulivoima nimittäin ylitti ydinvoiman vain kuukausi ennusteeni jälkeen, kuten allaolevasta kuvasta 1 voi todeta.

Kuva 1. Tuulivoiman ja ydinvoiman tuotanto Pohjoismaissa 7.2.2015 klo 22 Ruotsin aikaa. Lähde elstatistik.se.

Kuvasta näkyy hyvin, että illan ja yön aikana oli useita tunteja, jolloin tuulivoiman tuotanto ylitti ydinvoimatuotannon, vaikka kuvassa mukana näkyvää Viron tuulivoimaa ei huomioidakaan. Ydinvoiman tuotanto jäi nimittäin hieman alle 9 000 MW:n, ja tuulivoiman tuotanto (FI+DK+SE+NO) oli huipputunnilla yli 9 800 MW.

Hyvin tuulisen illan lisäksi tähän on tietysti useita syitä. Pohjoismaissa on 14 reaktoria, ja niistä neljä oli poissa käytöstä tuona iltana, mikä jatkui vielä ainakin viikon tapahtuman jälkeen. Ruotsissa Oskarshamn 2 ja Ringhals 2 -reaktorit ovat erittäin pitkäaikaisten huoltojen/uudistustöiden kohteena, ja Ringhals 4 ja Olkiluoto 2 olivat pienempien korjaustöiden alla. En lähtisi tekemään tästä suuria johtopäätöksiä, mutta totean vain, että myös ydinvoimaloissa on välillä vikoja. Jos yksittäiset yksiköt ovat hyvin suuria, ajoittain tapahtuvan vian merkitys kasvaa.

Norjan, Suomen, Ruotsin ja Tanskan kulutus tällä tunnilla oli noin 50 000 MW, eli käytännössä tuulivoima tuotti hetkellisesti noin 20 % alueen sähköstä. Tuulivoiman päivätuotanto oli arviolta 180 GWh eli 15 % maiden vuorokauden kulutuksesta. Sen arvo spot-markkinoilla oli varovastikin arvioituna noin 4,5 miljoonaa euroa.

Jos on olemassa bisnes, joka tuottaa päivässä 4,5 miljoonan euron liikevaihdon, se ei ole enää aikoihin ollut marginaalista. Suomea kun ei voi tarkastella erillisenä sähkömarkkina-alueena, vaan olemme tiukasti kiinni Ruotsissa, peräti 2 700 MW:n siirtoyhteyksillä. Ruotsista puolestaan on hyvät siirtoyhteydet sekä Tanskaan että Norjaan.

Asiaa voidaan tarkastella myös toisin päin. Ilman tuota lähes 10 000 MW:n tuulivoimatuotantoa kaikki niiden tekemä sähkö olisi pitänyt tuottaa jotenkin toisin. Osa olisi varmasti tehty vesivoimalla, mutta varsinkin Tanskassa ja Suomessa olisi pitänyt käyttää paljon enemmän fossiilisia polttoaineita ja päästöt olisivat kasvaneet. Myös sähkön hintojen olisi pitänyt tuolloin olla selvästi korkeammat, sillä pelkkää sähköä tuottaville hiililauhdelaitoksille tuon lauantain hinnat olivat aivan liian alhaiset.

Entä sitten, tämähän oli vain yksittäinen esimerkki?

Kaikkina päivinä ei tietenkään tuule niin paljon kuin lauantaina 7.2. Edes kaikkina talvipäivinä ei tietenkään tuule läheskään noin paljon, vaikka talvella onkin selvästi tuulisempaa kuin kesällä, mikä näkyy hyvin ruotsalaisissa tilastoissa. Kun kuitenkin katsotaan neljän maan tuotantotilastoja, käsitys marginaalisuudesta karisee entisestään.

Kuva 2. Sähkön tuotanto ja tuulivoiman tilanne Pohjoismaissa 2014. Kokonaistuotantotietojen lähteenä npspot.com, muut tiedot eri maiden viranomaisilta tai energiatoimialan järjestöiltä. Tuulivoiman luvut eivät ole aivan lopullisia.

Tuulivoimalla on siis jo 7 prosentin markkinaosuus varsin suurella markkina-alueella, eikä se ole vähän. Kun katsotaan kehitysnäkymiä erityisesti Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa, voidaan todeta, että 30 terawattitunnin tuotanto ylitettäneen jo tänä vuonna. Sen arvo sähkömarkkinoilla lähestyy jo miljardia euroa vuodessa, eikä tässä summassa siis huomioida mitään tukia.

Pohjoismainen tuulivoiman tuotantokapasiteetti on jo noin 11 800 MW. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että pohjoismainen ydinvoimakapasiteetti on yhteensä 12 300 MW, joten tälläkin mittapuulla marginaalisuudesta ollaan todella kaukana.

Tuulivoiman kapasiteetin odotetaan lisääntyvän lähivuosina noin 1 000 MW vuodessa, eniten Ruotsissa. Tästä seuraa myös, että edes tuulivoimatukien leikkaus Suomessa ei vaikuttaisi tuulivoiman kasvuun sähkömarkkina-alueella kovin paljon, sillä Ruotsissa tai Tanskassa ei ole näköpiirissä investointien äkkipysäystä. Poliitikko, joka väittää tuulivoiman olevan marginaalista, on siis väärässä jo nyt, mutta joka vuosi vielä vähän enemmän.

Uuden tuulivoiman hinnasta

Edellä on varsin selvästi osoitettu, että tuulivoima on jo karannut marginaalista. Kasvu on vahvaa, ja tuotantokustannukset näyttävät laskevan vauhdilla. Norjalaiset viranomaiset arvioivat hiljattain maatuulivoiman nykyisiksi kokonaiskustannuksiksi Norjassa noin 400 NOK/MWh, ja toteavat samalla, että se on Norjassa edullisempaa kuin uusi kivihiili- tai maakaasulauhdesähkö. Ruotsin viranomaiset arvioivat puolestaan kesällä uuden ruotsalaisen tuulivoiman kokonaiskustannuksiksi 450 - 550 SEK/MWh. Tällä kustannustasolla Ruotsiin voitaisiin siis rakentaa noin Suomen sähkön kulutuksen verran uutta tuulivoimaa, eli potentiaali on valtava, eikä vaadi erityisen hyviä tuuliolosuhteita.

Nämä summat tarkoittavat viime aikojen valuuttakursseilla Norjassa noin 48 €/MWh ja Ruotsissa 50-60 €/MWh. Ei ole lainkaan liioittelua sanoa, että nämä lukemat ovat paljon alhaisemmat kuin useimmat ihmiset luulevat.

Norjan viranomaisten raportin maatuulivoimaosio kokonaisuudessaan on vaikuttavaa luettavaa perusteellisine kustannustarkasteluineen. Erityisen huomioni siellä kiinnitti kuitenkin kuva 3, jossa käsitellään tuulivoiman kokonaiskustannuksen vaihtelua eri parametrien mukaan, sillä se sopii mainiosti todennäköisten kustannusten arviointiin myös muualla, ainakin Euroopassa.

Kuva 3. Tuulivoiman kokonaiskustannusten vaihtelu koron, investointikustannusten, tuotannon, käyttö- ja huoltokustannusten vaihtelun ja voimalan eliniän mukaan. 100 % kohdalla kustannus on siis tuo 0,4 NOK/kWh eli 400 NOK/MWh.

Jos näitä tekijöitä verrataan Suomeen, voidaan todeta, että Suomessa korot ovat keskimäärin hieman matalammalla kuin Norjassa. Lisäksi Suomen syöttötariffimalli on sijoittajan kannalta vakaampi kuin Norjan ja Ruotsin vihreiden sertifikaattien tukimalli, joten tuulivoiman rahoittaminen on varmuudella Suomessa halvempaa kuin Norjassa. Investointikustannukset lienevät samaa luokkaa, sillä molemmissa maissa turbiinit ostettaneen samoilta suurilta valmistajilta, jotka tuskin myyvät kovin eri hinnoilla eri Pohjoismaihin.

Pieni etu Suomen hyväksi tulee siitä, että sähköverkkojen ja teiden rakentaminen on Suomessa varmasti halvempaa kuin Norjan merkittävästi korkeammilla palkoilla. Sähkönsiirtokustannusten perusteella on myös helppo arvioida, että Norjassa sähköverkon rakentaminen on keskimäärin Suomea kalliimpaa jo maantieteellisten olojen vuoksi.

Palkkaeron vuoksi Suomessa myös tuulivoiman käyttö- ja huoltokulut ovat varmuudella hieman pienemmät kuin Norjassa. Tuulivoimalan eliniässä tuskin on eroa maiden välillä, joten siinä olemme Norjan kanssa tasoissa.

Ainoa tekijä, jossa häviämme Norjalle, onkin tuulivoimalan odotettu tuotanto. Norjan viranomaisten raportissa referenssivoimalalle odotetaan 3200 tunnin huipunkäyttöaikaa, mikä tarkoittaa 36,5 % kapasiteettikerrointa. On syytä huomata, että tämä ei läheskään vastaa Norjan parhaiden maatuulivoimapaikkojen lukuja, sillä esimerkiksi Høg-Jærenin tuulipuiston (74 MW) luvut vuodelta 2014 olivat 3574 tuntia eli 40,8 %. Pohjoisessa lähellä Tenojoen suuta sijaitsevan Raggoviddan juuri valmistuneen tuulipuiston (45 MW) luku ensimmäiseltä viideltä toimintakuukaudelta on lähes uskomaton 58,8 %, joten 40 % ei ole mikään katto.

Esimerkiksi Ahvenanmaalla sijaitsevan tuulipuiston muutaman vuoden vanhoista voimaloista saamme hyvin sijoitetulle suomalaiselle tuulivoimalle vuoden 2014 luvuilla huipunkäyttöajaksi 2900 - 3100 tuntia (33 - 36 %). Voimalat ovat Enerconin E-70 -mallia, joiden teho on 2,3 MW, ja niiden voimalakohtaiset tuotantoluvut ovat tarkistettavissa Allwindsin sivuilta. VTT:n tilastot puolestaan antavat yli 2 MW:n voimaloille vuodelta 2013 noin 30 % kapasiteettikertoimen, mutta Ruotsin viranomaisten raportissa (s.22) näkyy selvästi, että tuulivoiman huipunkäyttöajat paranevat vuosi vuodelta, joten uusissa voimaloissa päästään varmuudella yli 30 % kapasiteettikertoimiin.

Näiden tietojen perusteella voidaan varsin turvallisesti olettaa, että uusi suomalainen järkevästi sijoitettu tuulivoimala on tuotannoltaan 5-15 % heikompi kuin norjalaisten referenssituulivoimala. Kuvan 3 perusteella voidaan arvioida, että Norjassa tämä nostaisi tuotantokustannuksen noin 450 NOK/MWh tasoon, mikä vastaa viime aikaisella valuuttakurssilla 53 €/MWh. Kun otetaan huomioon ero muissa tekijöissä, joissa Suomi oli todennäköisimmin Norjaa edullisempi, voidaan hyvin varovaisillakin oletuksilla päätyä johtopäätökseen, että uuden suomalaisen tuulivoiman sähkön tuotantokustannus pääomakuluineen on 50-60 €/MWh. Tämä on linjassa myös Ruotsin viranomaisten arvioiden kanssa, sillä Ruotsin tuuliolot eivät ole kokonaisuudessaan niin paljon Suomea parempia.

Tuulivoiman tukemisesta

Suomessa tuulivoiman syöttötariffi on lain mukaan 105,3 €/MWh vuoden 2015 loppuun asti, ja sen jälkeen 83,5 €/MWh, ja sitä maksetaan 12 vuoden ajan. Uusia syöttötariffipäätöksiä ei enää myönnetä, kun sen piirissä on 2 500 MW tuulivoimaloita. Tukea ei kuitenkaan makseta, jos sähkön hinta on negatiivinen (24 §), ja jos sähkön markkinahinta laskee kvartaalin keskiarvona alle 30 €/MWh, tukea aletaan leikata (25 §). Erityisesti viimeisistä pykälistä levitetään valitettavan paljon virheellisiä käsityksiä.

Edellä esitettyjen kustannusarvioiden perusteella on selvää, että ensimmäinen summa (105,3 €/MWh) on nykyisellään liian korkea, mutta sen olikin lähinnä tarkoitus polkaista käyntiin tuulivoiman kehittyminen Suomessa. Tässä on onnistuttu erittäin hyvin, ja erilaisten hallinnollisten esteiden vuoksi suurin osa Suomeen suunnittelluista uusista tuulivoimaloista valmistuu vasta tulevina vuosina, joten korkea taso ehtii koskea melko harvoja tuulivoimaloita.

Tuoreiden kustannusarvioiden valossa on kuitenkin myönnettävä, että erityisesti nykyisen hyvin matalan inflaation oloissa 83,5 euronkin syöttötariffi 12 vuodeksi on korkeahko. Kun lakia valmisteltiin 2010-luvun alussa, näkymät sähkön hinnasta, inflaatiosta ja tuulivoiman kustannuksista olivat toisenlaiset. Mitä tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä?

Yleisesti näyttää olevan selvää, että jo myönnettyjä tukia ei olla perumassa, sillä tämä olisi lainsäädäntömielessäkin erittäin hankalaa. Se myös tuhoaisi sijoittajien luottamuksen Suomen energiasektoriin pitkäksi aikaa, mikä on nähty joissakin muissa maissa jälkikäteisten tukileikkausten vuoksi. Lisäksi jo valmistuneet hankkeet ovat pelkästään tuulivoiman tekniikan kehittymisen ja jatkuvan hinnan laskun vuoksi olleet kalliimpia, joten jälkikäteinen tukileikkaus ajaisi noita yhtiöitä tarpeettomasti konkursseihin. Näin kiihkeimmätkin puheenvuorot ovat enimmäkseen keskittyneet siihen, että uusia syöttötariffipäätöksiä ei myönnettäisi.

Tuista luopuminen ei ole ongelmatonta

Tuulivoiman tuista luopuminen Suomessa ei kuitenkaan ole kovin helppoa, ja tärkein syy tähän liittyy sähkömarkkinoiden nykytilanteeseen. Sähkön markkinahinnat ovat nimittäin Pohjoismaissa 10 vuodeksi tulevaisuuteen välillä 27-37 €/MWh, kun katsotaan johdannaismarkkinoiden noteerauksia. Joillakin Pohjoismaiden alueilla ollaan hieman alempana, ja joillakin ylempänä, ja Suomi on sähkömarkkina-alueen kalleimpia maita. Joka tapauksessa kaikki mainitut hinnat ovat niin alhaisia, että ilman tukia meillä tai naapurimaissa ei kannata investoida mihinkään uuteen sähköntuotantoon.

Suurin syy Suomen ja Ruotsin sähkön markkinahintojen erolle onkin nykyisin yksinkertaisesti se, että Ruotsi on viime vuosina satsannut uuden tuulivoiman rakentamiseen paljon enemään kuin Suomi. Maahan on rakennettu 5 vuodessa suurehkon ydinreaktorin tuotannon verran (10 TWh) uutta tuulisähköntuotantoa. Samassa ajassa Suomi on saanut aikaiseksi noin 1 TWh tuulivoimaa, eivätkä Olkiluoto 3:een 10 vuoden aikana sijoitetut miljardit ole tuottaneet ainuttakaan kilowattituntia.
 
Ruotsi oli ylijäämäinen sähköstä jo ennestään, joten uusi sähköntuotanto valuu naapurimaihin, etenkin Suomeen, johon Ruotsista on vahvat siirtoyhteydet. Ruotsin ylijäämäsähkö on käytännössä poikkeuksetta joko vesi- tai tuulivoimaa, joten sen marginaalituotantokustannukset ovat alhaiset, ja se myös myydään sähkömarkkinoilla tarvittaessa hyvinkin edullisesti.

Tämä ylijäämäsähkön tuotanto on nyt jo niin jatkuvaa, että se täyttää nykyään Suomen ja Ruotsin väliset sähkönsiirtoyhteydet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruotsalaisten kuluttajien maksama tuulivoiman tuki valuu suomalaisten sähkön kuluttajien eduksi, mikä on tietenkin meidän etumme.

Ylijäämä on kuitenkin jo niin suuri, että johtojen täyttyminen on alkanut erottaa Suomen ja Ruotsin sähkön hintoja toisistaan kuvan 4 mukaisesti. Epäyhtenäisten hintatuntien joukossa on muutamia sellaisia tunteja, joissa Suomen hinta on halvempi kuin joillakin Ruotsin pohjoisilla hinta-alueilla, mutta niiden osuus kaikista tunneista on mitätön.

Kuva 4. Suomen ja Pohjois-Ruotsin (SE1, SE2 ja SE3) spot-hinta-alueiden yhtenäisyys vuosina 2008-14.

Jos Suomi leikkaisi nyt tuulivoiman tuet pois, tuulivoiman rakentaminen pysähtyisi meillä lähes täysin. Ruotsi ei kuitenkaan ole leikkaamassa tuulivoiman tukia mihinkään, vaan siellä Norjan kanssa yhteinen vihreiden sertifikaattien järjestelmä edellyttää vielä noin 10 TWh:n vesi- ja tuulivoiman lisärakentamista ennen vuotta 2020.

Jo parissa vuodessa tästä seuraisi, että Suomen ja Ruotsin sähkön hintojen erot kasvaisivat entisestään sekä eroavien tuntien määränä että hintaeroina mitattuna. Tämä on ymmärrettävää, sillä tällöinhän sähköntuotanto Ruotsissa jatkaisi kasvuaan, mikä laskee hintoja. Suomessa oma tuotanto puolestaan kääntyisi laskuun, kun uusiin minkään tyyppisiin voimaloihin ei kannata alhaisten hintojen vuoksi investoida ja vanhoja ollaan joka tapauksessa sulkemassa. Suomen sähkön hinnat lähtisivät siis nousuun. Toisin sanottuna ruotsalaisen teollisuuden kilpailuetu suomalaiseen nähden kasvaisi.

Olkiluoto 3 tulee toki apuun valmistuessaan, mutta sen valmistumista on meillä odotettu jo vuosikausia, ja nykyisellään sen odotetaan käynnistyvän vuoden 2018 lopulla. Ainakaan itse en hämmästyisi lainkaan lisämyöhästymisistä laitosta rakentavan Arevan katastrofaalisen taloustilanteen vuoksi.

Jo tällä hetkellä esimerkiksi Suomen suurten teollisten sähkön käyttäjien etuja ajava Suomen Elfi näyttää olevan sitä mieltä, että sähkön hintaero Suomen ja Ruotsin välillä on liian suuri. Jos se on jo nyt liian suuri, olisin erittäin varovainen ryhtymään ratkaisuihin, jotka kasvattavat entisestään tuota hintaeroa. Tuulivoiman tukien poistaminen olisi juuri tuollainen sähkön hintaeroja kasvattava ratkaisu.

Tavallaan voidaankin siis sanoa, että Ruotsin tuulivoimatuet tavallaan pakottavat myös Suomen tukemaan uutta sähköntuotantoa, koska toimimme samoilla sähkömarkkinoilla. Suomi voi tietysti myös valita oman linjansa, ja ryhtyä tukemaan tuulivoiman sijaan jotain muuta marginaalikustannuksiltaan edullista tuotantoa.

Viime aikojen kansainvälisten esimerkkien perusteella on kuitenkin todettava, että esimerkiksi tuulivoiman tukeminen tuottaa uutta sähköntuotantoa huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi ydinvoiman tukeminen. Aurinkovoima ei puolestaan ole Suomen oloissa vielä riittävän halpaa eikä sitä riitä ympäri vuoden, ja vesivoimalle sopivia uusia paikkoja on enää vähän. Puupolttoainetta Suomessa riittäisi huomattavasti lisää, mutta metsäteollisuus haluaa pitää puun hinnat alhaalla rajoittamalla puun polton nykyisiä vähäisiäkin tukia, joten tämä ei ole realistista.

Tuulivoiman tukemiselle ei siis ainakaan lyhyellä aikavälillä ole kovin hyviä vaihtoehtoja, jos emme ole valmiita kestämään selvästi Ruotsia korkeampia sähkön hintoja useiden vuosien ajan. Minulle muukin toimintatapa kyllä kävisi, mutta en ole varma, jaksaako Suomen teollisuus odottaa.

Lopuksi

Kirjoituksen alku lienee riittävä vakuuttamaan kenet tahansa siitä, että tuulivoima ei ole enää pikkunäpertelyä, vaan se on isoa bisnestä. Se tuottaa varsin paljon sähköä, ja on huomattavasti halvempaa kuin monet tuulivoiman vastustajat väittävät. Näillä perusteilla voidaan kuitenkin todeta, että tuulivoiman syöttötariffi Suomessa on nykyisellään kustannuksiin nähden korkeahko.

Tärkeimmän sähkökauppakumppanimme Ruotsin tuotantotukien vuoksi meillä ei kuitenkaan ehkä ole varaa lopettaa tuulivoiman tukia kokonaan, tai Ruotsin teollisuus voi saada halvemmasta sähköstä liian suuren kilpailuedun. Kustannusarvioiden valossa uusien tuulivoimaloiden syöttötariffia voi olla kuitenkin varaa leikata hieman ilman että investoinnit pysähtyisivät kokonaan. Esimerkiksi 70 €/MWh tason luulisi riittävän.

Tämä säästäisi valtiolta rahaa, mutta uudet tuulivoimalat rakentuisivat siitä huolimatta ainakin lähes yhtä nopeasti. Suomessahan tuulivoimahankkeita on nimittäin jopa 10 000 MW:n edestä, joten alhaisempikin tukitaso todennäköisesti riittäisi todennäköisesti täyttämään syöttötariffijärjestelmän edellyttämän 2 500 MW.

Toinen, tosin hieman epäortodoksinen, tapa lisätä tuulivoiman ja yleisesti uusiutuvan sähkön käyttöä Suomessa olisi uuden sähkönsiirtoyhteyden rakentaminen Ruotsiin. Tämä on ollut pitkään kantaverkkoyhtiön suunnitelmissa, ja sekä sähköntuottajia edustava Fortum (s. 26) että suurten sähkön kuluttajien Suomen Elfi ovat ilmoittaneet kannattavansa sitä. Itse en oikein ymmärrä, miksi vaikkapa tuulivoima Ruotsin puolella Pajalassa olisi jotenkin huonompaa kuin Tornionjoen toisella puolella Muoniossa. Ruotsalaista tuulivoimaa meidän ei sitä paitsi tarvitse itse tukea. Tämä myös tasoittaisi maiden välisiä sähkön hinnan eroja.

Ainakin itse toivon, että nykyisen syöttötariffin ylärajan täytyttyä tuulivoimalle ei enää myönnettäisi uusia tuotantotukia, vaan tuulivoima päästetään kilpailemaan muiden sähköntuotantomuotojen kanssa vapaasti. Edellä esitetyn norjalaisen raportin perusteella se on nimittäin paljon kilpailukykyisempää fossiilista sähköntuotantoa vastaan kuin monet nykyisellään luulevat. Jos kokonaan uusia sähköntuotantotapoja kuitenkin kehitetään, niitä voi olla järkevää tukea alkuun määräaikaisilla tuotantotuilla. Oikeastaan kaikki sähköntuotantotavat ovat nimittäin saaneet tällaisia tukia alkutaipaleellaan, minkä Ecofysin raporttikin hyvin tuo esille.