Aika uskomatonta tavaraa tarjoili Ylen tiistain teemailta, jossa keskusteltiin homoavioliittojen ja homoparien adoption sallimisesta. Minusta on varsin surullista, että tässä yhteiskunnassa yhä tuntuu olevan kovin paljon ihmisiä, joiden mielestä ihmisten syrjiminen seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ihan asiallista, ja sitä pitäisi jatkaa tulevaisuudessakin.
Osa argumenteista tämän kannan takana oli mielestäni aika erikoisia, kuten esimerkiksi kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen ja ennen kaikkea perussuomalaisten Pentti Oinosen harjoittama jatkuva Raamatulla lyöminen. Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, millaisia vaatteita he ohjelmassa käyttivät. Raamattua heiluttaessa on niin kovin helppo unohtaa, että se kieltää ehdottomasti muun muassa sekakuitujen käytön (3. Moos. 19:19), mitä on nykypäivänä melko haastavaa noudattaa. Vai onko heillä kenties hallussaan jotain salaista tietoa oikeasta tavasta lukea Raamattua siten, että vain "tärkeitä" määräyksiä noudatetaan?
Kokoomuksen Toivakka kertoi ohjelmassa, että Kokoomus on puolue, joka pyrkii edistämään yksilönvapautta ja -vastuuta. Mielestäni aika epäloogisena seurauksena tästä peräti kolme neljäsosaa puolueen kansanedustajista on sitä mieltä, että samaa sukupuolta oleville pareille ei saa antaa samoja oikeuksia kuin eri sukupuolta oleville pareille. Ainakin minun mielestäni todellinen vapaamielisyys tarkoittaa sitä, että ei rajoiteta niidenkään ihmisten elämää, jotka haluavat elää jollakin toisella tavalla. Kokoomuslaisen näkemyksen mukaan vapaamielisyys ilmeisesti koskee vain niitä, jotka elävät heidän itse määrittelemiensä kriteerien sisällä.
Minusta ei ole yhtään pätevää syytä, miksi avioliittolakia ei voitaisi säätää sukupuolineutraaliksi mahdollisimman pian. Tämä ei estä yhtä ainutta heteroavioliittoa, eikä vähennä avioliiton merkitystä lakiterminä yhtään. Kannatan kuitenkin kirkon todellista erottamista valtiosta, minkä vuoksi valtio ei minusta voi sanella kirkolle sitä, mitä sen pitäisi tehdä. Kirkolla pitäisi olla oikeus tehdä omat päätöksensä riippumatta valtiosta, ihan niin kuin muutkin uskonnolliset yhteiskunnat tekevät. Mielestäni kirkko voisi aivan hyvin siunata homopareja, mutta tämän ei pidä olla poliitikkojen ratkaisema kysymys.
Kuulun toistaiseksi kirkkoon, ja yhtenä syynä tähän on suuri Pirkkalan seurakunnan pitkäjänteistä ja laadukasta nuorisotyötä kohtaan tuntemani kunnioitus. Räsäsen, Oinosen ja muiden äärilinjan kristittyjen lausunnot niin tästä homoavioliittokysymyksestä kuin monesta muustakin asiasta kuitenkin kieltämättä työntävät minua koko ajan poispäin. On vähän vaikea toisinaan ymmärtää, puhutaanko edes samasta asiasta, kun ainakin siinä Raamatussa, jota minä olen lukenut, sanotaan näin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."(Mark. 12:31). Lause ei sitä paitsi todellakaan jatku tähän tapaan: "paitsi jos he ovat homoja".
Lopuksi totean, että keskustelu oli jälleen kerran hyvä muistutus itselleni siitä, miksi tein puoluevalintani. En voisi olla tukemassa puoluetta, jonka kansanedustajien enemmistön mielestä ihmisen makuuhuonepuuhia voidaan käyttää perusteena laillisten oikeuksien vähentämiselle.
