Suomen merkittävimmät tuulivoimayhtiöt, kuten EPV Tuulivoima, Tuuliwatti, Taaleritehdas ja Suomen Hyötytuuli ovat varmasti suomalaisempia kuin esimerkiksi Fennovoiman ydinvoimalaprojekti, joten on kummallista moittia juuri tuulivoimaa ”epäsuomalaisuudesta”. Kuten Moisio mainitsee, tuulivoimasta hyötyvät yritysten lisäksi myös maanomistajat, mutta ei se kai haitaksi ole, jos maanviljelijät ja metsänomistajat saavat tuulivoimasta uuden tulonlähteen.
On totta, että tuulivoima tarvitsee alkutaipaleellaan julkista tukea. Tämä ei kuitenkaan erityisesti poikkea muista energianlähteistä. Fossiilienergia ja ydinvoima ovat saaneet vuosikymmenten ajan valtavasti tutkimusrahaa uusiutuviin energianlähteisiin verrattuna, ja vasta tällä vuosisadalla tilanne on kääntynyt toisin päin joissakin länsimaissa. Sitä paitsi Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan fossiilisen energian käyttöä tuetaan yhä maailmalla sadoilla miljardeilla euroilla vuosittain. Tämä on moninkertaisesti enemmän kuin kaikki nykyiset uusiutuvan energian tuet.
Erikoinen on myös väite, ettei tuulivoima työllistä ketään voimalan valmistuttua, sillä tuulivoimalatkin tarvitsevat muiden voimaloiden tavoin toisinaan huoltoa. Saksa ja Tanska ovat esimerkkejä siitä, että tuulivoima voi työllistää Suomessakin paljon nykyistä enemmän ihmisiä. Meidän ei kuitenkaan kannata seurata näiden maiden esimerkkiä kaikessa, vaan jatkaa monipuolisen energiantuotannon tiellä. Se on ollut Suomen vahvuus jo vuosikymmeniä, ja tuulivoimakin mahtuu mukaan yhtenä tuotantomuotona muiden joukossa. Tärkeintä on kuitenkin vähentää hiilidioksidipäästöjä, ja lisäksi tuulivoima auttaa vähentämään ulkomaisen fossiilienergian tuontia.
Moision kirjoituksessa pitää paikkansa, ettei tuulivoima ole haitatonta. Ei tosin ole mikään muukaan energiamuoto. Tuulivoiman meluhaitat ovat todellisia, mutta liikennemelua vähäisempiä, ja molempia voidaan torjua rakentamisen oikealla sijoittamisella. Maisemahaittojakin on, mutta eivät hiili- tai uraanikaivoksetkaan maisemia kaunista, ja nekin olemme omalla toiminnallamme hyväksyneet.
Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 30.7.