Artikkelissanne vihreästä sähköstä (VL 20.9.)
kuvaillaan
vesivoimaa lähestulkoon energiantuotannon suureksi saatanaksi.
Näin varmaan
onkin, jos pidämme eräiden jokien lohikantojen heikkoa tilaa
aikamme
vakavimpana ympäristöongelmana. Minun on kuitenkin mahdoton yhtyä
tähän
käsitykseen.
Ainakin minulle ehkä tärkein syy olla mukana
Vihreissä on,
että se on puolue, joka ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan, ja
haluaa vähentää
hiilidioksidipäästöjä. Jos kiellämme tai rajoitamme vesivoiman
tuotantoa,
annamme samalla lisäaikaa Suomen hiilivoimaloille. Myös Jasper
Pääkkösen esittämän
VR:n boikotoinnin kokonaisvaikutukset ympäristölle olisivat
ikävät. En voi olla
kannattamassa tällaista kestämätöntä toimintaa. Hiilidioksidin
päästäminen
nykytahdilla ilmakehään happamoittaa meriä ja lämmittää ilmastoa,
ja nämä
ympäristön muutokset uhkaavat kalakantoja niissäkin joissa, joita
ei ole
vesivoimarakentamisella pilattu. Siksi kovin kritiikkimme tulee
kohdistaa
hiilivoimaan vesivoiman sijaan.
Pidän Suomen Luonnonsuojeluliiton Eskelisen
vesivoimakritiikkiä yksipuolisena, sillä ei luonnonsuojelijakaan
saa unohtaa
ilmastonmuutosta. Vihreä sähkö on nykyään lain mukaan määritelty
termi, ja sen
myyjät joutuvat sähkön alkuperätakuiden avulla takaamaan, että
vastaava sähkö
on tuotettu uusiutuvalla energialla. Mielestäni uusiutuva energia
ei ole
Eskelisen väitteiden mukaisesti ”harhaanjohtava ja ympäripyöreä”
käsite. On
totta, että vihreällä sähköllä ei ole eettisiä kriteereitä, mutta
tämä ei ole
ollut edes järjestelmän tavoite, vaan sillä erotellaan uusiutuva
sähkö muusta
sähköstä. Tämä parantaa päästöttömän, uusiutuvan sähkön
kilpailukykyä, ja se on
hyvä vihreä tavoite.
Vihreästä sähköstä maksettava lisäarvo on tällä
hetkellä
valitettavan matala, mutta se johtuu alhaisesta kysynnästä, eikä
itse
järjestelmästä. Tästä huolimatta erityisesti Norjassa investoidaan
parhaillaan
varsin paljon uuteen vesivoimaan erityisesti jo rakennetuissa
vesistöissä,
vaikka artikkelissanne tämä kiistetäänkin. Minusta tämä on hienoa,
sillä ilman
suoria valtion tukia rakentuva uusiutuva sähköntuotanto on tämän
päivän
Euroopassa vähissä.
En silti millään tavoin kiistä vesivoiman
huomattavia
haittoja kalakannoille. Kannatan vahvasti nykyisten vapaiden
jokien pitämistä
vapaina, ja toivon huomattavaa leikkausta lohikiintiöihin, jotta
olemassa
olevat kannat vahvistuvat. Tämä on myös valtiolle kaikista
halvinta ja
tehokkainta kalapolitiikkaa. Lisää kalateitä varmasti tarvitaan,
mutta ne ovat hyödyttömiä,
jos emme pysty estämään riistokalastusta merellä.
Suhtaudun myös epäilevästi siihen, että
voimakkaasti
säännöstelty Kemijoki useine suurine voimalaitoksineen on rahan
käytön kannalta
paras joki lohen palauttamiselle. Monella muulla joella vähemmällä
rahalla
saadaan aikaan enemmän. Esimerkiksi Kymijoella jo yhdellä uudella
kalatiellä
avataan huomattavia mahdollisuuksia lohen nousulle. Toivon
vahvasti, että
tällaisia hankkeita löydetään lisää eri puolilta Suomea. Kalateitä
ei silti
pidä nostaa ilmastonmuutoksen torjunnan edelle vihreän politiikan
tärkeysjärjestyksessä.
Riku Merikoski
Mielipide on vastaus tämän netistä löytyvän artikkelin huomattavasti laajempaan versioon Vihreässä Langassa 20.9.
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/jasper-pääkkönen-nyt-vrn-kimpussa
Riku Merikoski
Mielipide on vastaus tämän netistä löytyvän artikkelin huomattavasti laajempaan versioon Vihreässä Langassa 20.9.
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/jasper-pääkkönen-nyt-vrn-kimpussa