19.11.2013

Fennovoiman ydinvoimala on suuri julkisen sektorin riski-investointi

Talouselämä julkaisi viime viikolla varsin voimakkaasti otsikoidun artikkelin Fennovoimasta "Teollisuus jättää joukolla Fennovoiman - kuntasektori kantaa päävastuun ydinvoimalan rakentamisesta".

Kovia sanoja, mutta eivät katteettomia. Fennovoiman tänään julkaistu päivitetty osakasluettelo on karua luettavaa niille, jotka pitävät Fennovoimaa teollisuuden projektina. Uusimpien poisjääntien myötä julkisen sektorin toimijoiden suora osuus Fennovoima-projektista kasvoi jo 55 prosenttiin ja epäsuorasti vielä suuremmaksi. Alla oleva kuva kertoo selvästi myös siitä, että teollisten toimijoiden lista on huvennut paljon nopeammin kuin muiden. Pohjana toimiva kuva on otettu Fennovoiman kotisivulta elokuussa, ja nyt Fennovoima julkaisi siitä kotisivuillaan päivitetyn version.


Ei ole vaikeaa huomata, että teollisuuspuolen omistajien lista on huvennut paljon enemmän kuin muiden omistajien, ja hanke on yhä vahvemmin poliittisessa ohjauksessa olevien kuntayhtiöiden käsissä. Mielenkiintoista on myös, että mukana olevat teollisuusyritykset ovat Keskon tytäryhtiö Kestraa, Valiota, Myllyn Parasta ja Finnfoamia lukuun ottamatta kohtuullisen vahvasti valtio-omisteisia yhtiöitä. Näin ollen julkisen sektorin omistusosuus on epäsuorasti vieläkin suurempi kuin miltä se muutoin näyttää. Esitetään omistusosuudet vielä omistajatahon mukaan piirakkakaaviona, jotta asia näkyy selvemmin.


Onko todella niin, että pienissä kuntayhtiöissä ja valtion osaomistamissa yhtiöissä on niin paljon parempaa bisnesosaamista kuin esimerkiksi Bolidenillä, E.ONilla ja Ovakolla, jotka ovat hankkiutuneet eroon projektista? Historian huomioon ottaen tätä voi epäillä, mutta onhan se aina mahdollista.

Tutkitaanpa siksi vielä hieman, miltä uuden ydinvoiman kannattavuus näyttää sähkömarkkinoiden kehityksen valossa. Jokainen voi sen jälkeen itse harkita, missä uskoo vahvimman osaamisen olevan.

Fennovoima ja sähkömarkkinoiden tilanne


Esimerkiksi Fennovoiman periaatepäätöshakemuksessa periaatepäätöshakemuksessa vuodelta 2009 (sivu 37) esitetään Lappeenrannan teknillisen yliopiston selvityksen mukaisia lukuja, joissa ydinvoiman omakustannushinnaksi saadaan noin 35 €/MWh. Sivulla 85 puolestaan esitetään, kuinka sähkön markkinahinta oli vuoden 2008 lopulla kovassa nousussa, ja sillä hetkellä noin 6 c/kWWh eli 60 €/MWh tasolla. Sivulla 39 esitetäänkin hienosti, kuinka ydinvoimala tekee keskimääräisillä sähkön hinnoilla voittoa noin 15 €/MWh. Mutta mikä onkaan tilanne nyt?

Hiljattain Fennovoiman hallituksen puheenjohtaja Ottavainen kertoi julkisuudessa, että Fennovoiman omakustannushinnaksi tulisi noin 50 €/MWh. Nousua on siis muutamassa vuodessa noin 40 %. Luonnollisesti tämä hinta on laskettu sillä oletuksella, että voimalan kustannusarvio ja aikataulut pitävät. Alan näytöt eivät tältä osin ole viime ajoilta kovin vahvoja, minkä voi todeta esimerkiksi TVO:n tiedotteesta vuodelta 2006. Aikataulun ja kustannusarvion osalta voitaneen siis todeta, että ne tuovat hankkeeseen riskin, joka voi nostaa omakustannushintaa selvästikin arvioidusta. Minusta tätä riskiä ei voi sivuuttaa kovinkaan kevyesti.

Miltä näyttävät sitten tämän päivän sähkömarkkinat? Sen voinee parhaiten selittää forward-käyrän avulla. Alla olevassa kuvassa nähdään, mihin hintaan Skandinaviassa ja Suomessa voi suojata sähkön hankintansa finanssimarkkinoilla seuraavan 10 vuoden ajalle. Käyrä on alussa laskussa, eli sähkön hinta putoaa lähivuosina, mutta kääntyy sitten loivaan nousuun. Suomen käyrä on lyhyempi kuin pohjoismainen, mutta sen pitäisi muutenkin Olkiluoto 3:n valmistuessa laskea hyvin lähelle pohjoismaista tasoa. Markkina ei tosin näytä oikein uskovan tuohon laskuun syystä tai toisesta, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.


Forward-käyrä päättyy siis 10 vuoden päähän 42 €/MWh tasolle. Muistutukseksi kuvaan on merkitty Fennovoiman lupaama omakustannustaso, joka pitää siis paikkansa, jos kustannusarvio ja aikataulu pitävät. Aika paljon jyrkempään nousuun forward-käyrän pitäisi siis lähteä 2020-luvulla voimalan valmistuessa, että Fennovoiman omistajat pääsisivät edes nollatulokseen sijoituksensa kanssa laitoksen alkutaipaleella. On tietysti mahdollista, että markkinat ovat täysin väärässä tulevaisuuden hintojen suhteen, ja hinnat ovatkin jossain aivan muualla Se tosin tarkoittaa, että myös Ruotsin ja Norjan suuret energiantuottajat, kuten Statkraft ja Vattenfall monikymmenpäisine analyysitiimeineen tuntevat pohjoismaiset sähkömarkkinat huonommin kuin suomalaiset kuntayhtiöt.

Olen nyt edellä esittänyt perusteluni sille, miksi Fennovoiman ydinvoimaprojektin tulevaisuus ei näytä hyvältä taloudellisista syistä. Ainakin itse uskoisin, että nämä syyt ovat juuri niitä, joiden vuoksi niin monet teollisuusyritykset ovat jättäytyneet pois koko hankkeesta. Niillä ei yksinkertaisesti ole varaa jatkaa hankkeessa poliittisista syistä, jotka taas poliittisesti ohjatuille kuntayhtiöille voivat hyvinkin olla riittäviä.

Kehotan kuitenkin jokaista lukijaa tekemään johtopäätöksensä itse. Onko Boliden oikeassa todetessaan
"Fennovoima ei täyttänyt investointikriteerejämme"
vai asuuko viisaus sittenkin Valkeakoskella
"Koski aikoo vuolla kultaa ydinvoimalassa"?

Liitän mukaan vielä omistajatietojen lähteenä käyttämäni Excel-taulukon. Tiedot siihen on haettu lehtiartikkeleista sekä Fennovoiman että sen omistajayhtiöiden sivuilta. Mahdollisista virheistä saa huomauttaa esimerkiksi kommentoimalla tähän kirjoitukseen.

Fennovoiman omistajat 14.11.

Todettakoon lopuksi, että en vastusta ydinvoimaa energiantuotantomuotona. Olemassa olevat ydinvoimalamme ovat erittäin todennäköisesti vähentäneet hiilidioksidipäästöjämme merkittävästi ja auttaneet teollisuutemme menestystä. Vastustan kuitenkin erittäin riskipitoisten investointien tekemistä julkisen sektorin rahoilla, varsinkin kun Suomen kunnilla menee taloudellisesti huonosti. Uskon myös markkinoiden toimivan paremmin, kun julkinen sektori osallistuu kilpailluille markkinoille mahdollisimman vähän.

Jos Fennovoima todella halutaan saada kannattavaksi, Suomen ja projektissa mukana olevien yritysten kannattaisi ajaa erittäin tiukkaa päästökauppajärjestelmää, jolla sähkön hinnat voitaisiin saada nousuun. Fennovoiman omistajista ainakin Outokumpu on tosin tähän mennessä tavoitellut enimmäkseen koko päästökaupan kaatamista.


5.11.2013

Kaupunkiseutu voisi tehdä kuntahistoriaa

Tampereen vihreät kuntapoliitikot, Jaakot Stenhäll ja Mustakallio kirjoittivat toissa lauantain Aamulehdessä otsikolla ”Kaksitasoinen hallintomalli toimisi parhaiten”. Keskeisenä ajatuksena heillä oli, että esimerkiksi niin sanottu metropolimalli voisi toimia Tampereen ja kehyskuntien asioiden hoidossa parhaiten.

Kannatamme ajatusta. Se voisi olla kompromissi, jonka kunnat voisivat yhdessä esittää valtakunnan hallitukselle. Toki nykyisenkaltaisen yhteistyön kehittäminen ja syventäminen sopii meille, mutta epäilemme, että se ei kanna pitkälle tulevaisuuteen.

Suomen kuntien pitää huolehtia erityistä osaamista vaativista tehtävistä, kuten erikoissairaanhoito, julkinen liikenne, vesi- ja jätehuolto ja ympäristöterveydenhuolto. Nämä ovat isoja tehtäviä, joista huolehtiminen sopii mielestämme hyvin seudulliselle, vaaleilla valitulle luottamuselimelle. Tuon toimielimen, jota voitaisiin kutsua esimerkiksi seutuvaltuustoksi, valinta tulisi tehdä suorilla vaaleilla. Jotta alueen kaikki osat, nykyiset kunnat, saisivat suhteellisen osuutensa, tarvittaisiin vaalipiirijako. Se tarkoittaa, että jokaisesta kunnasta valittaisiin asukaslukuun suhteutettu edustajamäärä.

Peruskunnille, kuten Pirkkalalle, jäisivät muun muassa tyypilliset lähipalvelut, asemakaavoitus ja paikallinen maapolitiikka. Peruskuntien valtuustot valittaisiin, kuten tähänkin asti, suorilla vaaleilla. Tällä mallilla kuntiin jäisi riittävä, itsenäinen päätöksenteko ja ennen kaikkea oma kehitystyö, jolla terve kilpailu esimerkiksi toimintojen järjestämistavoissa toimisi peruskuntien välillä.

Kannatamme mallia, jossa sekä peruskunnilla että seututasolla olisi verotusoikeus, siis kaksiportaista verotusmallia. Kuntalaisen kokonaisveron ei kuitenkaan pidä nousta nykyisestä tasosta.

Jaamme myös Stenhällin ja Mustakallion käsityksen, että suora kuntaliitos olisi brutaalein malli. Siksipä tarvitaan rohkeaa kokeilumieltä Tampereen seutukunnalla. Valtakunnan hallitukselta tarvitaan rohkeutta sallia tuon kokeilumielen toteutuminen.

Riku Merikoski
Pirkkalan valtuuston 1. vpj (vihr)
Kari Talasmäki
Pirkkalan ympäristölautakunnan pj (vihr)

Kirjoitus julkaistiin mielipidekirjoituksena Aamulehdessä lokakuussa 2013.