Suomessa ei ole pulaa sähköstä

Pekka Kymäläinen väittää Aamulehdessä 10.3., että Suomi tarvitsee lisää sähköntuotantoa, koska Suomeen tuodaan paljon sähköä. Tämä perustuu yleiseen harhakäsitykseen siitä, että Suomessa tuotettu sähkö olisi aina halvempaa kuin tuontisähkö.  Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa.

Ruotsissa on nimittäin paljon vesi- ja tuulivoimaa sekä edullista vanhaa ydinvoimaa, ja jo nämä riittävät kattamaan Ruotsin kulutuksen. Lisäksi Ruotsin metsäteollisuus tuottaa tehtaidensa yhteydessä paljon sähköä, joten Ruotsissa on suuri sähköylijäämä, jota on pakko purkaa Suomeen. Norjassa puolestaan on vesivoimaa yli oman tarpeen, eivätkä heikohkot johtoyhteydet Keski-Eurooppaan mahdollista maiden koko ylijäämän vientiä etelään nyt tai ensi vuosikymmenellä.

Halpa tuontisähkö siis syrjäyttää kalliimpaa kotimaista sähköä, mikä on suomalaisen sähkönkuluttajan etu. Jos hinnalla ei olisi väliä, Suomen omat voimalaitokset kyllä riittäisivät tuottamaan Suomen kuluttaman sähkön lyhyitä huippukulutushetkiä lukuun ottamatta.

Tilanne ei ole muuttumassa, vaan Ruotsin ja Norjan yhteinen sähköylijäämä kasvaa entisestään lähivuosina, kun ne tukevat vesi- ja tuulivoiman lisäämistä. Tämä pitää sähkön tuonnin Suomeen vahvana ja painaa pohjoismaisia sähkön markkinahintoja. Vaikutus näkyy jo selvästi, ja sähkön johdannaismarkkinoilla 10 seuraavan vuoden keskihinta on hieman yli 30 €/MWh eli 3 c/kWh. Tämä on paljon alhaisempi kuin viimeisen 10 vuoden toteutunut hintakeskiarvo, joten sähköpulaa meillä ei ole. Suomalaiset joutuvat tosin vielä muutaman vuoden maksamaan ruotsalaisia korkeampaa markkinahintaa Olkiluoto 3:n rakentamisongelmien vuoksi.

Fennovoiman ydinvoimalan julkisuudessa ollut 50 €/MWh omakustannushinta on siis hyvin kallis markkinahintoihin nähden. Onkin erittäin huolestuttavaa, että suomalaisilla kunnallisilla sähköyhtiöillä ja valtionyhtiöillä on miljardeja kiinni Fennovoiman projektissa, jonka kannattavuus edellyttää sähkön hinnan huimaa nousua.

Fennovoiman hankkeessa on toinenkin suuri ongelma. Olkiluoto 3 on nimittäin yksinään riittävän suuri syrjäyttämään Suomen markkinoilta lähes kaiken hiililauhdesähkön sekä myös merkittävän osan maakaasulla tehdystä sähkön yhteistuotannosta ja Venäjän sähköntuonnista. Kuten edellä osoitin, tuonti Ruotsista ei silti tyrehdy. Siksi Fennovoima iskeekin kovalla kädellä suomalaisten polttoaineiden käyttöön sähköntuotannossa, sillä hiililauhdesähkön ja maakaasun syrjäydyttyä markkinoilta suomalainen puu ja turve ovat kalleimpia sähköntuotannon polttoaineita. Toisin sanottuna suomalaiset metsänomistajat ovat voimalan suuria häviäjiä. Samalla Suomen energia-alalta häviää satoja työpaikkoja, joita Pyhäjoen lisätyöpaikat eivät korvaa.

Suomi voi vielä joskus tarvita uutta ydinvoimaa OL3:n lisäksi, jos CO2-päästöjen vähentäminen otetaan Euroopassa tosissaan tai vanhojen ydinvoimaloiden korvaaminen 2030-luvulla on kannattavaa. Päästöoikeuksien hinnat ovat kuitenkin edelleen alhaisia, ja ydinvoimaloiden rakentamiskustannukset ovat kohonneet nopeasti, joten tällä hetkellä uusi ydinvoima ei ole kilpailukykyistä edes nykyisiin hiilivoimaloihin verrattuna.

Riku Merikoski
sähkömarkkina-analyytikko

Tämä kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä mielipideosastolla 21.3.