Ruotsissa
on
nimittäin paljon vesi- ja tuulivoimaa sekä edullista vanhaa
ydinvoimaa, ja
jo nämä riittävät kattamaan Ruotsin kulutuksen. Lisäksi Ruotsin
metsäteollisuus
tuottaa tehtaidensa yhteydessä paljon sähköä, joten Ruotsissa on
suuri sähköylijäämä,
jota on pakko purkaa Suomeen. Norjassa puolestaan on vesivoimaa
yli oman
tarpeen, eivätkä heikohkot johtoyhteydet Keski-Eurooppaan
mahdollista maiden
koko ylijäämän vientiä etelään nyt tai ensi vuosikymmenellä.
Halpa
tuontisähkö siis syrjäyttää kalliimpaa kotimaista sähköä, mikä on
suomalaisen
sähkönkuluttajan etu. Jos hinnalla ei olisi väliä, Suomen omat
voimalaitokset
kyllä riittäisivät tuottamaan Suomen kuluttaman sähkön lyhyitä
huippukulutushetkiä lukuun ottamatta.
Tilanne
ei ole muuttumassa, vaan Ruotsin ja Norjan yhteinen sähköylijäämä
kasvaa
entisestään lähivuosina, kun ne tukevat vesi- ja tuulivoiman
lisäämistä. Tämä
pitää sähkön tuonnin Suomeen vahvana ja painaa pohjoismaisia
sähkön
markkinahintoja. Vaikutus näkyy jo selvästi, ja sähkön
johdannaismarkkinoilla
10 seuraavan vuoden keskihinta on hieman yli 30 €/MWh eli 3 c/kWh.
Tämä on
paljon alhaisempi kuin viimeisen 10 vuoden toteutunut
hintakeskiarvo, joten sähköpulaa
meillä ei ole. Suomalaiset joutuvat tosin vielä muutaman vuoden
maksamaan ruotsalaisia korkeampaa markkinahintaa Olkiluoto 3:n
rakentamisongelmien vuoksi.
Fennovoiman
ydinvoimalan
julkisuudessa ollut 50 €/MWh omakustannushinta on siis hyvin
kallis
markkinahintoihin nähden. Onkin erittäin huolestuttavaa, että
suomalaisilla
kunnallisilla sähköyhtiöillä ja valtionyhtiöillä on miljardeja
kiinni
Fennovoiman projektissa, jonka kannattavuus edellyttää sähkön
hinnan huimaa
nousua.
Fennovoiman
hankkeessa
on toinenkin suuri ongelma. Olkiluoto 3 on nimittäin yksinään
riittävän suuri syrjäyttämään Suomen markkinoilta lähes kaiken
hiililauhdesähkön sekä myös merkittävän osan maakaasulla tehdystä
sähkön
yhteistuotannosta ja Venäjän sähköntuonnista. Kuten edellä
osoitin, tuonti
Ruotsista ei silti tyrehdy. Siksi Fennovoima iskeekin kovalla
kädellä
suomalaisten polttoaineiden käyttöön sähköntuotannossa, sillä
hiililauhdesähkön
ja maakaasun syrjäydyttyä markkinoilta suomalainen puu ja turve
ovat kalleimpia
sähköntuotannon polttoaineita. Toisin sanottuna suomalaiset
metsänomistajat
ovat voimalan suuria häviäjiä. Samalla Suomen energia-alalta
häviää satoja
työpaikkoja, joita Pyhäjoen lisätyöpaikat eivät korvaa.
Suomi
voi vielä joskus tarvita uutta ydinvoimaa OL3:n lisäksi, jos
CO2-päästöjen
vähentäminen otetaan Euroopassa tosissaan tai vanhojen
ydinvoimaloiden
korvaaminen 2030-luvulla on kannattavaa. Päästöoikeuksien hinnat
ovat kuitenkin
edelleen alhaisia, ja ydinvoimaloiden rakentamiskustannukset ovat
kohonneet
nopeasti, joten tällä hetkellä uusi ydinvoima ei ole
kilpailukykyistä edes nykyisiin
hiilivoimaloihin verrattuna.
Riku
Merikoski
sähkömarkkina-analyytikko
sähkömarkkina-analyytikko
Tämä kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä mielipideosastolla 21.3.
3 kommenttia:
”Suomessa ei ole pulaa sähköstä
Pekka Kymäläinen väittää Aamulehdessä 10.3., että Suomi tarvitsee lisää sähköntuotantoa, koska Suomeen tuodaan paljon sähköä. Tämä perustuu yleiseen harhakäsitykseen siitä, että Suomessa tuotettu sähkö olisi aina halvempaa kuin tuontisähkö. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa.”
”Suomeen tuodaan paljon sähköä” Niin kannattako Suomessa tuottaa mitään , kun ulkomailta saa halvemmalla. Millä ”halpa” maksetaan? Näinkö hoidetaan työllisyys Suomessa?
*
Suomessa ei ole pulaa sähköstä, niin miksi vihreät ajavat tuulivoimaa. Sehän on kallain tapa tuottaa sähköä. Ilman veronmaksajien tukia myllyt eivät toimi. Tuulivoiman hinta korostuu vielä, kun otetaan huomioon tuulivoiman vaatiman rinnakkaisen kapasiteetin kustannukset – aina ei tuule, mutta sähköä tarvitaan aina.
Jos naapurista saa sähköä halvemmalla, niin keskitytään me sitten Suomessa johonkin muuhun tuotteeseen, josta saa paremman hinnan. Ei Suomessa tuoteta banaanejakaan, koska niitä on halvempaa tuottaa muualla. Sinänsä tässä keskustelussa työllisyys on epäolennainen kysymys, koska ydinvoima vähentää nettona energia-alan työpaikkoja Suomesta, sillä ydinvoima tuottaa paljon sähköä voimalan maksamiin palkkoihin nähden.
Ei tuulivoima nyt sentään kallein tapa tuottaa sähköä ole, esimerkiksi öljylauhde on paljon kalliimpaa. Myös maakaasulauhteen osalta tekee jo tiukkaa, jos pääomakustannukset lasketaan mukaan. Myönnettäköön, että kumpikaan ei ole Suomessa merkittävä tapa tuottaa sähköä, joten se siitä.
Myllyt toimivat ihan hyvin ilman tukia, mutta eivät kyllä kannattavasti. Minä en itse ole kovinkaan innoissani tuulivoiman tukemisesta syöttötariffilla, vaan käyttäisin mieluummin jotain teknologianeutraalia tukimallia uusiutuvalle energialle, kuten Ruotsissa tehdään.
Sinänsä uusiutuvan energian jonkinasteita tukemista alkuvaiheessa voidaan perustella sillä, että myös fossiiliset energiamuodot ja ydinvoima ovat alkutaipaleellaan saaneet mittavia julkisesti rahoitettuja kehitystukia ympäri maailmaa. En ole enää ihan vakuuttunut siitä, että tuulivoiman kaltaiselle jo hyvin kehittyneelle sähköntuotantomuodolle voidaan käyttää tätä perustetta.
Pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä, jossa on paljon säätävää vesivoimaa, tuulivoima ei tarvitse varakapasiteettia ennen kuin sen osuus nousee suureksi, ainakin yli 10 %, ehkä jopa 20 % sähköntuotannosta. Näin ainakin VTT on tilannetta arvioinut. Sen sijaan ydinvoimalavikojen varalta Suomeen on jo rakennettu aikamoinen määrä nopeasti käynnistyvää varakapasiteettia, perustellusti kylläkin.
Suomessa ei ole näin suureen tuulivoimaosuuteen johtavia tukisuunnitelmia, joten en ole toistaiseksi huolissani. Tanskan politiikkaa ihmettelen jo nyt, mutta toisaalta Tanskassa sekä sähkön viennin että tuonnin potentiaali on erittäin suuri, mikä sallii suuretkin tuotannon vaihtelut.
Fennovoiman kansainvälisen YVA:n lausunnoista löytyy Ruotsin Norrbottenin energiakonttorin huomautus, joka kertoo sikäläisen uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin kasvusta. Yksistään Norrbottenin 21 kunnan aluella on vireillä hankkeita, jotka tuottavat valmistuttuaan vuosittain 50-70 TWh, 10-kertaisesti Fennovoiman suomalaisosakkaiden varaaman kapasiteetin verran.
Ruotsissa satsataan tuulivoimaan, se on siellä havaittu taloudellisesti järkeväksi tuotantotavaksi. Tuulivoiman lisäksi Norrbottenissa vesivoiman käytön tehostaminen nostaa tuotantolukuja.
Pörssisähkön hinta perustuu kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen. Nykysin hintataso on pudonnut vuosikeskiarvoltaan 35 euron paikkeille, ja kaikki viitta siihen, että 40% nousu tuosta hintatasosta 10 vuoden sisällä ei tunnu mahdolliselta. Fennovoima tulee tuottamaan raskaasti tappiota osakkailleen.
Lähetä kommentti