Veikko Vuorikoski syyttää Ylänurkassa (AL 27.10.) Timo Aron tutkimuksen pohjalta Pirkkalaa ja muita ympäristökuntia kerman kuorinnasta Tampereen seudun taloudessa. Syytökset pohjautuvat muuttolukuihin, mikä on todella kapea näkökulma, sillä kuntien todellinen taloudellinen tilanne unohdetaan samalla kokonaan. Suuri, välillä jopa hallitsematon, muuttovoitto ei todellakaan ole parantanut Pirkkalan taloutta, vaan itse asiassa kunnalla on velkaa asukasta kohden kuusi kertaa enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten. Nykyinen summa, noin 1500 euroa per asukas on puolitoista kertaa enemmän kuin Tampereella ja kaksi kertaa enemmän kuin Pirkanmaan kunnilla keskimäärin.
Vaatii melkoista silmänkääntäjää, että nuo luvut saadaan näyttämään lupaavilta. Lisäksi toisin kuin Vuorikoski antaa ymmärtää, käännettä parempaan ei hyvätuloisista muuttajista huolimatta ole näkyvissä, vaan Pirkkalan velkaantuminen jatkuu huolestuttavan nopeasti muun muassa lukuisien koulu- ja päiväkoti-investointien vuoksi. Tämä ilmiö on tuttu muissakin Tampereen seudun kunnissa. Korkojen nousu ei ainakaan helpota ongelmaa, eikä Pirkkalassa ole enää kaukana se päivä, jolloin vanhojen lainojen hoitoon joudutaan ottamaan lisälainaa.
On myös vaikea ymmärtää, miksi olisi väärin, että Tampereen ympäryskunnat tarjoavat uusille asukkaille väljempää asumista. Mitä Vuorikoski sanoisi omakotitaloa haluaville, pitäisikö heidät kenties mieluummin lähettää Turkuun kyselemään asuntoja? Tuskin sekään olisi Tampereen seudun kehityksen kannalta edullista. Pirkanmaallahan on sitä paitsi viime aikoina esitetty useita mittavia projekteja, jotka vapauttaisivat Tampereella runsaasti tilaa. Jätevedenpuhdistamo pitäisi saada Nokialle tai Pirkkalaan jotain ihan muuta kuin kermaa keräämään, ja Viinikan ratapiha pirkkalalaisten retkeilyalueelle pois tamperelaisten silmistä. Vaikka nämä ovatkin vasta suunnitelmia, ei niiden avulla mitään ”idyllimäisiä puutarhakaupunkeja” luoda.
Ymmärrän, että mainitsemani hankkeet eivät auta ongelmiin nopeasti, mutta juuri siksi olisikin parempi keskittyä yhteistyöhön, eikä pohtia, mikä kunta saa rikkaimmat muuttajat. Varsinkin kaavoituksessa kuntien yhteistyötä pitäisi lisätä liikenneongelmien vähentämiseksi ja kuntakeskusten elinvoimaa vaarantavien lukuisten suurten kauppakeskushankkeiden hillitsemiseksi. Yhteistyön tulee kuitenkin olla kaksisuuntaista, eikä vain yksipuolista sanelua.
Riku Merikoski, Vihreä kunnanvaltuutettu, Pirkkala
Tämä mielipidekirjoitus julkaistiin Aamulehdessä jo 3.11.2006. Sen sisältö ei kuitenkaan ole vanhentunut, vaikka Pirkkalan velkamäärä onkin entisestään kasvanut, joten julkaisen sen tässä.
16.2.2011
Kunnanvaltuusto 14.2.
Valtuuston kokous oli tällä kertaa listaltaan varsin kevyt, sillä suuri osa asioista oli valtuustoaloitteiden ja tehtävistään syystä tai toisesta poistuvien luottamusmiesten korvaamista uusilla. Kokouksen aluksi vs. perusturvajohtaja Paula Paavilainen piti pitkähkön ja varsin vauhdikkaan esitelmän kunnan perusturva-asioista. Lyhyesti todettakoon, että hoitotakuu toteutuu kunnassa hyvin ja sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon kustannukset henkeä kohti ovat alhaisella tasolla. Tätä ei uhkaa myöskään terveydenhuoltoyhteistyö Vesilahden kanssa, sillä sekin pärjää näissä tilastoissa varsin hyvin.
Maa-ainesyksikön taksaa ja käyttösuunnitelmaa vuodelle 2010 (!) kävi esittelemässä maanrakennusmestari Sami Mäkinen. Kunnan maa-aineksen myynti- ja vastaanottotoiminta Linnakorvessa on ollut viime vuosien aikana hyödyllistä ja jopa tuottoisaa toimintaa, ja esittelyn mukaan kirjanpitoasiatkin ovat nyt asianmukaisesti järjestetyt. Hienoa, että kunta on tässä onnistunut.
Valtuutetuista ovat tehtävistään luopuneet viime aikoina Tuomas Taipale (kesk) ja Laura Ahva (sd), ja tästä aiheutuvat muutokset valtuutettuihin ja varavaltuutettuihin todettiin kokouksessa. Myös Kristillisdemokraattien ensimmäinen varavaltuutettu luopui tehtävistään muuttaessaan pois. Myös joihinkin lautakuntiin tuli vähäisiä muutoksia.
Aloitteita on käsittelemättä aika kasa, mutta niiden keski-ikä on kuitenkin lyhentynyt huomattavasti niistä ajoista, kun aloitin itse valtuutettuna. Pari uutta tehtiin tässäkin kokouksessa. Vihreistä aloitteista kokouksessa käsiteltiin loppuun Kari Talasmäen aloite energiansäästöloisteputkien ja -lamppujen käytöstä kunnassa, ja tulosta on tullutkin, sillä kunta on ottanut tehokkaasti käyttöön energiansäästölamppuja, ja myös LED-lamppukokeiluja on menossa monin paikoin. Yksityistieasioiden saattaminen valtuuston päätäntävaltaan ei edennyt, mutta toisaalta yksityistieasioiden hoitoa selvitetään vielä toisen vanhan aloitteen voimalla.
Yksi äänestyskin kokouksessa käytiin kunnanviraston ja vanhan pääkirjaston rakennuksen kalustuksen määrärahoista. Lisämäärärahaesityksestä kuitenkin puuttui talousjohtaja Kosken virallinen puolto, joten Kokoomus ja pienryhmät Vasemmistoliittoa lukuunottamatta äänestivät esityksen nurin. Omasta mielestäni määrärahat olisi voitu myöntää, sillä nyt on mahdollista, että kunnanvirasto joudutaan remontin jälkeen avaamaan puutteellisin kalustein, koska kalusteiden toimitusaika on pitkähkö. Valtuustolle annettu esitys asiasta ei toki ollut täydellinen, mutta minulle sanallinen puolto ja järkiperustelut ovat tärkeämpiä kuin byrokratian tarkka seuraaminen. Kiireisin rahan tarve, eli kunnan arkistomateriaalin siirto-, puhdistus- ja säilytystoimet, saadaan kuitenkin hoidettua jo olemassa olevilla rahoilla. Asia ei välttämättä kuulosta tärkeältä, mutta on pidettävä kunnossa jo lain nojalla.
Maa-ainesyksikön taksaa ja käyttösuunnitelmaa vuodelle 2010 (!) kävi esittelemässä maanrakennusmestari Sami Mäkinen. Kunnan maa-aineksen myynti- ja vastaanottotoiminta Linnakorvessa on ollut viime vuosien aikana hyödyllistä ja jopa tuottoisaa toimintaa, ja esittelyn mukaan kirjanpitoasiatkin ovat nyt asianmukaisesti järjestetyt. Hienoa, että kunta on tässä onnistunut.
Valtuutetuista ovat tehtävistään luopuneet viime aikoina Tuomas Taipale (kesk) ja Laura Ahva (sd), ja tästä aiheutuvat muutokset valtuutettuihin ja varavaltuutettuihin todettiin kokouksessa. Myös Kristillisdemokraattien ensimmäinen varavaltuutettu luopui tehtävistään muuttaessaan pois. Myös joihinkin lautakuntiin tuli vähäisiä muutoksia.
Aloitteita on käsittelemättä aika kasa, mutta niiden keski-ikä on kuitenkin lyhentynyt huomattavasti niistä ajoista, kun aloitin itse valtuutettuna. Pari uutta tehtiin tässäkin kokouksessa. Vihreistä aloitteista kokouksessa käsiteltiin loppuun Kari Talasmäen aloite energiansäästöloisteputkien ja -lamppujen käytöstä kunnassa, ja tulosta on tullutkin, sillä kunta on ottanut tehokkaasti käyttöön energiansäästölamppuja, ja myös LED-lamppukokeiluja on menossa monin paikoin. Yksityistieasioiden saattaminen valtuuston päätäntävaltaan ei edennyt, mutta toisaalta yksityistieasioiden hoitoa selvitetään vielä toisen vanhan aloitteen voimalla.
Yksi äänestyskin kokouksessa käytiin kunnanviraston ja vanhan pääkirjaston rakennuksen kalustuksen määrärahoista. Lisämäärärahaesityksestä kuitenkin puuttui talousjohtaja Kosken virallinen puolto, joten Kokoomus ja pienryhmät Vasemmistoliittoa lukuunottamatta äänestivät esityksen nurin. Omasta mielestäni määrärahat olisi voitu myöntää, sillä nyt on mahdollista, että kunnanvirasto joudutaan remontin jälkeen avaamaan puutteellisin kalustein, koska kalusteiden toimitusaika on pitkähkö. Valtuustolle annettu esitys asiasta ei toki ollut täydellinen, mutta minulle sanallinen puolto ja järkiperustelut ovat tärkeämpiä kuin byrokratian tarkka seuraaminen. Kiireisin rahan tarve, eli kunnan arkistomateriaalin siirto-, puhdistus- ja säilytystoimet, saadaan kuitenkin hoidettua jo olemassa olevilla rahoilla. Asia ei välttämättä kuulosta tärkeältä, mutta on pidettävä kunnossa jo lain nojalla.
7.2.2011
Maksuton koulutus yhä uhattuna
Tampereen ammattikorkeakoulun vararehtori Mikko Naukkarinen hehkuttaa Aamulehden Alakerrassa (17.1.) korkeakoulutusviennin mahdollisuuksia Pirkanmaalla muun muassa vetoamalla suomalaisen koulutuksen tunnettuun laatuun. Esimerkkinä hän käyttää suomalaisten 15-vuotiaiden hyviä tuloksia Pisa-tutkimuksissa.
Perustelut ovat erikoiset, sillä Pisa-tutkimus mittaa suomalaisen peruskoulutuksen tuloksia, mutta korkeakoulutuksesta se ei kerro mitään. Tämän Naukkarinen unohtaa, vaikka totuus tiedetään hyvin kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla, ja maailmanlaajuisissa korkeakouluvertailuissa suurin osa suomalaisista opinahjoista jää kauas kärjestä. Näiden vertailujen kriteerejä voidaan aina arvostella, mutta laadun ja maineen puolesta useimpien suomalaisten korkeakoulujen edellä on Harvardin ja Cambridgen tapaisten huippuyliopistojen lisäksi varmasti satoja ellei tuhansia muitakin kouluja.
Naukkarisen näkemysten ongelmat eivät kuitenkaan lopu tähän, vaan hän pitää suomalaista korkeakoulutusta liian halpana ollakseen houkuttelevaa, vaikka myöntääkin maksuttomuuden olevan yleinen peruste saapua Suomeen opiskelemaan. Ratkaisuksi hän esittää ilmeisen korkeita, liiketoimintatasoisia lukukausimaksuja, jotka toimisivat jonkinlaisena laadun takeena.
Aivan yhtä perusteltua on esittää, että suomalainen korkeakoulutus ei ole tarpeeksi laadukasta ollakseen houkuttelevaa edes nykyisellään. On varsin erikoista, että muutoin puhutaan juuri koulutusmarkkinoista, mutta hinnasta puhuttaessa unohdetaan, että taloustieteen yleisten periaatteiden mukaan koulutuksen nykyistä korkeampi hinta laskee sen kysyntää. Eihän autojenkaan ostaminen lisäänny, jos niiden hinta nostetaan moninkertaiseksi.
Myös maksuttoman koulutuksen säilymisen kannalta kirjoitus on huolestuttava. Naukkarinen mainitsee, että suomalaisille korkeakoulutus ”voi” säilyä maksuttomana, ja vaatii nyt käynnissä olevan EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilua laajennettavaksi jo ennen kuin kokeilu on kunnolla ehtinyt alkaa. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen suhteen, että uudistusta markkinoitiin nimenomaan kokeiluna, jonka vaikutuksia tulee seurata. Kun vielä otetaan huomioon, että saman vaatimuksen esittää samaan aikaan myös opetusministeri Virkkusen johtama Kokoomuksen työryhmä raportissaan ja vaatii muun muassa ”koulutusviennin esteiden poistamista”, korkeakouluopintojen maksuttomuus on selvästi uhattuna. Suoraan kukaan ei uskalla maksuja suomalaisille vaatia, mutta kokeilun sokea laajentamisinto ei hyvältä näytä.
Kaiken huipuksi Naukkarinen kehottaa vielä Tampereen seutua kiirehtimään koulutusviennin kehittämistä, koska ”muiden kaupunkiseutujen kantapäät vilkkuvat jo edellä”. Tällaiseen ryntäilyyn ei ole mitään syytä, sillä ensimmäiset maksullisten koulutusohjelmien opiskelijat ovat hädin tuskin aloittaneet, eli kilpailussa olemme vasta lähdössä stadionilta maratonille.
Seudun kannalta kiire voi olla jopa haitaksi, sillä yhtä lukukausimaksukokeilun seurausta voidaan jo ennakoida kansainvälisen esimerkin pohjalta. Tanskassa nimittäin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien tutkinto-opiskelijoiden määrä romahti kahdessa vuodessa lähes puoleen, kun lukukausimaksut otettiin käyttöön. On siis hyvin mahdollista, että lukukausimaksuilla onnistutaan pysäyttämään varsinkin yliopistojen tulevaisuuden kannalta välttämätön kansainvälistymiskehitys, ja omat korkeakoulumme painuvat yhä vahvemmin eurooppalaiseen maakuntasarjaan.
Riku Merikoski
kunnanvaltuutettu
Kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä lauantaina 5.2.
Perustelut ovat erikoiset, sillä Pisa-tutkimus mittaa suomalaisen peruskoulutuksen tuloksia, mutta korkeakoulutuksesta se ei kerro mitään. Tämän Naukkarinen unohtaa, vaikka totuus tiedetään hyvin kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla, ja maailmanlaajuisissa korkeakouluvertailuissa suurin osa suomalaisista opinahjoista jää kauas kärjestä. Näiden vertailujen kriteerejä voidaan aina arvostella, mutta laadun ja maineen puolesta useimpien suomalaisten korkeakoulujen edellä on Harvardin ja Cambridgen tapaisten huippuyliopistojen lisäksi varmasti satoja ellei tuhansia muitakin kouluja.
Naukkarisen näkemysten ongelmat eivät kuitenkaan lopu tähän, vaan hän pitää suomalaista korkeakoulutusta liian halpana ollakseen houkuttelevaa, vaikka myöntääkin maksuttomuuden olevan yleinen peruste saapua Suomeen opiskelemaan. Ratkaisuksi hän esittää ilmeisen korkeita, liiketoimintatasoisia lukukausimaksuja, jotka toimisivat jonkinlaisena laadun takeena.
Aivan yhtä perusteltua on esittää, että suomalainen korkeakoulutus ei ole tarpeeksi laadukasta ollakseen houkuttelevaa edes nykyisellään. On varsin erikoista, että muutoin puhutaan juuri koulutusmarkkinoista, mutta hinnasta puhuttaessa unohdetaan, että taloustieteen yleisten periaatteiden mukaan koulutuksen nykyistä korkeampi hinta laskee sen kysyntää. Eihän autojenkaan ostaminen lisäänny, jos niiden hinta nostetaan moninkertaiseksi.
Myös maksuttoman koulutuksen säilymisen kannalta kirjoitus on huolestuttava. Naukkarinen mainitsee, että suomalaisille korkeakoulutus ”voi” säilyä maksuttomana, ja vaatii nyt käynnissä olevan EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilua laajennettavaksi jo ennen kuin kokeilu on kunnolla ehtinyt alkaa. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen suhteen, että uudistusta markkinoitiin nimenomaan kokeiluna, jonka vaikutuksia tulee seurata. Kun vielä otetaan huomioon, että saman vaatimuksen esittää samaan aikaan myös opetusministeri Virkkusen johtama Kokoomuksen työryhmä raportissaan ja vaatii muun muassa ”koulutusviennin esteiden poistamista”, korkeakouluopintojen maksuttomuus on selvästi uhattuna. Suoraan kukaan ei uskalla maksuja suomalaisille vaatia, mutta kokeilun sokea laajentamisinto ei hyvältä näytä.
Kaiken huipuksi Naukkarinen kehottaa vielä Tampereen seutua kiirehtimään koulutusviennin kehittämistä, koska ”muiden kaupunkiseutujen kantapäät vilkkuvat jo edellä”. Tällaiseen ryntäilyyn ei ole mitään syytä, sillä ensimmäiset maksullisten koulutusohjelmien opiskelijat ovat hädin tuskin aloittaneet, eli kilpailussa olemme vasta lähdössä stadionilta maratonille.
Seudun kannalta kiire voi olla jopa haitaksi, sillä yhtä lukukausimaksukokeilun seurausta voidaan jo ennakoida kansainvälisen esimerkin pohjalta. Tanskassa nimittäin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien tutkinto-opiskelijoiden määrä romahti kahdessa vuodessa lähes puoleen, kun lukukausimaksut otettiin käyttöön. On siis hyvin mahdollista, että lukukausimaksuilla onnistutaan pysäyttämään varsinkin yliopistojen tulevaisuuden kannalta välttämätön kansainvälistymiskehitys, ja omat korkeakoulumme painuvat yhä vahvemmin eurooppalaiseen maakuntasarjaan.
Riku Merikoski
kunnanvaltuutettu
Kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä lauantaina 5.2.
13.10.2010
A2-teeman homoilta
Aika uskomatonta tavaraa tarjoili Ylen tiistain teemailta, jossa keskusteltiin homoavioliittojen ja homoparien adoption sallimisesta. Minusta on varsin surullista, että tässä yhteiskunnassa yhä tuntuu olevan kovin paljon ihmisiä, joiden mielestä ihmisten syrjiminen seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ihan asiallista, ja sitä pitäisi jatkaa tulevaisuudessakin.
Osa argumenteista tämän kannan takana oli mielestäni aika erikoisia, kuten esimerkiksi kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen ja ennen kaikkea perussuomalaisten Pentti Oinosen harjoittama jatkuva Raamatulla lyöminen. Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, millaisia vaatteita he ohjelmassa käyttivät. Raamattua heiluttaessa on niin kovin helppo unohtaa, että se kieltää ehdottomasti muun muassa sekakuitujen käytön (3. Moos. 19:19), mitä on nykypäivänä melko haastavaa noudattaa. Vai onko heillä kenties hallussaan jotain salaista tietoa oikeasta tavasta lukea Raamattua siten, että vain "tärkeitä" määräyksiä noudatetaan?
Kokoomuksen Toivakka kertoi ohjelmassa, että Kokoomus on puolue, joka pyrkii edistämään yksilönvapautta ja -vastuuta. Mielestäni aika epäloogisena seurauksena tästä peräti kolme neljäsosaa puolueen kansanedustajista on sitä mieltä, että samaa sukupuolta oleville pareille ei saa antaa samoja oikeuksia kuin eri sukupuolta oleville pareille. Ainakin minun mielestäni todellinen vapaamielisyys tarkoittaa sitä, että ei rajoiteta niidenkään ihmisten elämää, jotka haluavat elää jollakin toisella tavalla. Kokoomuslaisen näkemyksen mukaan vapaamielisyys ilmeisesti koskee vain niitä, jotka elävät heidän itse määrittelemiensä kriteerien sisällä.
Minusta ei ole yhtään pätevää syytä, miksi avioliittolakia ei voitaisi säätää sukupuolineutraaliksi mahdollisimman pian. Tämä ei estä yhtä ainutta heteroavioliittoa, eikä vähennä avioliiton merkitystä lakiterminä yhtään. Kannatan kuitenkin kirkon todellista erottamista valtiosta, minkä vuoksi valtio ei minusta voi sanella kirkolle sitä, mitä sen pitäisi tehdä. Kirkolla pitäisi olla oikeus tehdä omat päätöksensä riippumatta valtiosta, ihan niin kuin muutkin uskonnolliset yhteiskunnat tekevät. Mielestäni kirkko voisi aivan hyvin siunata homopareja, mutta tämän ei pidä olla poliitikkojen ratkaisema kysymys.
Kuulun toistaiseksi kirkkoon, ja yhtenä syynä tähän on suuri Pirkkalan seurakunnan pitkäjänteistä ja laadukasta nuorisotyötä kohtaan tuntemani kunnioitus. Räsäsen, Oinosen ja muiden äärilinjan kristittyjen lausunnot niin tästä homoavioliittokysymyksestä kuin monesta muustakin asiasta kuitenkin kieltämättä työntävät minua koko ajan poispäin. On vähän vaikea toisinaan ymmärtää, puhutaanko edes samasta asiasta, kun ainakin siinä Raamatussa, jota minä olen lukenut, sanotaan näin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."(Mark. 12:31). Lause ei sitä paitsi todellakaan jatku tähän tapaan: "paitsi jos he ovat homoja".
Lopuksi totean, että keskustelu oli jälleen kerran hyvä muistutus itselleni siitä, miksi tein puoluevalintani. En voisi olla tukemassa puoluetta, jonka kansanedustajien enemmistön mielestä ihmisen makuuhuonepuuhia voidaan käyttää perusteena laillisten oikeuksien vähentämiselle.
Osa argumenteista tämän kannan takana oli mielestäni aika erikoisia, kuten esimerkiksi kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen ja ennen kaikkea perussuomalaisten Pentti Oinosen harjoittama jatkuva Raamatulla lyöminen. Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, millaisia vaatteita he ohjelmassa käyttivät. Raamattua heiluttaessa on niin kovin helppo unohtaa, että se kieltää ehdottomasti muun muassa sekakuitujen käytön (3. Moos. 19:19), mitä on nykypäivänä melko haastavaa noudattaa. Vai onko heillä kenties hallussaan jotain salaista tietoa oikeasta tavasta lukea Raamattua siten, että vain "tärkeitä" määräyksiä noudatetaan?
Kokoomuksen Toivakka kertoi ohjelmassa, että Kokoomus on puolue, joka pyrkii edistämään yksilönvapautta ja -vastuuta. Mielestäni aika epäloogisena seurauksena tästä peräti kolme neljäsosaa puolueen kansanedustajista on sitä mieltä, että samaa sukupuolta oleville pareille ei saa antaa samoja oikeuksia kuin eri sukupuolta oleville pareille. Ainakin minun mielestäni todellinen vapaamielisyys tarkoittaa sitä, että ei rajoiteta niidenkään ihmisten elämää, jotka haluavat elää jollakin toisella tavalla. Kokoomuslaisen näkemyksen mukaan vapaamielisyys ilmeisesti koskee vain niitä, jotka elävät heidän itse määrittelemiensä kriteerien sisällä.
Minusta ei ole yhtään pätevää syytä, miksi avioliittolakia ei voitaisi säätää sukupuolineutraaliksi mahdollisimman pian. Tämä ei estä yhtä ainutta heteroavioliittoa, eikä vähennä avioliiton merkitystä lakiterminä yhtään. Kannatan kuitenkin kirkon todellista erottamista valtiosta, minkä vuoksi valtio ei minusta voi sanella kirkolle sitä, mitä sen pitäisi tehdä. Kirkolla pitäisi olla oikeus tehdä omat päätöksensä riippumatta valtiosta, ihan niin kuin muutkin uskonnolliset yhteiskunnat tekevät. Mielestäni kirkko voisi aivan hyvin siunata homopareja, mutta tämän ei pidä olla poliitikkojen ratkaisema kysymys.
Kuulun toistaiseksi kirkkoon, ja yhtenä syynä tähän on suuri Pirkkalan seurakunnan pitkäjänteistä ja laadukasta nuorisotyötä kohtaan tuntemani kunnioitus. Räsäsen, Oinosen ja muiden äärilinjan kristittyjen lausunnot niin tästä homoavioliittokysymyksestä kuin monesta muustakin asiasta kuitenkin kieltämättä työntävät minua koko ajan poispäin. On vähän vaikea toisinaan ymmärtää, puhutaanko edes samasta asiasta, kun ainakin siinä Raamatussa, jota minä olen lukenut, sanotaan näin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."(Mark. 12:31). Lause ei sitä paitsi todellakaan jatku tähän tapaan: "paitsi jos he ovat homoja".
Lopuksi totean, että keskustelu oli jälleen kerran hyvä muistutus itselleni siitä, miksi tein puoluevalintani. En voisi olla tukemassa puoluetta, jonka kansanedustajien enemmistön mielestä ihmisen makuuhuonepuuhia voidaan käyttää perusteena laillisten oikeuksien vähentämiselle.
29.3.2010
Miksi äänestin pormestari Saksalan erottamisen puolesta?
Tässä on lyhentämättömänä puheenvuoroni Pirkkalan kunnanvaltuuston kokouksen 29.3. alkupuolelta.
Minä kerron tässä puheenvuorossa, miksi luottamukseni Antero Saksalaan on lopullisesti kaikonnut valiokunnan selvityksen yhteydessä ilmitulleiden asioiden vuoksi. Teknisen lautakunnan jäsenenä katson, että en voi jättää tätä puheenvuoroa pitämättä. Aloitan lyhyesti taustoista.
Tekninen lautakunta, minä myös sen yhtenä jäsenenä, teki 26.8.2009 päätöksen, jonka mukaan Linnakallion asemakaava-alueella Kurikantien päässä, kehätien eteläpuolella rakennetaan väliaikainen, siis rakennusaikainen, tieyhteys ja vesihuolto. Hankkeella väitettiin olevan kiire, ja siksi se haluttiin viedä nopeasti eteenpäin. Kiire ei kuitenkaan perustunut mihinkään kunnan tekemään sopimukseen, vaikka lautakunnan annettiin ymmärtää toisin.
Oletetun kiireen ja urakan alle 100 000 euron kustannusarvion vuoksi työ annettiin kilpailuttamatta Maanrakennus Sulin Oy:lle. Tekninen lautakunta liitti kuitenkin päätökseen huomautuksen, jossa se totesi, että tämän kokoisia hankkeita ei tulisi jatkossa jättää kilpailuttamatta, eikä tällaisia kiiretilanteita pitäisi syntyä. Tuo 100 000 euroa on kilpailutuksen raja, joten tässä mielessä pysyttiin lain puitteissa.
Marraskuussa tekninen johtaja Leinonen mainitsi lautakunnan kokouksessa lyhyesti, että mainittu 100 000 euroa tulee ylittymään, mutta mitään sen tarkempaa tietoa ei saatu. Marraskuussa lautakunnassa käsitellyssä talousarvion seurantaraportissa Linnakallion (tien eteläpuoli) ja Linnakorven (tien pohjoispuoli) alueilla töiden todettiin edenneen suunnitelmien mukaisesti, ja että vuoden työosuudet on tehty. Näiden asiakirjojen perusteella teknisellä lautakunnalla ei ollut mitään syytä olettaa, että alueen kunnallistekniikan kuluissa olisi jotain vialla.
Kaiken tämän tiedon vahvistaa varmasti jokainen teknisen lautakunnan jäsen ja kuntalainenkin voi sen tarkistaa Pirkkalan kunnan nettisivuilta. Pormestarin olisi luullut jo tästä tietävän, kun asia oli ollut jo ennen pormestarin valiokunnalle antamaa lausuntoa julkisuudessakin.
Todellisuudessa Linnakallion ”väliaikaisen tien” rakentamisesta maksetut laskut olivat jo lokakuun 2009 loppuun mennessä kohonneet noin miljoonaan euroon, niin kuin kunnanhallitukselle tänään annettu raportti kertoo. Määrärahaa alueelle oli annettu vuoden 2009 osalta 400 000 euroa, joten ylitys oli jo tuolloin yli puoli miljoonaa euroa. Raportin yhteydessä annetuissa lausunnoissa tekninen johtaja kertoo vieneensä tiedon ylityksestä talousjohtaja Kosken tietoon. Koski kertoo välittömästi vieneensä asian pormestarin tietoon. Milloin tämä tapahtui?
Kosken vastaus valtuustossa: "Marraskuussa."
Pormestarin olisi tässä tilanteessa pitänyt tuoda kunnanhallitukseen tieto määrärahaylityksestä, ja esittää määrärahasiirtoja, joilla ylitys saataisiin katettua. Tieto ei kuitenkaan saavuttanut kunnanhallitusta tai teknistä lautakuntaa ennen vuoden 2010 helmi-maaliskuun vaihdetta, eikä esimerkiksi teknisen lautakunnan jo hyväksymässä tilinpäätöksessä ole asiasta mitään mainintaa.
Minä en tiedä, miksi pormestari ei tuonut missään toimielimessä esiin, että puoli miljoonaa euroa, myöhemmin vielä enemmän, oli käytetty väärään kohteeseen. Sen voin kuitenkin todeta, että teknisellä lautakunnalla ei ollut tällaisista tiedoista harmaintakaan aavistusta.
Pyydän valtuutettuja kaivamaan esiin pormestari Saksalan vastaselityksen valtuuston esityslistan liitteestä. Katsokaa sivua 1, kohta 4.
Pormestarin vastaselitys (omilla sivuillani)
Kunnan nettisivuilla liitettä ei yleisen käytännön mukaan ole, vaikka olenkin siitä asiasta toista mieltä. Skannasin kuitenkin tämän osan, koska se on oman kertomukseni kannalta olennainen.
Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta pormestari syyttää kohdassa 4, että tekninen lautakunta ei ole seurannut määrärahojen käyttöä, ja vaatii teknistä lautakuntaa ottamaan vastuunsa päätöksistä. Minä totean, että tekninen lautakunta ei voi ottaa vastuuta asioista, joita sille ei kerrota. Tämä on varmasti pormestarinkin tiedossa, ja uskon, että kaikki muut ihmiset ovat samaa mieltä. Jos pormestari on todella sitä mieltä, että minun on lautakunnan jäsenenä otettava vastuu asioista, joista en ole kuullutkaan, joudun välittömästi eroamaan teknisestä lautakunnasta, etten joudu toista kertaa vastaavaan tilanteeseen.
Palataan vielä kunnanhallituksessa esillä olleeseen selvitykseen Linnakallion asiasta. Kuulimme juuri talousjohtaja Kosken kertovan, että hän ilmoitti määrärahojen ylityksestä pormestarille marraskuussa 2009. Lisäksi kunnanhallituksessa 15.3. käsiteltiin Linnakallion asiaa. Tässä yhteydessä Saksala kertoi tienneensä määrärahaylityksestä lokakuussa 2009, ja kuka tahansa kunnanhallituksen jäsen voinee vahvistaa tämän.
Entä mitä sitten lukee Saksalan vastaselityksessä, sivu 1, kohta 4?
”Mikäli olisin ollut tietoinen viime vuonna määrärahojen ylittymisestä, olisin asiaan tietenkin puuttunut.” Edellä olen kahdella eri tavalla todistanut, että pormestari tiesi asiasta, mutta ei puuttunut siihen. Minulla on oma tulkintani, mutta jätän jokaisen valtuutetun oman arvioinnin varaan, onko Saksala vastaselvityksessään pysynyt totuudessa. Joka tapauksessa totean, että vastaselvityksen neljäs kohta on omalta osaltani viimeinen sinetti luottamuksen katoamiselle.
Varmuuden vuoksi kertaan vielä:
”Mikäli olisin ollut tietoinen viime vuonna määrärahojen ylittymisestä, olisin asiaan tietenkin puuttunut.”
Päätän kysymällä jokaiselta valtuutetulta: Voitteko seisoa pystypäin näiden sanojen takana? Entä jos ensi kerralla virheestä syytetään sitä lautakuntaa, jossa itse istutte?
Puheeni valtuustossa päättyi tähän, eikä kukaan lähtenyt kiistämään esittämiäni väitteitä, sillä todisteetkin esitettiin puheessa. Saksalan kunniaksi on sanottava, että tämän puheen jälkeen sain tietää muista puheenvuoroista, että pormestari oli juuri ennen kunnanvaltuustoa pidetyssä kunnanhallituksessa vaatinut muiden lailla asian täyttä selvittämistä ja kertoi tienneensä asiasta syksyllä. Oikein tehty.
Silti en ymmärrä, miksi pormestari väitti vielä selvityksessään 21.3., ettei tiennyt asiasta syksyllä.
Minä kerron tässä puheenvuorossa, miksi luottamukseni Antero Saksalaan on lopullisesti kaikonnut valiokunnan selvityksen yhteydessä ilmitulleiden asioiden vuoksi. Teknisen lautakunnan jäsenenä katson, että en voi jättää tätä puheenvuoroa pitämättä. Aloitan lyhyesti taustoista.
Tekninen lautakunta, minä myös sen yhtenä jäsenenä, teki 26.8.2009 päätöksen, jonka mukaan Linnakallion asemakaava-alueella Kurikantien päässä, kehätien eteläpuolella rakennetaan väliaikainen, siis rakennusaikainen, tieyhteys ja vesihuolto. Hankkeella väitettiin olevan kiire, ja siksi se haluttiin viedä nopeasti eteenpäin. Kiire ei kuitenkaan perustunut mihinkään kunnan tekemään sopimukseen, vaikka lautakunnan annettiin ymmärtää toisin.
Oletetun kiireen ja urakan alle 100 000 euron kustannusarvion vuoksi työ annettiin kilpailuttamatta Maanrakennus Sulin Oy:lle. Tekninen lautakunta liitti kuitenkin päätökseen huomautuksen, jossa se totesi, että tämän kokoisia hankkeita ei tulisi jatkossa jättää kilpailuttamatta, eikä tällaisia kiiretilanteita pitäisi syntyä. Tuo 100 000 euroa on kilpailutuksen raja, joten tässä mielessä pysyttiin lain puitteissa.
Marraskuussa tekninen johtaja Leinonen mainitsi lautakunnan kokouksessa lyhyesti, että mainittu 100 000 euroa tulee ylittymään, mutta mitään sen tarkempaa tietoa ei saatu. Marraskuussa lautakunnassa käsitellyssä talousarvion seurantaraportissa Linnakallion (tien eteläpuoli) ja Linnakorven (tien pohjoispuoli) alueilla töiden todettiin edenneen suunnitelmien mukaisesti, ja että vuoden työosuudet on tehty. Näiden asiakirjojen perusteella teknisellä lautakunnalla ei ollut mitään syytä olettaa, että alueen kunnallistekniikan kuluissa olisi jotain vialla.
Kaiken tämän tiedon vahvistaa varmasti jokainen teknisen lautakunnan jäsen ja kuntalainenkin voi sen tarkistaa Pirkkalan kunnan nettisivuilta. Pormestarin olisi luullut jo tästä tietävän, kun asia oli ollut jo ennen pormestarin valiokunnalle antamaa lausuntoa julkisuudessakin.
Todellisuudessa Linnakallion ”väliaikaisen tien” rakentamisesta maksetut laskut olivat jo lokakuun 2009 loppuun mennessä kohonneet noin miljoonaan euroon, niin kuin kunnanhallitukselle tänään annettu raportti kertoo. Määrärahaa alueelle oli annettu vuoden 2009 osalta 400 000 euroa, joten ylitys oli jo tuolloin yli puoli miljoonaa euroa. Raportin yhteydessä annetuissa lausunnoissa tekninen johtaja kertoo vieneensä tiedon ylityksestä talousjohtaja Kosken tietoon. Koski kertoo välittömästi vieneensä asian pormestarin tietoon. Milloin tämä tapahtui?
Kosken vastaus valtuustossa: "Marraskuussa."
Pormestarin olisi tässä tilanteessa pitänyt tuoda kunnanhallitukseen tieto määrärahaylityksestä, ja esittää määrärahasiirtoja, joilla ylitys saataisiin katettua. Tieto ei kuitenkaan saavuttanut kunnanhallitusta tai teknistä lautakuntaa ennen vuoden 2010 helmi-maaliskuun vaihdetta, eikä esimerkiksi teknisen lautakunnan jo hyväksymässä tilinpäätöksessä ole asiasta mitään mainintaa.
Minä en tiedä, miksi pormestari ei tuonut missään toimielimessä esiin, että puoli miljoonaa euroa, myöhemmin vielä enemmän, oli käytetty väärään kohteeseen. Sen voin kuitenkin todeta, että teknisellä lautakunnalla ei ollut tällaisista tiedoista harmaintakaan aavistusta.
Pyydän valtuutettuja kaivamaan esiin pormestari Saksalan vastaselityksen valtuuston esityslistan liitteestä. Katsokaa sivua 1, kohta 4.
Pormestarin vastaselitys (omilla sivuillani)
Kunnan nettisivuilla liitettä ei yleisen käytännön mukaan ole, vaikka olenkin siitä asiasta toista mieltä. Skannasin kuitenkin tämän osan, koska se on oman kertomukseni kannalta olennainen.
Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta pormestari syyttää kohdassa 4, että tekninen lautakunta ei ole seurannut määrärahojen käyttöä, ja vaatii teknistä lautakuntaa ottamaan vastuunsa päätöksistä. Minä totean, että tekninen lautakunta ei voi ottaa vastuuta asioista, joita sille ei kerrota. Tämä on varmasti pormestarinkin tiedossa, ja uskon, että kaikki muut ihmiset ovat samaa mieltä. Jos pormestari on todella sitä mieltä, että minun on lautakunnan jäsenenä otettava vastuu asioista, joista en ole kuullutkaan, joudun välittömästi eroamaan teknisestä lautakunnasta, etten joudu toista kertaa vastaavaan tilanteeseen.
Palataan vielä kunnanhallituksessa esillä olleeseen selvitykseen Linnakallion asiasta. Kuulimme juuri talousjohtaja Kosken kertovan, että hän ilmoitti määrärahojen ylityksestä pormestarille marraskuussa 2009. Lisäksi kunnanhallituksessa 15.3. käsiteltiin Linnakallion asiaa. Tässä yhteydessä Saksala kertoi tienneensä määrärahaylityksestä lokakuussa 2009, ja kuka tahansa kunnanhallituksen jäsen voinee vahvistaa tämän.
Entä mitä sitten lukee Saksalan vastaselityksessä, sivu 1, kohta 4?
”Mikäli olisin ollut tietoinen viime vuonna määrärahojen ylittymisestä, olisin asiaan tietenkin puuttunut.” Edellä olen kahdella eri tavalla todistanut, että pormestari tiesi asiasta, mutta ei puuttunut siihen. Minulla on oma tulkintani, mutta jätän jokaisen valtuutetun oman arvioinnin varaan, onko Saksala vastaselvityksessään pysynyt totuudessa. Joka tapauksessa totean, että vastaselvityksen neljäs kohta on omalta osaltani viimeinen sinetti luottamuksen katoamiselle.
Varmuuden vuoksi kertaan vielä:
”Mikäli olisin ollut tietoinen viime vuonna määrärahojen ylittymisestä, olisin asiaan tietenkin puuttunut.”
Päätän kysymällä jokaiselta valtuutetulta: Voitteko seisoa pystypäin näiden sanojen takana? Entä jos ensi kerralla virheestä syytetään sitä lautakuntaa, jossa itse istutte?
Puheeni valtuustossa päättyi tähän, eikä kukaan lähtenyt kiistämään esittämiäni väitteitä, sillä todisteetkin esitettiin puheessa. Saksalan kunniaksi on sanottava, että tämän puheen jälkeen sain tietää muista puheenvuoroista, että pormestari oli juuri ennen kunnanvaltuustoa pidetyssä kunnanhallituksessa vaatinut muiden lailla asian täyttä selvittämistä ja kertoi tienneensä asiasta syksyllä. Oikein tehty.
Silti en ymmärrä, miksi pormestari väitti vielä selvityksessään 21.3., ettei tiennyt asiasta syksyllä.
22.3.2010
Mitä tapahtuu Pirkkalan Kokoomuksessa?
Aamulehtikin otsikoi tänään suurin kirjaimin Pirkkalan Kokoomuksen valtuustoryhmän hajoamisesta.
Jo edellisellä viikolla tuli julkisuuteen, että kunnanvaltuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet Marika Silvan-Väliharju ja Maija Aalto erotettiin Pirkkalan Kokoomus ry:n jäsenyydestä.
Kokonaisuutena nämä uutiset antavat varsin hämmentävän kuvan Kokoomuksen toiminnasta Pirkkalassa. Jos joku tai jotkut sattuvat olemaan eri mieltä siitä, miten asioita tulee hoitaa, heidät pannaan yhdistyksestä pihalle. Erot valtuustoryhmästä on vain jatkoa sille "kunnioitukselle", joka Aaltoa ja Silvan-Väliharjua kohtaan osoitettiin, kun he ilmaisivat poikkeavat mielipiteensä. Minusta viimeistään tämän jälkeen on aika selvää, miksi myös muiden puolueryhmien on ollut erittäin vaikea neuvotella asioista pormestari Saksalan kanssa. Jos edes omassa puolueessa erilaisia mielipiteitä ei siedetä eikä kuunnella, niin vielä vähemmän niitä kuullaan oman ryhmän ulkopuolelta.
Yhdistyksestä erottamisen menettelyt ovat myös olleet erikoisia. Yhdistyslain 15 § mukaan "Ennen päätöksen tekemistä asianomaiselle jäsenelle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen asiassa paitsi milloin erottamisen syynä on jäsenmaksun maksamatta jättäminen." Kun kuuleminen on lehtiartikkelien perusteella jätetty täysin tekemättä, olen erittäin ihmeissäni siitä, mikä on saanut Pirkkalan Kokoomus ry:n kokouksen tällä tavalla ylenkatsomaan lakia. Varsinkin kun erotettujen suurin "rikos" näyttää olevan erilainen ajattelu, niin mielestäni kuulematta jättäminen on jo uskomatonta.
Kokoomuksen aikaisempi argumentti Saksalan erottamattomuuden puolesta on myös vahvasti perustanut hänen suureen äänimääräänsä. Kuitenkin Saksalan 569 äänen ohella myös Silvan-Väliharjun 338 ääntä on erinomainen äänisaalis, ja pelkästään Kokoomuksen valtuustoryhmästä eronneet ehdokkaat yhdessä saivat paljon Saksalaa enemmän ääniä. On vaikea ymmärtää, miksi Kokoomuksen mielestä juuri Saksalaa äänestäneiden ihmisten painoarvo on paljon suurempi kuin esimerkiksi näitä eronneita valtuutettuja tukeneiden ihmisten. Ilmeisesti kaikkea ei ole tarkoituskaan ymmärtää.
Kunnallispolitiikka on kuitenkin jatkossakin yhteistyötä, ja uskon vahvasti, että siihen löytyy halua ainakin pormestarin eroa vaativilta valtuutetuilta. Kokoomuksen sisäinen tapahtumasarja asettaa kuitenkin vakavasti kyseenalaiseksi sen, miten hyvin Saksalan takana seisovat luottamushenkilöt ovat valmiita kuuntelemaan omista mielipiteistään poikkeavia ajatuksia. Toivon todella, että pienen hengähdystauon jälkeen tuo yhteistyökyky jälleen löytyy, koska se on myös Pirkkalan kunnan etu.
Todettakoon lopuksi, että en ole keskustellut yhdenkään kokoomuslaisen valtuutetun kanssa edellisen valtuuston kokouksen jälkeen, ja tässä esittämäni näkemykset ovat täysin itse muodostamiani.
Jo edellisellä viikolla tuli julkisuuteen, että kunnanvaltuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet Marika Silvan-Väliharju ja Maija Aalto erotettiin Pirkkalan Kokoomus ry:n jäsenyydestä.
Kokonaisuutena nämä uutiset antavat varsin hämmentävän kuvan Kokoomuksen toiminnasta Pirkkalassa. Jos joku tai jotkut sattuvat olemaan eri mieltä siitä, miten asioita tulee hoitaa, heidät pannaan yhdistyksestä pihalle. Erot valtuustoryhmästä on vain jatkoa sille "kunnioitukselle", joka Aaltoa ja Silvan-Väliharjua kohtaan osoitettiin, kun he ilmaisivat poikkeavat mielipiteensä. Minusta viimeistään tämän jälkeen on aika selvää, miksi myös muiden puolueryhmien on ollut erittäin vaikea neuvotella asioista pormestari Saksalan kanssa. Jos edes omassa puolueessa erilaisia mielipiteitä ei siedetä eikä kuunnella, niin vielä vähemmän niitä kuullaan oman ryhmän ulkopuolelta.
Yhdistyksestä erottamisen menettelyt ovat myös olleet erikoisia. Yhdistyslain 15 § mukaan "Ennen päätöksen tekemistä asianomaiselle jäsenelle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen asiassa paitsi milloin erottamisen syynä on jäsenmaksun maksamatta jättäminen." Kun kuuleminen on lehtiartikkelien perusteella jätetty täysin tekemättä, olen erittäin ihmeissäni siitä, mikä on saanut Pirkkalan Kokoomus ry:n kokouksen tällä tavalla ylenkatsomaan lakia. Varsinkin kun erotettujen suurin "rikos" näyttää olevan erilainen ajattelu, niin mielestäni kuulematta jättäminen on jo uskomatonta.
Kokoomuksen aikaisempi argumentti Saksalan erottamattomuuden puolesta on myös vahvasti perustanut hänen suureen äänimääräänsä. Kuitenkin Saksalan 569 äänen ohella myös Silvan-Väliharjun 338 ääntä on erinomainen äänisaalis, ja pelkästään Kokoomuksen valtuustoryhmästä eronneet ehdokkaat yhdessä saivat paljon Saksalaa enemmän ääniä. On vaikea ymmärtää, miksi Kokoomuksen mielestä juuri Saksalaa äänestäneiden ihmisten painoarvo on paljon suurempi kuin esimerkiksi näitä eronneita valtuutettuja tukeneiden ihmisten. Ilmeisesti kaikkea ei ole tarkoituskaan ymmärtää.
Kunnallispolitiikka on kuitenkin jatkossakin yhteistyötä, ja uskon vahvasti, että siihen löytyy halua ainakin pormestarin eroa vaativilta valtuutetuilta. Kokoomuksen sisäinen tapahtumasarja asettaa kuitenkin vakavasti kyseenalaiseksi sen, miten hyvin Saksalan takana seisovat luottamushenkilöt ovat valmiita kuuntelemaan omista mielipiteistään poikkeavia ajatuksia. Toivon todella, että pienen hengähdystauon jälkeen tuo yhteistyökyky jälleen löytyy, koska se on myös Pirkkalan kunnan etu.
Todettakoon lopuksi, että en ole keskustellut yhdenkään kokoomuslaisen valtuutetun kanssa edellisen valtuuston kokouksen jälkeen, ja tässä esittämäni näkemykset ovat täysin itse muodostamiani.
16.3.2010
Ahtaajat uhkaavat muiden toimeentuloa
Tämä mielipidekirjoitus julkaistiin Aamulehdessä 16.3.
Suomen bruttokansantuote laski vuonna 2009 järkyttävät 7,8 %, ja tammikuussa 66 000 ihmistä viimevuotista enemmän oli ilman työtä. Nuorison työttömyysaste on käsittämättömät 23 %, ja kaiken lisäksi valtion velka kasvaa vuoden 2010 aikana 13 miljardia euroa. Kaiken tämän voi jokainen todeta Tilastokeskuksen sivuilta.
Ei tarvitse olla talousnero ymmärtääkseen, että tilanne on vaikea. Edessämme on hyvin todennäköisesti menoleikkauksia, veronkorotuksia ja yhä enemmän yrityksiä pidentää työuria. Varmaa on myös, että tässä tilanteessa kaikki Suomen talouden uutta nousua hidastavat toimet ovat haitaksi ihan tavallisillekin suomalaisille. Valitettavasti ahtaajien lakko on juuri sellainen toimenpide.
Ahtaajien ansiot ovat Taloussanomien tutkimuksen (5.3.2010) mukaan nousseet 2000-luvulla 41 %, siis selvästi enemmän kuin valtaosalla muista ammattiryhmistä. Kun tiedetään myös, että ahtaajien vuosiansioiden keskiarvo 47 000 € on jopa muihin teollisuustyöntekijöihin verrattuna hyvin korkea, on vaikea ymmärtää, miksi juuri ahtaajien on jälleen saatava moninkertaiset palkankorotukset muihin verrattuna.
Neuvotteluissa ahtaajien keskeisenä lisävaatimuksena on 12 kuukauden palkkaa vastaava irtisanomiskorvaus. Vaatimus on todella kova, kun otetaan huomioon, että Suomessa on jo vahva ansiosidonnainen työttömyysturvajärjestelmä. Itse asiassa ahtaajan 3 700 euron kuukausiansioilla jo pelkkä ansiosidonnainen päiväraha on vähintäänkin samaa luokkaa kuin monen siivoojan tai myyjän palkka, vaikka he tekisivät täyttä työpäivää. Mielenkiintoista on myös, että ilmeisesti AKT:n mielestä on oikeudenmukaista, että muutosturva koskee vain sellaisia työntekijöitä, jotka ansaitsevat muutenkin hyvin. Muillehan sitä ei vaadita.
Vahvan muutosturvan vaatimiseen työmarkkinoille liittyy muitakin ongelmia. Irtisanottavien ihmisten etujen maksimointi johtaa siihen, että uuden työntekijän palkkaamiseen liittyvä riski kasvaa, ja uusista työsuhteista tehdään entistä epäsäännöllisempiä, jotta kysynnän vaihteluun voidaan varautua. Jos muutosturva tuodaan työmarkkinoille tilanteessa, jossa neljännes Suomen nuorista on työttöminä, järjestelmä potkii heitä päähän. Tämä ei näytä juuri ammattiliittoja kiinnostavan.
Nykyisessä tilanteessa sekä työntekijöiden, työnantajien että poliitikkojen keskeinen tehtävä olisi turvata nuorisolle uusia työpaikkoja ja muutenkin helpottaa uusien työntekijöiden palkkausta, ei suinkaan vaikeuttaa sitä, niin kuin AKT:n linja vaikuttaa olevan. Suomen kansantalous ei kestä tuon työttömän neljänneksen hukkaamista joutilaisuuteen pysyvästi.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että 3 000 ahtaajan lakkoilu vaarantaa satojen tuhansien muiden työntekijöiden toimeentuloa, ja esitetyt vaatimukset uhkaavat vähintään kymmenien tuhansien nuorten tulevia vakituisia työpaikkoja. Useiden teollisuustyöntekijöiden palkanmaksu on jo loppunut, ja samalla aiheutetaan Suomen teollisuudelle vähintään kymmenien miljoonien eurojen vientitulomenetykset päivässä. Kaikkien olisikin nyt hyvä muistaa, että suomalainen hyvinvointi on rakennettu vientiyritysten maahan tuomilla tuloilla. Ahtaajalakko vaatimuksineen ei tuota hyvinvointia ainakaan lisää, eikä se näytä olevan tavoitteenakaan – oma etu on paljon tärkeämpi.
Riku Merikoski
Tekn. yo, kunnanvaltuutettu (vihr.)
Suomen bruttokansantuote laski vuonna 2009 järkyttävät 7,8 %, ja tammikuussa 66 000 ihmistä viimevuotista enemmän oli ilman työtä. Nuorison työttömyysaste on käsittämättömät 23 %, ja kaiken lisäksi valtion velka kasvaa vuoden 2010 aikana 13 miljardia euroa. Kaiken tämän voi jokainen todeta Tilastokeskuksen sivuilta.
Ei tarvitse olla talousnero ymmärtääkseen, että tilanne on vaikea. Edessämme on hyvin todennäköisesti menoleikkauksia, veronkorotuksia ja yhä enemmän yrityksiä pidentää työuria. Varmaa on myös, että tässä tilanteessa kaikki Suomen talouden uutta nousua hidastavat toimet ovat haitaksi ihan tavallisillekin suomalaisille. Valitettavasti ahtaajien lakko on juuri sellainen toimenpide.
Ahtaajien ansiot ovat Taloussanomien tutkimuksen (5.3.2010) mukaan nousseet 2000-luvulla 41 %, siis selvästi enemmän kuin valtaosalla muista ammattiryhmistä. Kun tiedetään myös, että ahtaajien vuosiansioiden keskiarvo 47 000 € on jopa muihin teollisuustyöntekijöihin verrattuna hyvin korkea, on vaikea ymmärtää, miksi juuri ahtaajien on jälleen saatava moninkertaiset palkankorotukset muihin verrattuna.
Neuvotteluissa ahtaajien keskeisenä lisävaatimuksena on 12 kuukauden palkkaa vastaava irtisanomiskorvaus. Vaatimus on todella kova, kun otetaan huomioon, että Suomessa on jo vahva ansiosidonnainen työttömyysturvajärjestelmä. Itse asiassa ahtaajan 3 700 euron kuukausiansioilla jo pelkkä ansiosidonnainen päiväraha on vähintäänkin samaa luokkaa kuin monen siivoojan tai myyjän palkka, vaikka he tekisivät täyttä työpäivää. Mielenkiintoista on myös, että ilmeisesti AKT:n mielestä on oikeudenmukaista, että muutosturva koskee vain sellaisia työntekijöitä, jotka ansaitsevat muutenkin hyvin. Muillehan sitä ei vaadita.
Vahvan muutosturvan vaatimiseen työmarkkinoille liittyy muitakin ongelmia. Irtisanottavien ihmisten etujen maksimointi johtaa siihen, että uuden työntekijän palkkaamiseen liittyvä riski kasvaa, ja uusista työsuhteista tehdään entistä epäsäännöllisempiä, jotta kysynnän vaihteluun voidaan varautua. Jos muutosturva tuodaan työmarkkinoille tilanteessa, jossa neljännes Suomen nuorista on työttöminä, järjestelmä potkii heitä päähän. Tämä ei näytä juuri ammattiliittoja kiinnostavan.
Nykyisessä tilanteessa sekä työntekijöiden, työnantajien että poliitikkojen keskeinen tehtävä olisi turvata nuorisolle uusia työpaikkoja ja muutenkin helpottaa uusien työntekijöiden palkkausta, ei suinkaan vaikeuttaa sitä, niin kuin AKT:n linja vaikuttaa olevan. Suomen kansantalous ei kestä tuon työttömän neljänneksen hukkaamista joutilaisuuteen pysyvästi.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että 3 000 ahtaajan lakkoilu vaarantaa satojen tuhansien muiden työntekijöiden toimeentuloa, ja esitetyt vaatimukset uhkaavat vähintään kymmenien tuhansien nuorten tulevia vakituisia työpaikkoja. Useiden teollisuustyöntekijöiden palkanmaksu on jo loppunut, ja samalla aiheutetaan Suomen teollisuudelle vähintään kymmenien miljoonien eurojen vientitulomenetykset päivässä. Kaikkien olisikin nyt hyvä muistaa, että suomalainen hyvinvointi on rakennettu vientiyritysten maahan tuomilla tuloilla. Ahtaajalakko vaatimuksineen ei tuota hyvinvointia ainakaan lisää, eikä se näytä olevan tavoitteenakaan – oma etu on paljon tärkeämpi.
Riku Merikoski
Tekn. yo, kunnanvaltuutettu (vihr.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)