TEM: Sähköstä ylitarjontaa Suomen lähiseudulla ja sähkö on edullista

Olin tänään lähdössä töistä kotiin, kun silmiini osui pieni uutinen työ- ja elinkeinoministeriön tänään julkaisemasta selvityksestä "Suomen sähkötehon riittävyys ja kapasiteettirakenteen kehitys vuoteen 2030". Sen lukeminen huolella tekisi todella hyvää Suomen julkiselle keskustelulle sähkön hinnasta ja riittävyydestä.

Lisään heti tähän alkuun muutaman lainauksen tiedotteesta ja itse selvityksestä:

"Tuonti naapurimaista riittää silti hyvin kattamaan sähkön huippukysynnän ja oman tuotannon eron. Tuotantokapasiteetin arvioidaan koko tarkastelujaksolla Skandinaviassa, Baltiassa ja Venäjän lähialueilla ylittävän sähkön kysynnän myös kulutushuippujen aikana."

"Alhainen sähkön markkinahinta on heikentänyt uusien investointien kannattavuutta"

"Kaikissa skenaarioissa sähkön kulutuksen arvioidaan kehittyvän maltillisesti"

"Sähkön markkinahinta on ollut pitkään melko alhainen ja oletuksena on, että tilanne jatkuu lähivuosina samanlaisena."

"Oletukset sähkön kulutuksen kehittymisestä ovat tällä hetkellä selvästi alhaisemmat kuin 2010-luvun loppupuolella" (!?, epäilen kirjoitusvirhettä)

"Lisäksi alhainen sähkönhinta ei kannusta sähköntuotantoon."

"Myös laitosten ennenaikainen käytöstä poistaminen alhaisesta sähkön hinnasta johtuen on mahdollista."

"Perus- ja matalassa skenaariossa lauhdekapasiteetti laskee hyvin merkittävästi jo vuoteen 2018 mennessä alhaisen sähkönhinnan aiheuttaman heikon kannattavuuden vuoksi."

"Yhteenvetona voidaan todeta, että tällä hetkellä sähkön tuotantokapasiteetti ylittää huippukysynnän kaikilla lähialueilla, joista sähköä tuodaan Suomeen. Kuten edellä on kuvattu, on hyvin todennäköistä, että tilanne ei ratkaisevasti muutu tulevaisuudessa kysynnän tai tuotantokapasiteetin muutosten johdosta."

Ihan kuin olisin kuullut nämä ennenkin...

Toisin sanottuna ministeriön, Energiateollisuuden, Metsäteollisuuden, Fingridin ja Suomen Elfin yhdessä tilaama raportti tukee vahvasti seuraavia aiempia väitteitäni:

1. Suomessa on edullista sähköä. Itse asiassa se on jopa niin edullista, että uudet investoinnit kannattavat huonosti ja vanhojakin voimaloita jouduttaneen sulkemaan.
Kirjoitukseni aiheesta joulukuulta 2013.

2. Suomen naapurimaissa riittää edullista sähköä tuotavaksi Suomeen, eikä sen loppumisesta ole huolta.
Tästä kirjoitin maaliskuussa 2014.

3. Menneisyydessä sähkön kulutusennusteet, joilla uusien sähköntuotantoinvestointien tarvetta on perusteltu, ovat olleet aivan liian suuria. Mainitsin asiasta esimerkiksi muutama viikko sitten ennusteissani.

4. Julkinen sektori ottaa Fennovoiman ydinvoimahankkeessa merkittävän riskin.
Itse asiassa selvitys ennustaa sähkön hinnaksi vuosina 2025-30 perusskenaariossa hieman yli 50 €/MWh, ja matalassa skenaariossa vain 30 €/MWh. Perusskenaariossa Fennovoima tekee siis valmistuttuaan ilmoitetulla omakustannushinnallaan (50 €/MWh) nollatulosta, ja matalassa skenaariossa raskasta tappiota. Nykyiset sähkön johdannaishinnat 2020-luvulle ovat noiden kahden skenaarion välistä, joten niitä on syytä pitää realistisimpina.

Johtopäätöksiä

Ei ole kuitenkaan hyödyllistä vain todeta sitä, mitä ennen on sanottu, vaan selvityksestä on syytä tehdä myös johtopäätöksiä. Näissä riittäisi mietittävää monelle poliitikolle.

1. Suomi on todella huono paikka suunnitella sähkön vientiä
Joidenkin poliitikkojen puheissa elää vuodesta toiseen ajatus siitä, että Suomesta voidaan tehdä esimerkiksi ydinvoimaloita rakentamalla sähkön vientimaa. Ongelma on, että yksikään naapurimaamme ei tarvitse merkittävästi tuontisähköä, koska kaikki naapurimaamme ja Venäjän luoteinen alue ovat selvästi ylijäämäisiä sähköstä. Viro tuo kyllä sähköä Suomesta, mutta vain viedäkseen sen eteenpäin Latviaan. Toisin sanottuna sähkön viennin lisääminen lähivuosina on kuin veisi jäätä eskimoille tai hiekkaa Saharaan; sitä ei tarvita, ja ainakaan emme pysty tekemään sitä kustannustehokkaasti.

2. Ilman tukia Suomeen nousee hyvin vähän uutta sähköntuotantoa
Suomen julkisessa keskustelussa toistellaan jatkuvasti väitettä, että sähkön korkea hinta olisi ongelma Suomen teollisuudelle. Itse asiassa tilanne on toisin päin, ja hinnat ovat niin alhaalla, että vain harva teollinen toimija haluaa edes investoida sähkön tuotantoon. Esimerkiksi Fortumin energiakatsauksesta voi nimittäin katsella, mitä uusi sähköntuotanto pääomakustannuksineen maksaa. On myös ilmeistä, että Suomen teollisuudella on ollut käytössään tämän kaltaisia analyysejä, kun ne ovat suosiolla jättäneet Fennovoiman rahoittamisen julkiselle sektorille ja valtionyhtiöille.

Selvityksen perusteella on aivan selvää, että nykyinen hintataso ei riitä edes hiililauhdevoimaloiden kannattavuuteen, vaikka niiden tuottaman sähkön muuttuvat kulut ovat vain noin 30 €/MWh. Palkat, ylläpitoinvestoinnit ja muut kulut nostanevat tällaisen voimalan kokonaiskustannuksia jonkin verran, ja kun lähivuosien sähköä voi Suomessa hankkia markkinoilta noin 35 €/MWh, laitokset eivät enää kannata.

3. Suomen on taloudellisesti järjetöntä pyrkiä omavaraisuuteen sähkössä
Kuten edellä jo todettiin, naapurimaissamme riittää edullista sähköä Suomeen tuotavaksi. Se on rajakustannuksiltaan edullista eikä se ole katoamassa lähivuosina (Ruotsin ja Norjan vesivoima, Viron palavasta kivestä tuotettava sähkö).

Läntisissä naapurimaissamme vieläpä tuetaan voimakkaasti uutta sähköntuotantoa (Ruotsin ja Norjan vihreät sertifikaatit) ja idässä olemassaolevaa tuotantoa. Pietarin alueen tärkein sähköntuotantomuotohan on maakaasulauhdesähkö, ja Venäjän maakaasun keskimääräinen myyntihinta on ruplan nykykurssilla 5-6 €/MWh. Tämä on rajusti alle maakaasun tuotantokustannusten eli käytännössä voimalat saavat mittavaa tuotantotukea. Tuollaisilla polttoainehinnoilla ei olekaan ihme, että Venäjällä sähkön huippukulutusajan spot-hinnat ovat alle 20 €/MWh. Suomalainen sähköntuotanto, vanhaa vesi- ja ydinvoimaa lukuun ottamatta, ei mitenkään pärjää tuollaisille hinnoille, on polttoaine sitten mikä tahansa.

Toisin sanottuna jos Suomi aikoo kilpailla sähkön hinnassa naapurimaitaan vastaan, ainoa mahdollisuus on kilpailla tukien avulla. Niiden pitäisi olla paljon suurempia kuin esimerkiksi nykyiset tuulisähkön tuet, jotka ovat edellä kerrotun ja EU:n selvityksen perusteella erittäin pieniä vaikkapa Ruotsin tuotantotukiin nähden. Näitäkin tukia Suomessa vastustetaan melko paljon, joten Suomella tuskin on varaa ryhtyä omavaraiseksi.

4. Suomessa ei ole pulaa sähköenergiasta, mutta sähkötehosta voi joskus ollakin
Selvityksen ehdottomasti tärkeimpiä havaintoja on, että naapurimaissamme riittää keskimäärin hyvin sähköä meillekin tuotavaksi, mutta poikkeustilanteissa tehoa ei välttämättä aina riitä. Tosin tällaiset poikkeustilanteet ovat kyllä selvityksenkin perusteella varsin epätodennäköisiä.

Tehon riittävyyden turvaamiseksi uusien voimaloiden rakentaminen on toivottoman hidas ja myös kallis ratkaisu. On paljon halvempaa kehittää sähkön kysyntäjoustoa sekä teollisuudessa että kotitalouksissa, vaikka sitten valtion tuella. Tämän lisäksi lienee kannattavaa tukea joitakin huippuvoimalaitoksia siten, että ne ovat talviaikaan valmiudessa, eli käytännössä ylläpitää tehoreservijärjestelmää.

Kysyntäjouston kehittämisessä edetään varmasti pitkälle vain satojen tuhansien eurojen kertainvestoinneilla, ja tehoreservi maksaa sekin vain kymmenisen miljoonaa euroa vuodessa. Kustannusten perusteella voidaan kuitenkin hyvin arvioida, että kysyntäjouston kehittäminen olisi näistä ensisijainen keino. Uusien huipputehon tarpeen kannalta merkittävien voimaloiden rakentamiskustannuksiin nähden molemmat summat ovat kuitenkin pieniä.